Pihlanto Pekka 
Optioiden vähentäminen tuloslaskelmassa ongelmallista

• Optiot eivät välttämättä omistajien etu
• Optioiden perustelut ontuvat
• Voidaanko kirjanpidon periaatteista tinkiä?
• Intressisidonnaisuus ja poliittisuus
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Yhdysvaltalaisen Enronin ja muidenkin yhtiöiden kirjanpitoskandaalit johtuivat paljolti siitä, että johtajilla oli tarve manipuloida yrityksensä voittoa ylöspäin osakekurssien pitämiseksi korkealla. Osaltaan asiaan vaikuttivat ilmeisesti myös johtajien kannustamiseksi tehdyt optiosopimukset: kun yrityksen johto onnistuu hinaamaan osakekurssin riittävän ylös, se voi myydä optioina saamansa osakkeet voitolla. 

Tulosten manipulointi on aiheuttanut Yhdysvalloissa ja EU:n piirissä hankkeita, joiden tarkoituksena on vaatia johtajien optioedut vähennettäviksi niitä jakavien yritysten tuloslaskelmassa samaan tapaan kuin maksetut palkat ja muutkin menot. Näin osoitettaisiin tilinpäätöksen tarkastelijoille, miten paljon yrityksen voitto kutistui johtajien optioetuuksien johdosta. Taustalla lienee ajatus, että koska yritykset eivät halua esittää kovin pieniä voittoja tappioista puhumattakaan, ainakin tolkuttoman edullisia optiosopimuksia ei enää tehtäisi. 

Yhdysvalloissa eräät yritykset ovat jo ryhtyneet vapaaehtoisesti vähentämään optioiden arvot tuloslaskelmassaan. Ehdotuksia tämän käytännön säätämisestä pakolliseksi on kuitenkin myös vastustettu. Ristiriitaiset näkemykset herättävät kysymyksen, millä perusteilla optioiden vähentämistä voidaan vastustaa ja millä kannattaa. 
 
 

Optiot eivät välttämättä omistajien etu

Osakkeenomistajat ovat alkaneet varsinkin Yhdysvalloissa havaita, että optiosopimukset eivät välttämättä olekaan heidän etunsa. Tiedetään, että vanhojen osakkaiden omistus "laimenee" kun optionsaajille annetut uudet osakkeet tulevat osingonjaolle. Kiistatonta näyttöä optiokannusteiden aiheuttamasta kakun eli voiton ja osinkojen terveestä kasvamisesta ei yleensä voida esittää, vaikka näin väitetäänkin. Kirjanpitoskandaalit osoittivat, että viime kädessä häviäjiä ovat omistajat ja yrityksen henkilöstö. 
 
 

Optioiden perustelut ontuvat

Optioille esitetyt "viralliset" perustelut ovat kuitenkin usein paikkansa pitämättömiä. Monesti on voitu todeta, että optiot eivät sitouta johtajia, sillä runsaan voiton kuitannut johtaja on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden yrityksestä ja työpaikoista yleensäkin. On myös vaikea osoittaa, etteivät johtajat tekisi työtään osakkeenomistajien etujen mukaisesti, elleivät he saisi optiosopimuksia ja vielä erittäin avokätisiä. On myös kerrottu, että optiovoitot eivät ole keneltäkään poissa. Todellisuudessa välillisiä maksumiehiä ovat omistajat ja yritys. Näillä näkökohdilla voidaan kyseenalaistaa väitteitä, joiden mukaan optioiden vähentäminen tuloslaskelmassa vahingoittaisi yritystoiminnalle elintärkeää palkitsemisjärjestelmää. 
 
 

Voidaanko kirjanpidon periaatteista tinkiä?

Yhteiskunnallisen perustelun optioiden vähentämiselle tuloslaskelmassa tarjoavat kuitenkin kirjanpitoskandaalit. Ne ovat dramaattinen näyttö siitä, että liian suuria voitonmahdollisuuksia tarjoavien optiosopimusten seuraukset voivat nakertaa paitsi tuloslaskennan myös talouselämän ja sen johtohenkilöiden uskottavuutta. Tässä tilanteessa tietty poikkeaminen kirjanpidon periaatteista voidaan hyväksyä, kunhan pelinsäännöt määritellään yksiselitteisesti. Mitä hyötyä on kirjanpidon periaatteiden puhtaudesta, jos optiokäytäntö jyrää niiden yli? Kirjanpidossa on nykyiselläänkin arvionvaraisuutta, jonka ratkaisemiseksi on jouduttu sopimaan pelinsäännöistä. Esimerkiksi oikeaa poistoa vaikkapa koneista tai kiinteistöstä ei voida määritellä etukäteen, mutta sovitut poistoprosentit antavat ongelmaan selkeän ratkaisun. 

Voidaankin ajatella, että tilinpäätöksen on heijastettava sellaisiakin yrityksen toimintaan liittyviä taloudellisia tosiasioita, jotka eivät vaikuta yrityksen rahavirtoihin. Optiovoitot ovat taloudellinen tosiasia optioita jakavalle yritykselle. Yrityshän tarjoaa niiden muodossa johtajilleen mahdollisuuden saada taloudellista voittoa, jonka yritys olisi voinut vaihtoehtoisesti kuitata itselleen laskemalla liikkeelle nämä osakkeet. Jos yritys olisi tehnyt näin, rahat olisivat päätyneet sille itselleen, eikä johtajille. Yrityksen kannalta voidaan puhua menetetystä pääomaerästä. Kun henkilö lahjoittaa auton toiselle henkilölle, joka myy sen tuhannella eurolla, voidaan vastaavasti katsoa, että lahjoittaja otti kärsiäkseen tuhannen euron menetyksen. 
 
 

Intressisidonnaisuus ja poliittisuus

Kirjanpito-, tuloslaskenta- ja palkitsemisjärjestelmiin kietoutuu käytännössä ihmisten välistä, yksilöiden toteuttamaa toimintaa. Järjestelmät eivät ole ainoastaan aritmetiikkaa vaikka niiden ilmiasu onkin numeerinen ja rahamittainen. Niinpä niiden vaikutusten tarkastelu edellyttää pelkän tilinpäätös- ja optioteknisen analyysin täydennykseksi laajempaa, sosiaalisen ja inhimillisen käyttäytymisen tosiasiat mukaan ottavaa ajattelutapaa. Sen myötä huomion kohteiksi tulevat myös erilaiset intressit. Nykyisin optioita käsitellään liian usein ikään kuin niitä jaettaisiin inhimillisessä ja sosiaalisessa tyhjiössä. 
 
 

Pekka Pihlanto

Palautetta 

Lähetä palautetta!