Vastuutonta vesittää huumetestit 

Vastuutonta vesittää huumetestit

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio katsoo, että koulujen huumetestien on oltava vapaaehtoisia (HS 23.6.). Lisäksi testistä kieltäytymistä ja sen tuloksia ei saa hänen mukaansa ilmoittaa vanhemmille ilman oppilaan lupaa. 

Jos nämä rajoitukset ovat todellakin yksiselitteisesti lain mukaisia, on mielestäni mitä pikimmin ryhdyttävä lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin rajoitusten purkamiseksi, sillä huumeongelma leviää kulovalkean tavoin erityisesti koulunuorison keskuudessa. Huumetesteistä on näköjään tehty pelkkä farssi, sillä vain itsensä aineista puhtaiksi tietävät tulevat näillä säännöillä testeihin. Nyt oppilaalle on annettu täysi oikeus rauhassa pilata oma, läheistensä ja usein täysin sivullistenkin elämä huumeenkäytöllään. Miten vanhemmat voivat suoriutua kasvatusvastuustaan, kun alaikäisen huumeiden käyttö on tämän oma “potilasasia”? On selvä ristiriita siinä, että huumeiden käyttö on rikos, mutta toisaalta myös sairaus, jota koskevat tiedot ovat yksityisasia. Tiukka yksityisyyden suoja johtaa tässä paitsi rikoksen suosimiseen myös “sairauden” peittelyyn, joka usein koituu loppujen lopuksi potilaan vahingoksi.

Huumetestien vesittäminen onkin sekä yhteiskunnan että nuorison suojelun kannalta erittäin arveluttavaa, sillä näin menetetään tehokas ase huumeiden vastaisessa taistelussa. Huumeongelman vakavuuden johdosta toimenpiteet tulisi kohdistaa poikkeuksitta huumeiden valmistus-, jakelu- ja käyttöprosessin kaikkiin vaiheisiin. Erittäin valitettava on se viesti, joka huumetietojen “yksityistämisellä” on annettu erityisesti nuorisolle, joka vasta opettelee elämän pelinsääntöjä. Viesti ymmärretään monessa tapauksessa huumeiden vaarallisuuden vähättelyksi ja saatetaan tulkita jopa kokeilua läpi sormien katsovaksi. Testien vesittäminen myös helpottaa aineiden myyjien markkinointitoimintaa. On ilmeistä, että mahdollisuus joutua huumetestiin, jonka tulos saatettaisiin alaikäisten vanhempien ja opettajien tietoon saisi monet kokeiluun taipuvaiset luopumaan ajatuksesta. Nyt kokeilu ja käytön jatkaminen on tehty näennäisen riskittömäksi.

Vesittämällä huumetestit vastuu jätetään kokonaan nuorelle itselleen, joka on usein hyvin altis toveripiirinsä vaikutuksille. Tilastot osoittavat pahaenteisesti, että yhä useammat eivät tätä vastuuta kestä. Sitten kun käyttäjä on todella potilas sanan varsinaisessa merkityksessä, hoito onkin jo yhteiskunnan asia ja sen rahoituksen varassa. Monesti hoitoa ei kuitenkaan saada ajoissa edes haluttaessa, sillä yhteiskunnan voimavarat ovat niukat. Tämän kaiken valossa huumetestien vesittäminen on suuren luokan vastuuttomuutta viranomaisilta ja lainsäätäjältä.
 

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu