|
Viron
tuleva EU-jäsenyys on synnyttänyt keskustelun siitä,
miten pitkä siirtymäaika työvoiman vapaan liikkumisen toteuttamiselle
pitäisi asettaa, kaksi vai viisi vuotta. Äskettäin valmistunut
mielipidetutkimus virolaisten muuttohalukkuudesta ei tue käsitystä
tulevasta virolaisen työvoiman muuttotulvasta Suomeen.
Toisaalta voidaan kysyä, missä määrin virolaiset
osaavat tässä vaiheessa ottaa perustellusti kantaa tulevaan muuttohalukkuuteensa,
kun Viron oma talous on suhteellisen hyvässä kunnossa. Esimerkiksi
Viron EU-jäsenyys voi kuitenkin aiheuttaa sopeutumisongelmia, jotka
muuttavat talousnäkymiä huonompaan suuntaan, jolloin muuttohalut
ehkä heräävät.
Vaikka hyvin koulutettu väki tähyilee Saksan suuntaan, on
Virossa varmasti paljon suhteellisen kielitaidotonta väkeä, joka
kuitenkin tulee toimeen suomenkielellä ja saattaa sopivassa tilanteessa
pyrkiä Suomen työmarkkinoille. Ei ole suinkaan varmaa, että
läheskään kaikki tänne pyrkivät ovat - presidentti
Koiviston sanoja lainatakseni - meidän kannaltamme "edullista väkeä".
Suuri ero Suomen ja Viron sosiaalietujen tasossa saattaa innostaa "vapaaseen
liikkumiseen" monia muitakin kuin todellisia työnhakijoita.
Voidaan siis ajatella, että epävarmuuden vallitessa ei olisi
viisasta mennä vähättelemään epätodennäköisiltäkään
vaikuttavia ongelmia. Viiden vuoden siirtymäaika olisikin siinä
mielessä paikallaan. Samaan tapaan kuin sotilaalliseen liittoutumiseen
suhtaudutaan "hötkyilemättä", olisi erityisesti työvoima-asiassa
viisasta ottaa aikalisä ja katsoa, millaiseksi tilanne alkaa kehittyä.
Jos mitään suurta ryntäystä Suomeen ei sittenkään
tule, kuten monet uskovat, pitempi siirtymäaika ei silti olisi ongelma.
Pienen tänne töihin pyrkivien joukon työlupa-asiat voitaisiin
hoitaa nopeasti ja joustavasti.
Mikäli taas syntyisi todellinen kansainvaellus, siihen olisi asianmukaisesti
varauduttu. Silloin ei jouduttaisi kohtaamaan tilannetta samaan tapaan
lähes valmistautumattomana kuten on käymässä Viron
EU-jäsenyyden johdosta syntyvän alkoholin tuontiongelman osalta,
jota on jouduttu ratkaisemaan vähemmän tehokkailta vaikuttavin
hätäratkaisuin.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu