Yliopistojen hallinto 

Yritysten johtamistavat eivät sovi yliopistoihin

Professori Göte Nyman arvosteli äskettäin Helsingin Sanomissa yliopistojen edustuksellista hallintomallia. Hänen huolensa tutkimuksen ja opetuksen toimintaedellytyksistä on monelta osin oikeutettu. Nykyisen hallintomallin byrokratiaa on kyllä syytä vähentää voimakkaasti, mutta en usko avun löytyvän hänen ehdottamassaan laajuudessa huippuosaavien yritysten johtamistavoista. Yritysmaailmasta voidaan kyllä omaksua joitakin toimintatapojen yksityiskohtia – esimerkiksi tiimityöskentelyä ja ”improvisoivaa” toimintakulttuuria, mutta on pidettävä mielessä, että yliopisto ja yritys poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Yrityksen tavoitteet ovat keskeisiltä osin taloudellisia ja ne sanelee omistajien etu. Yrityksen ja usein myös sen johtajien toiminnan tulos on mitattavissa rahamääräisesti. Tällaisen organisaation toiminta on varsin suoraviivaista verrattuna yliopistojen kaltaiseen sivistys- ja asiantuntijaorganisaatioon. Rahoituksen yhä lisääntynyt hankkiminen ulkopuolelta ei muuta yliopistojen perusluonnetta.

Yritysmaailman johtamismallin omaksuminen voi johtaa huonoon ja jopa diktatoriseen johtamiseen, johon ei voida ajoissa puuttua mm. juuri tulosmittareiden puutteellisuuksien takia. Edustuksellisessa mallissa henkilöstön ja opiskelijoiden osallistuminen päätöksentekoon motivoi ja lisää näiden sitoutumista työhön. Johtajan asema ei muodostu liian vahvaksi, kun henkilöstöön kuuluvat valitsevat hänet. Asiantuntijaorganisaatiossa onkin kaikin tavoin huolehdittava siitä, että  liiallinen ”johtaminen” ei tukahduta luovuutta ja aloitteellisuutta.

Yliopistojen asiantuntijajohtajien yhä lisääntyvä hallintotyö on kyllä ongelma, johon on mietittävä ratkaisuja. Vähemmän tärkeät tehtävät pitää kyetä delegoimaan hallintohenkilöstölle.  Selvää mielestäni kuitenkin on, että johtamista ei voida siirtää ”toimistotyön ammattilaisille” – rutiinitehtäviä kyllä - sillä uskottavan johtajan on oltava asiantuntija tutkimuksessa ja opetuksessa. 

Mistä tällaisia ammattihenkilöitä muuten löytyisi? Eivät yliopistojen hallintohenkilöt ole nähdäkseni keskimäärin sen parempia johtajia kuin opetus- ja tutkimustehtävissäkään toimivat. Yritysmaailmastakaan ei heitä löydy, sillä toimintatavat ovat siellä edellä esitettyyn tapaan liian erilaiset. 

Asiantuntijajohtajien johtamistaidollisten ja muidenkin puutteiden korjaamiseen voidaan panostaa ilman, että eliminoidaan periaatteessa hyvin toimiva hallintomalli.  
 

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu