|
Julkaistu Tiede-lehdessä 5.12.2001
Bob Holmesin artikkeli Onko
uskonnollinen kokemus tunneaivojemme luomus? (Tiede 7/2001) antaa mielestäni
aivoille liian ensisijaisen roolin. Tätä voitaisiin kuvata toteamuksella:
"aivoni ajattelevat". Itse ilmaisisin saman asian sanomalla, että
ihminen kokee ilmiöt tajunnassaan aivojensa avulla.
Lauri Rauhalan kehittelemän holistisen ihmiskäsityksen mukaan
ihminen realisoituu kolmessa ulottuvuudessa: tajunnallisuudessa, kehollisuudessa
ja situationaalisuudessa. Tajunnallisuus merkitsee kokemisen kokonaisuutta,
ymmärtämistä, joka tapahtuu tajunnan prosesseissa. Kehollisuus
on ihmisen fyysinen ulottuvuus, joka sisältää mm. aivot
ja hermoston. Tilannesidonnaisuus eli situationaalisuus on ihmisen suhteissa
oloa kaikkeen hänen maailmassaan olevaan.
Joku voi pitää tajunnallisuuden ja aivojen erottelua toisistaan
saivarteluna. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä tajunta ja tajunnallisuus
tarvitaan kuvaamaan niitä ajatteluprosesseja, jotka ihminen voi itsekin
havaita ja joista hän voi jollakin tarkkuudella kertoa toisille. Ajatteluprosessit
edellyttävät tietysti mm. aivoja, mutta me emme pysty havaitsemaan,
mitä aivoissa tapahtuu - ellemme turvaudu neurobiologien ja lääkäreiden
käyttämiin kuvantamismenetelmiin.
Tältä kannalta katsoen emme voi siis perustellusti väittää,
että mystiset tai uskonnolliset kokemukset saisivat alkunsa aivoissa
tai että tuntemuksen lähteinä ovat niin sanotut tunneaivot
eli limbinen järjestelmä. Lähes yhtä epätarkkaa
olisi sanoa, että näköhavainnon lähteinä ovat
ihmisen silmät tai että jalat tuottavat kävelyn.
Ihminen pystyy varsin suuressa määrin vaikuttamaan siihen,
mitä hän kokee. Hänen tajunnallisuudessa ilmenevä tahtonsa
voi saada aikaan kokemuksen - niin uskonnollisen kuin muutkin. Aivojen
tietyt alueet osallistuvat tietenkin tämän kokemuksen syntymiseen,
mutta siihen vaikuttavat samalla ihmisen tajunnallisuuteen uponneet kokemukset,
uskomukset, jne. eli aikaisempi ymmärrys.
Artikkelissa kuvatuissa kokeissa tämäkin tulkinta tulee esiin,
mutta sivumennen. Esimerkiksi mietiskelykokeissa koehenkilö keskittyi
tiukasti johonkin mielikuvaan, toisin sanoen hän operoi tajunnallisuudellaan.
Tutkija sitten seurasi, mitä kehollisuuden alueella eli aivoissa tapahtui
samanaikaisesti. Artikkelissa todetaan tutkijoiden uskovan, että uskonnollisen
kokemuksen aikana limbinen alue muuttuu tavallista toimeliaammaksi. Tämä
sattuu olemaan yhdenmukainen edellä esitetyn käsityksen kanssa:
tajunnallisuudessa koetaan jotakin ja samalla aivotoiminta muuttuu tavanomaisesta.
Tämä tarkastelutapa ei tietenkään pysty vastaamaan
kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Onko uskonnollisissa kokemuksissa mukana
jokin yliluonnollinen vai ei, on uskon asia eli tajunnallinen ilmiö.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu