|
Julkaistu Helsingin Sanomissa 17.9.2003
Pentti O.A.
Haikonen pohdiskelee voidaanko robotille rakentaa tietoinen mieli (HS
Vieraskynä 5.9.). Hän toteaa, että mieli on sidoksissa hermosignaalimodulaatioihin,
jotka ovat materiaalisia prosesseja. Nämä prosessit ovat läpinäkyviä
mielelle itselleen, ja sen vuoksi ne voidaan hänen mukaansa periaatteessa
toteuttaa eri keinoin, siis myös elektronisesti: väärinymmärrykseen
perustuva dualistinen mielen ja ruumiin välinen vuorovaikutusongelma
ei täten ole esteenä tietoisen robotin rakentamiselle.
Tässä toteamuksessa on tietysti merkittävää
sana "periaatteessa", mutta kovin optimistiselta johtopäätös
silti vaikuttaa. Tietoinen ihminen on kehkeytynyt evoluution myötä
äärettömän pitkän prosessin tuloksena. Ihmisaivojen
"materiaalinen" koostumus on samalla kehittynyt äärimmäisen
hienovireiseksi ja monimutkaiseksi. Lisäksi jokaisen ihmisyksilön
tietoisuus rakentuu merkityksistä koko elämän ajan jatkuvien
vuorovaikutusprosessien myötä. Miten voidaan edes periaatteessa
kuvitella, että tämä kaikki olisi "simuloitavissa" elektronisesti?
Vaikka kävisi joskus ilmi, että tajunnallisuuden syntymiseen
ei todellakaan tarvita mitään muuta perustaa kuin materiaalinen,
pitäisi silti ratkaista tietoisuuden ja minuuden syntymisen arvoitus.
Materiaalisen ja ei-materiaalisen välinen vastakohta-asettelu saattaakin
vielä osoittautua liian yksinkertaistavaksi. Ymmärtääksemme
puheena olevan problematiikan perin pohjin, tarvitaan ehkä sellaista
käsitteistöä, jota emme edes vielä tunne.
Mihin me sitten tarvitsisimme tietoisia robotteja? Robotti on väline,
jonka ihminen kehittää omaksi hyödykseen tai huvikseen.
Jos nyt yleensä uskomme tietoisen robotin utopiaan, tämä
mahdollisuus avaa huolestuttavia näköaloja, sillä kaikkia
hyviäkin keksintöjä aletaan ennen pitkää käyttää
väärin. Tietoinen "aivopesty" itsemurharobotti voisi olla tehokkaampi
tuhoväline kuin pelkkä tiedoton tai ihmisen ohjaama kone.
Syntyisi mahdollisesti myös eettisiä ongelmia samaan tapaan
kuin nyt esimerkiksi ihmiskloonauksen ja eläinten tarhauksen yhteydessä.
Tutkijat tosin tuskin piittaavat näistä näkymistä,
vaan he etenevät kuten ennekin niin pitkälle kuin mahdollista.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu