|
Selvitysmies
Pekka Pajakkala on tehnyt ehdotuksen yliopistojen tilakustannusten
pienentämiseksi (HS 4.5.). Ehdotus sisältää oikean
suuntaisia, mutta riittämättömiä toimenpiteitä.
Suurin epäoikeudenmukaisuus nykyisessä käytännössä
on vuokrien periminen yliopistojen lahjoitusvaroin rakennetuista kiinteistöistä
ja lahjoitusmaista. Lahjoittajien tahto on tässä sivuutettu täysin.
Selvitysmies ehdottaakin, että lahjoitusmaista ei perittäisi
enää vuokraa, mutta maat jäisivät edelleen Senaatti-kiinteistöjen
hallintaan. Valtiovarainministeriön edustaja luonnollisesti vastustaa
ehdotusta ja toteaa, että raha ei tule tyhjästä. Lahjoituskiinteistöistä
Senaatti-kiinteistöille kannettava vuokra tulee kyllä tyhjästä,
sillä uhrauksen on tehnyt aikoinaan lahjoittaja, eikä valtio.
Uusien kiinteistöjen pääomavuokran alentaminen yhdellä
prosenttiyksiköllä on lähinnä kosmeettinen toimenpide.
Yliopistojen tilat ovat yleensä sen luonteisia, että niille on
vaikea arvioida mitään markkinavuokraa - jos nyt sellaisen periminen
valtion sivistyslaitokselta olisi edes periaatteessa mielekästä.
Tilavuokrien kantaminen yliopistoilta on ideana kokonaisuudessaan maho,
samoin kuin Senaatti-kiinteistöjen toiminta-ajatuskin. On keinotekoista
kammeta yliopistoja osittain markkina-ajattelun piiriin, kun niiden toiminta
kuitenkin rahoitetaan yliopistojen perustehtävien osalta edelleen
valtion budjetista. Pääkirjoittaja kysyykin, mitä järkeä
on siinä, että valtio perii itseltään markkinavuokraa
(HS 6.5.).
Tilavuokrien parissa näpertelyä perustellaan tietysti tehokkuuden
vaatimuksella. Kyllä yliopistot pystyvät tilankäyttönsä
järkeistämään ilman keinotekoisia vuokrapaineitakin.
Lisäksi yliopistoja ohjataan sekä niiden tulosten eli tutkintojen
määrien että budjettiruuvin avulla. Siinä on aivan
riittävästi tehokkuuspaineita yliopistoille. Tähän
malliin eivät Senaatti-kiinteistöt ja niiden perimät vuokrat
istu. Senaatti-kiinteistöstä on muodostunut veronkantaja, joka
lypsää rahaa yliopistoilta ja rakennuttaa kiinteistöjä,
vuokratakseen ne taas yliopistoille, ja kierre jatkuu.
Koskahan joku keksii, että samanlainen välikäsi voisi
palkata yliopistojen henkilökunnan ja vuokrata nämä siten
yliopistoille? Tietysti hintaan, joka kattaa välikäden hallinnon
kulut ja tuottaa vielä ylijäämää vaikkapa henkilöstöresurssien
kehittämiseen tai muuhun hyvään tarkoitukseen.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu