|
Julkaistu Turun Sanomissa 26..9.2001
Terrori-iskujen
vastatoimet askarruttavat
Yhdysvaltoihin suunnattujen terrori-iskujen vastatoimiin näyttää
otetun kantaa lähinnä seuraavista näkökulmista: oikeudellisesta,
sotilaallisesta, inhimillisestä ja kostoa janoavasta. Oikeudellinen
kanta katsoo, että teot suunnitelleet ja rahoittaneet taustavoimat
on saatava oikeudelliseen vastuuseen teoistaan ja näytön on oltava
riittävä. Sotilaallinen näkökulma katsoo, että
isku jo merkitsi sotatilaa, johon reagoidaan vastahyökkäyksellä
- kunhan vain kohde löytyy. Inhimillisen näkökulman kannattajat
tähdentävät ensisijaisesti, että sivulliset eivät
saa kärsiä mahdollisista vastatoimista. Kostajat ovat lähellä
sotilaallista kantaa, mutta motiivina on ”silmä silmästä”,
ja seurauksista sekä uhreista ei juurikaan piitata.
Näillä näkökulmilla on yhteyksiä toisiinsa.
Oikeudellista näkökantaa on lähes mahdotonta toteuttaa ilman
jonkinlaisia sotilaallisia operaatioita, sillä muutoin syyllisiä
ei saada tuomioistuimeen. Sotilaallinen ratkaisu taas vaatii perusteluja,
mm. oikeudellisia, mutta myös terroritoiminnan hävittämiseen
tai ainakin sen edellytysten heikentämiseen tähtäävää
perustavoitetta, joka ei aivan kaikessa seuraile lakipykäliä.
Kostoa janoavat edustavat sotilaallisen näkökulman äärimmäistä
muotoa. Inhimillinen näkökulmakin sisältää monta
mahdollisuutta, äärivaihtoehtoina: pidättäydytään
kokonaan vastatoimista ja toivotaan parasta, tai ryhdytään jopa
maltilliseen sotilaalliseen operaatioon, mutta varmistetaan, että
syyttömät eivät kärsi.
Mikä on realistisin vaihtoehto? Kun liikkeellä ovat fanaatikot,
joiden logiikka poikkeaa jyrkästi länsimaisesta, jotakin lienee
pakko tehdä sotilaallisesti. Syyllisten kiinnisaaminen tai tuhoaminen
esimerkiksi Afganistanissa tuntuu toivottomalta tehtävältä,
mutta jo terroristien harjoitusleirien ja tukikohtien tuhoamisella on tiettyä
psykologista ja ennalta ehkäisevääkin merkitystä, vaikka
ne onkin jo tyhjennetty. Hyökkäys mainittuun maahan tuntuu paitsi
todennäköiseltä, myös tietyssä määrin
perustellulta sikäläisen hallituksen asenteenkin johdosta, mikä
osoittaa selvää terrorismin suosimista. Pakistanin johdon asenne
on toinen, vaikka senkin tiedetään sallineen terroristien koulutusleirit
alueellaan.
Sotilaallisten toimenpiteiden ilmeisesti toteutuessa on syytä toivoa
rajoittumista täsmäiskuihin, jotka säästäisivät
viattomat sivulliset - ongelmana vain on, että terroristit kätkeytyvät
siviiliväestön joukkoon. Yhdysvallat tullaan varmasti syyllistämään
joka tapauksessa iskujen alettua, mutta on aihetta syyllistää
myös ne, jotka tämän iskujen kierteen aloittivat. Mikään
ei viittaa siihen, että täysi sotilaallinen pidättyvyys
saisi terroristit lopettamaan tai edes supistamaan toimintaansa.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu