| Vaikka Soneran optiohanke kaatui ministeri Olli-Pekka Heinosen muutettua
mielensä, sitä on mielestäni vielä syytä puida
mahdollisia tulevia tapauksia silmällä pitäen. Hanke syntyi
erittäin onnettomissa merkeissä. Yrityksen osakkeiden kurssi
oli valunut pohjalukemiin lähinnä kai liian riskipitoisten investointien
johdosta. Lisäksi yrityksen johdon arveltiin muutama viikko sitten
julkaistussa lehtikirjoituksessa sotkeneen yrityksen johtamisjärjestelmän
ja sisäisen ilmapiirin perusteellisesti. Kaiken huippuna nyt nähty
optioehdotus ei todista johdon arvostelukyvystä kovin suuria.
Jos optiot katsotaan palkkioksi, ei olisi mitään syytä
palkita johtoa näistä tekemisistään. Mikäli taas
ajatellaan, että johto olisi ollut sitoutettava kyseisellä optiojärjestelyllä,
herää samasta syystä aiheellinen kysymys, miksi tästä
johdosta haluttaisiin pitää kiinni.
Optioita pidetään myös kannustusvälineenä,
mutta eikö tässä tilanteessa järkevä johto tee
ilman erityisiä kannustuksiakin kaikkensa, paikatakseen maineensa
ja säilyttääkseen paikkansa? Antaa varsin omituisen kuvan
yritysjohdosta, jos se tarvitsee ilmeisen helppoja optioita tehdäkseen
tosissaan jotakin yrityksen hyväksi. Optioteorian
ihmiskäsitys näyttää tässä suhteessa väärältä
- ainakin on toivottavaa, että johtajat eivät kovin yleisesti
ole asennoitumiseltaan tällaisia.
On myös ajateltu, että Soneran kurssipudotus ei ollut ainakaan
merkittävässä määrin nykyisen johdon vika, vaan
markkinoiden oikukkaan logiikan, joten heitä ei pidä syyllistää.
Mikäli näin oli, miten perusteltua on sitten arvella, että
johto omilla toimillaan ja nimenomaan mehukkaiden optiosopimusten innoittamana
pystyisi nostamaan kurssit takaisin tolkulliselle tasolle? Jo pelkkä
virheiden välttäminen ja vakaa toiminta luultavasti riittävät,
mutta eikö niitä ole lupa odottaa jo kuukausipalkallakin?
Summa summarum, Soneran optiosopimuksen perustelut eivät todellakaan
vakuuta. Onni onnettomuudessa oli, että omistajien
edustaja tuli järkiinsä - tosin vasta pitkän pähkäilyn
jälkeen ja kansalaisten reaktiot nähtyään.
Pekka Pihlanto
|
o AJK kotisivu