|
Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.9.2001
Max
Jakobson on hahmotellut mielenkiintoisella tavalla maamme uutta turvallisuusympäristöä
(HS 28. ja 29.8.). Hän pitää todennäköisenä
Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Tämä puolestaan synnyttäisi
uuden jakolinjan Suomen ja Ruotsin sekä muiden rantavaltioiden välille.
Jakobson viittaa siihen, että Naton rooli on muun muassa Suomen
ja Ruotsin kannalta muuttunut. Mahdollisessa liittymisessämme Natoon
ei ole kysymys hyökkäyksen uhan torjumisesta tai pysyttäytymisestä
uuden eurooppalaisen suursodan ulkopuolella.
Kysymys on sen sijaan roolistamme Naton ja EU:n yhteisessä turvallisuusjärjestelmässä,
jonka pohjalta pyritään kehittämään myös
kriisinhallintayhteistyötä Venäjän kanssa. Jakobson
kysyy, ovatko Ruotsi ja Suomi siinä mukana täysjäseninä
vai ulkojäseninä.
Tähän asti olemme sitoneet kriisinhallintaan osallistumisemme
YK:n turvallisuusneuvoston tai Etyjin valtuutuksiin. Tämä merkitsee
Jakobsonin mukaan sitä, että kantamme kriisinhallintatoimiin
riippuu EU:n ulkopuolisista maista, lähinnä Venäjästä
ja Kiinasta.
Jakobson tarjoaa diplomaatin taidolla solmitun paketin Natoon liittymisemme
perusteluiksi, vaikka hän ei liittymistä aivan suoraan suosittelekaan.
Venäjän vastareaktion pelko, joka lienee tähän asti
ollut suurin este Nato-jäsenyytemme tiellä, on nyt poistettu
toteamalla, että hyökkäyksen tai suursodan uhka on väistynyt.
Tähän liittyen ja lisäporkkanana esitetään
Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin tukema presidentti Vladimir
Putinin ehdotus Venäjän hyväksymisestä Naton jäseneksi.
Jokainen ajatteleva ihminen arvioinee tällä hetkellä, että
Venäjä ei tule koskaan olemaan Naton jäsen, mutta visiona
se on houkutteleva ja monia Natoon vastahakoisesti suhtautuvia rauhoittava.
Aika näyttää, saako Jakobsonin järkiperäinen
analyysi maamme ulkopoliittisen johdon ja muut vaikuttajat lämpenemään
Natoon liittymiselle. Mikäli jäsenyytemme toteutuisi näillä
perusteilla ja myöhemmin ilmenisi, että Jakobsonin analyysi uhkien
häviämisestä ja muuttumisesta olikin toiveajattelua, olisi
meillä joka tapauksessa turvanamme Nato-sateenvarjo, jota emme katsoneet
tarvitsevamme liittymispäätöstä tehdessämme.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu