|
Julkaistu Kauppalehdessä 24.2.2003
Opetusministeri
Maija Rask vaatii yliopistoilta lisää tehoa (KL 12.2.). Esitetyt
Helsingin yliopistoa koskevat tilastot puhuvat kieltämättä
karua kieltä: vuonna 1995 aloittaneista opiskelijoista noin 60 prosentilla
on tutkinto vielä kesken.
Vaikka tilanne ei ole kaikissa yliopistoissa näin huono voidaan
kysyä, missä on vika. Poliitikkona Rask ei tietenkään
hae sitä opiskelijoista etenkään vaalien edellä. Hänen
mielestään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pitäisi
antaa opiskelijoille paremmat eväät tutkintonsa suorittamiseen
määräajassa. Kuten Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio
toteaa samassa lehdessä, opiskelijoiden keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen
mukaan työssäkäynti on tärkein syy opintojen viivästymiseen.
Opetusministeriö on itse huolehtinut siitä, ettei tenttimisoikeutta,
eikä opiskeluaikaa voida rajoittaa. Myös lakisääteinen
opintojen maksuttomuus suosii verkkaisuutta opintojen suorittamisessa.
Nykyisessä järjestelmässä opiskelijat tulevat ja menevät
mielensä mukaan. Opettajilla ei halutessaankaan ole mahdollisuutta
puuttua akateemiseen vapauteen.
Kun tällainen järjestelmä ja ilmapiiri on yliopistoihin
opetusministeriön ja -ministerin siunauksella luotu, olisi suotavaa
että ne ottaisivat ongelmasta osavastuunsa. Vastuunottoon ei kuitenkaan
näytä olevan sen paremmin halua kuin kykyäkään.
Jälkimmäiseen viittaa Raskin ihmettely siitä, että
opiskelijoilla saattaa olla satoja opintoviikkoja opintoja, mutta ei yhtään
tutkintoa.
Opiskeluun liittyvien ongelmien käsittelyssä on huomio suunnattu
jo pitkään yksinomaan yliopistoihin. Olisi kuitenkin syytä
tiedostaa, että oppimistulokset riippuvat sekä opetuksesta että
opiskelusta. Edellinen on yliopistojen reviiriä, jälkimmäinen
opiskelijoiden. Vain toiseen panostamalla ei saada tuloksia.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|