1 Palkkaliukuma
ja tuponeuvottelut
o Liukumayhtälö
o Liukuman komponentit
o Miten liukuma puretaan
2 Inflaatio ja palkankorotus
ja tuottavuuden nousu
o Inflaatioyhtälöt
3 Palkankorotuksen
vaikutus Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn
o Viennin määräytyminen
o VientiYhtälö
o Lyhyt ja pitkä tähtäys
o Rajavientialttiudet
o Joustot
o Joustojen tulkinta on siis:
o Johtopätös
Harjotustehtävä o SUOKOK o Tregraf
Havaintoaineisto: Suomen Phillips o Vienti
Yhtälöt: Inflaatio o Vienti o Inflaatio ja työttömyys
Piirrokset: Tupo ja liukuma o Suomi Eurooppaan o Valutta o Paholainen
Mutta vieläkään emme ole valmiit syöksymään malleinemme empiiristen havaintojen pariin. On otettava vielä huomioon Suomen tulopoliittinen järjestelmä.
Katsoimmepa tupoprosentin syntyvän markkinavoimien tai poliittisen päätöksen perusteella, meidän on joka tapauksessa otettava huomioon, että palkankorotusprosentti on eri asia kuin tupoprosentti, sillä tupoprosentin päälle kertyy aina liukumaa eli palkankorotuksen nousua yli neuvotteluissa sovitun. Käytännössä tupoprosentin osuus palkankorotuksesta on ollut keskimäärin noin kaksi kolmannesta ja liukumaprosentin osuus noin kolmannes. Tregraf: WARC, WRNI, WDRR
Jos katsomme, että tupopäätös on enemmän talouspoliittinen kuin markkinavoimien synnyttämä, on paikallaan erottaa palkankorotuksen yhtälössä tupoprosentti N% omaksi muuttujakseen. Silloin selitettäväksi muuttujaksi ei tulekaan koko palkankorotus vaan palkkaliukuma. Empiirisestä aineistosta estimoitavaksi yhtälöksi saadaan silloin
W%-N% = a + b P% + c/U
Seuraava yhtälö on laskettu vuosilta 1951-89 (huom: joustotulkinta!).
WDR% = - 1.3 + 0.39 QGD% + 5.0/UNMR R2 = .489 t 1.3 4.5 2.8 DW = 1.72
1989 WDR% palkkaliukumaprosentti 3.1 QGP% BKT-hinnan muutosprosentti 6.7 UNMR työttömyysaste 3.5 WRN% tupoprosentti 5.7 WAR% palkankorotusprosentti 8.8
Tilastoanalyysin tunnuslukujen perusteella arvioiden saatu yhtälö täyttää perusvaatimukset. Parametrien t-arvot ovat suurempia kuin 2. Jäännöstermin autokorrelaatiota ei testin mukaan ole (DW > 1.65). Mutta selitysaste R2 on ensi näkemältä alhainen. On kuitenkin muistettava, ettei selitysasteelle ole mitään ihannearvoa, vaan että sitä on arvioitava vain suhteessa muihin yhtälöihin, jotka on estimoitu samalle selitettävälle muuttujalle. Tässä ei nyt ole vertailukohtia, mutta tämän luvun harjoitustehtävissä on osviittoja vaihtoehtoisille yhtälöille. On myös muistettava, että palkkaliukuma on ikäänkuin pitkän pylvään eli koko palkankorotuksen huippu samaan tapaan kuin differenssi on tasomuuttujan huippu ja aina antaa numeerisesti alhaisen selitysasteen.
Yhtälön perusteella voidaan esim. vuoden 1989 liukumaprosentti analysoida komponenteiksi seuraavan laskelman mukaan:
vakiotermi - 1.3 + inflaatio-odotukset (QGP%) .39 (6.7) 2.6 + työttömyysaste (UNMR) 5.0/3.5 1.4 --------------------------------------------- = laskettu liukuman arvo 2.7 - liukuman havaintoarvo 3.1 --------------------------------------------- = virhe - 0.4
Tämän antaa vuodelle 1989 palkkaliukuman yhtälö. Koko palkankorotusprosentin saamme tietenkin lisäämällä liukumaan tupoprosentin:
laskettu liukuman arvo 2.7 + tupoprosentti 5.7 --------------------------------------------- = laskettu palkankorotusprosentti 8.4 - havaittu palkankorotusprosentti 8.8 --------------------------------------------- = virhe - 0.4
Komponenttianalyysista nähdään, että inflaatio-odotukset antavat lähes kolme kertaa niin suuren kontribuution liukuman laskettuun arvoon kuin työttömyysaste. Yhtälön virhe vuodelle 1989 edustaa keskitasoa. [Suomen Phillips tietokoneohjelma ]
Tässä yhteydessä kannattaa pitää pieni matemaattinen taukovoimistelu ja johtaa estimoidusta yhtälöstä mallin yhtälö. Havaintoaineistossahan ei ole tietoja palkankorotusprosentista tai liukumaprosentista sen enempää kuin tupoprosentistakaan, vaan nämä kaikki esiintyvät tasoina.
| Miten siis liukuma puretaan vuosipalkaksi? |
WD% = a + b P% + c/U Palkkaliukumaprosentti
W%-N% = a + b P% + c/U Korotus% - Tupo%
W% = N% + a + b P% + c/U Korotus% = Tupo% + ...
100(W-W1)/W1 = 100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U Tasoista ...
100(W-W1) = W1 (100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U))
W-W1 = W1 (100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U))/100
W = W1 + W1 (100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U))/100
W = W1 (100 + 100(N-N1)/N1 + a + b 100(P-P1)/P1 + c/U))/100
WD = palkkaliukuma, W = vuosipalkka, N = tupoindeksi, P = hintaindeksi % tunnisteen jäljessä tarkoittaa prosenttimuutosta 1 tunnisteen jäljessä tarkoittaa edellisen vuoden muuttujanarvoa U = työttömyysaste
Saatiin lopputulos, jossa esiintyy ainoastaan muuttujien tasoja.
Toinen puoli inflaatiokierteestä on hintatason määräytyminen. AJKA mallin inflaatioyhtälöissä hintataso määräytyy kolmesta tekijästä:
Kaksi edellistä vetävät hintatasoa ylöspäin ja kolmas eli tuottavuuden nousu vetää hintatasoa alaspäin.
Koska hyödykemarkkinoilla on määritelty useita kiinteähintaisia kokonaiskysynnän komponentteja ja kansantalouden
Kaikissa inflaatioyhtälöissä on käytetty samoja kustannustekijöitä, mutta niiden vaikutukset poikkeavat jonkin verran toisistaan.
Yhtälö CNST t WARC t MGSP t LPFR t VIIV t R2 DW QGDP 0.3 3.2 .85 17 .09 2.1 -.49 4.5 .9991 .88 QGFP 0.2 5.7 .78 24 .13 4.8 -.39 5.3 .9996 1.31 CEPP 3.3 2.2 .96 14 .10 1.8 -1.1 7.4 .9981 .77 IFAP 0.1 7.2 .52 7.5 .20 5.0 .19 2.2 .9993 .82 CEGP 0.1 6.1 .96 36 -.37 3.6 .9992 .59
1989 QGDP bruttokansantuotoksen hinta 1985=1 1.256 QGFP th bruttokansantuotoksen hinta 1985=1 1.253 CEPP yksityisen kulutuksen hinta 1985=1 1.173 IFAP kiinteän pääomanmuodostuksen hinta 1985=1 1.295 CEGP julkisen kulutuksen hinta 1985=1 1.269 MGSP tavaroiden ja palvelusten tuontihinta 1985=1 0.977 WARC vuosipalkka 1000 mk 101.6 LPFR työn tuottavuus tuh 85 mk 139.9 CNST vakiotermi VIIV viivästetty selitettävä
Taulukossa T52.1
nyt palkkojen ja hintojen määräytymistä koskeviin hypoteeseihin voit kokeilla niiden mukaisten yhtälöiden estimointia WREGAJK tietokoneohjelmalla. Voit lähteä liikeelle PalHin.REG tiedostosta, johon tässä käsitellyt yhtälöt on jo istutettu valmiiksi.
|
|
| Kuviosta nähdään viennin kehitys vuosina 1961-96. Viennin kehityksen dramaattiset käänteet näkyvät kuviossa hyvin selvästi. Viime vuosien jyrkkä viennin nousu ei lainkaan noudata ei pitempää 25 havainnosta laskettua sen enempää kuin lyhyempää 10 viimeisen vuoden havainnoista laskettuakaan trendiä. Viimeiset havainnot ovat kaukana trendien yläpuolella. Kuvion perusteella voidaan helposti ennustaa, ettei näin voi enää pitkään jatkua, vaan että vientiteollisuudessa tavalla tai toisella törmätään kapasiteettikattoon. |
|
|
| Jos sama kuvio piirretään siten, että
tiedot päättyvät vuoteen 1990, on tilanne aivan toinen.
Koko 80 luvun tasaisena jatkunut kehitys noudattaa 2.3 % 10 viimeisen vuoden
havainnoista laskettua trendiä, mutta on kaukanan pitkän tähtäyksen
trendistä, joka noudattaa 5 % kasvua.
Vielä 90-luvun alussa voitiin kirjoittaa näin: "Tällainen kehitys johtuu perimmältään Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemisestä markan yhä räikeämmäksi käyvästä yliarvostuksesta. Se ei voi jatkua loputtomiin, vaan markan kurssia joudutaan ennen pitkää korjaamaan tuntuvalla devalvaatiolla. Sen ainoa vaihtoehto olisi pitkäaikainen Suomen inflaatioprosentin kilpailijamaita hitaampi kehitys. Se taas ei ole mahdollista niin kauan kuin työmarkkinajärjestöt käyttäytyvät jäsentensä toiveiden mukaisesti ja pyrkivät keskinäisessä tulonjakotaistelussaan muita parempiin tuloksiin kuten edellisessä luvussa todettiin." |
Vienti on kokonaiskysynnän komponentti, jota on tarkasteltava ikäänkuin seisten Suomen kansantalouden ulkopuolella, korkeintaan toisen jalan kengän kärki saa olla Suomen puolella. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että vienti riippuu tekijöistä, jotka määräytyvät eksogeenisesti Suomen kansantalouden ulkopuolella. Vain vähän on meillä itsellämme vaikutusta viennin suuruuteen, niin oudolta kuin se tuntuukin.
Maailmanmarkkinoiden ostovoima on vientikysynnän päämoottori. Maailmanmarkkinoiden ostovoimassa tapahtuva suhdannevaihtelu tuntuu koko painollaan Suomen vientikysynnässä. Tunnetut maailmantalouden mullistukset Korean boomi 1950-luvulla ja öljykriisi 1970-luvulla jättivät selvät jälkensä Suomen vientiin ja viennin kautta Suomen kansantalouteen, sen kokonaissuoritteeseen, tuotantoon, työllisyyteen, tulonmuodostukseen ja jopa tulonjakoon.
Tämän kurssin tukipylväänä olevassa AJKA mallissa maailmantalouden ostovoimaa mitataan OECD-maiden bruttokansantuotoksella. OECD-maat kattavat Suomen viennistä noin neljä viidennestä, loppu menee sosialistisiin maihin ja kehitysmaihin. OECD-maiden bruttokansantuotoksen käytössä on se etu, että siitä on saatavissa jatkuvasti tuoreita ennusteita. Koska OECD-maiden bruttokansantuotos on AJKA mallissa eksogeenisena muuttujana (mutta ei talouspolitiikan instrumenttina, koska siitä ei voida päättää keskitetysti, ei OECD-maissa eikä varsinkaan Suomessa), se on eräs AJKA mallilla tehtävien ennusteiden tukipylväistä. Joka kerran, kun OECD-maiden kasvu-ennuste muuttuu, muuttuu myös AJKA mallin antama Suomen kansantalouden ennuste, ei vain Suomen viennin tai kokonaistuotannon ennuste, vaan kaikki muutkin ennustettavat muuttujat.
| Selvä, selvä. Näkymätön käsi ympäri Eurooppaa on siis tärkeä. Mutta puhe oli, että tarkastelijan varpaankärjet ovat Suomen puolella. Mitä tarkoittaa? |
Sitä että Suomen viennin kilpailukyky riippuu osittain Suomen kansantalouden sisäisistä tekijöistä. Tässä kohdassa esittäytyy eräs AJKA mallin mielenkiintoisimmista ja palkkaliukuman ohella monimutkaisin muuttuja, muuttuja, joka kuvaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Kilpailukykymuuttuja rakentuu kolmesta palasta:
Kahdesta jälkimmäisestä muodostetaan ensin muuttuja nimeltään yksikkötyökustannus (ULCC). Kipailukykymuuttuja saadaan sen jälkeen suhteuttamalla vientihinnat ja yksikkötyökustannus.
|
XWQR Suomen kilpailukyky (osamäärä) ExpTrend: 61-95 -1,0%, 86-95 0,6% 61-95, Sd = 0,247 61 2,665 2,454 2,264 2,187 2,134 1,981 1,899 2,086 2,131 2,175 71 2,034 1,991 1,963 2,203 2,058 1,905 1,913 1,986 2,094 2,105 81 2,009 1,983 1,970 1,972 1,895 1,738 1,690 1,673 1,675 1,552 91 1,417 1,552 1,745 1,809 1,850 |
XWQR = XGSP/(WSAC/QGFF) 1989 XGSP Suomen vientihinta, 1985=1 1.086 WSAC Suomen palkkasumma, mrd mk 265.2 QGFF bruttokansantuotos th, mrd 85 mk 345.6 ULCC yksikkötyökustannus, WSAC/QGFF 0.767 XGSU kilpailykykymuuttuja, XGSP/ULCC 1.42 |
Vaikka kysymyksessä on Suomen vientihinnat ja periaatteessa hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan yhteisvaikutuksesta, ei varmaan paljoa liioitella, jos väitetään, että Suomella ei ole vaikutusta vientihintoihin. Ne määräytyvät maailmanmarkkinoilla niin suuren kysynnän ja tarjonnan yhteisvaikutuksesta, että Suomen pieni kansantalous on siinä kuin pisara meressä. Suomen vientihän tunnetusti perustuu puuhun ja päähän, kuten metsäteollisuusmiehet sanovat. Vain eräissä harvoissa paperilaaduissa Suomen osuus maailmanmarkkinoiden tarjonnasta pyörii neljänneksen paikkeilla, ja siis vaikuttaa näin suurella painolla tarjontapuolelta hinnan määräytymiseen.
Suomi on siis viejänä määrän sopeuttaja (price taker) eli joutuu ottamaan hinnat sellaisina kuin maailmanmarkkinat ne antaa ja sen sijaan 'kysymään itseltään': Paljonko minun tähän hintaan kannattaa tuottaa vientiä varten?
Vientihinnalla on siis ikäänkuin kahdet kasvot: toiset katsovat maailmalle ja toiset Suomeen.
| Toiset kasvot ovat tietysti hinta valuutassa ja toiset hinta markoissa. Eikö niin? |
Täsmälleen. Tällä tavoin se joka määrää valuuttakurssin määrää myös vientihinnan. Ja aina kun valuuttakursseja muutetaan, myös vientihinnat muuttuvat. Mutta mitkä ovat seuraukset? Sitä kannattaa tarkastella vähän lähemmin. Oletetaan, että valluttakursseja nostetaan eli tapahtuu devalvaatio (Suomen markan arvon alentaminen).
Oletetaan ensin, että
Tällaisessa tilanteessa viejän mielessä pikkupiru heilauttaa häntäänsä ja hän päättää tyytyä pikkuisen pienempään dollarimäärään eli päättää
Kokonaistaloudelliselta kannalta tilanne on problemaattisempi.
Näiden pohdintojen jälkeen voidaan vihdoin marssittaa esiin AJKA mallin vientiyhtälö, joka siis lopulta saattaa olla pikemminkin tarjontayhtälö kuin kysyntäyhtälö kuten käsite vientikysyntä edellyttäisi. Toteutuneet havainnothan ovat aina kysynnän ja tarjonnan tasapainopisteitä eli kysyntäkäyrän ja tarjontakäyrän leikkauspisteitä. Mutta jos näiden havaintopisteiden muodostuminen noudattaa enemmän tarjontakäyrän kulkua, voidaan vientiyhtälöä nimittää myös tarjontayhtälöksi. Siis vientiyhtälö ensin periaattellisessa muodossa (parametrimuoto):
XGSF = a + b QGEF + c XGSP/ULCC
ja sitten vielä hieman modifioituna käytännön sovellutuksena:
XGSF = - 31.2 + .62 XGSF1 + .62 QGEF + 9.4 XGSP/ULCC R2 = .986 t 1.7 4.8 2.9 1.3 DW = 1.40
1989 XGSF Tavaroiden ja palvelusten vienti, mrd 85 mk 107.8 QGEF OECD-maiden bruttokansantuotos, 100 mrd 80 d 101.0 XGSP Tavaroiden ja palvelusten vientihinta, 1985=1 1.086 ULCC yksikkötyökustannus, WSAC/QGFF 0.767
Havaitsemme heti, että käytännön sovellutuksesta on mahdollista Koyckin muunnoksen perusteella laskea erikseen lyhyen tähtäyksen ja pitkän tähtäyksen vaikutukset. Tässä on havainnollisempaa selvittää joustot, mutta jos myös rajavientialttius halutaan ottaa esille, niin tulkintojen olisi oltava seuraavat:
Jos OECD-maiden bruttokansantutos kasvaa 100 mrd dollarilla, niin Suomen vienti kasvaa sen johdosta samana vuonna noin 620 miljoonalla markalla.
Jos OECD-maiden bruttokansantutos kasvaa 100 mrd dollarilla, niin Suomen vienti kasvaa sen johdosta kaikkiaan vähän yli puolellatoista (.62/(1-.62)= 1.63) miljardilla markalla.
Lineaarisessa funktiossa joustot riippuvat argumenttien arvoista, mutta vuodelle 1989 ne ovat:
ES = .62 (101) / 108 = 0.6 ja EL = 1.63 (101) / 108 = 1.5
Luku 1.63 on siis pitkän tähtäyksen vientiyhtälön rajavientialttius (x100) OECD-maiden ostovoiman suhteen. Jouston jakajassa on käytännöllisyyden nimessä käytetty viennin lasketun arvon asemesta sen havaintoarvoa. Myös laskettu arvo on helposti saatavaissa ulkomaankauppayhtälöiden REG tiedostosta (se on tässä tapauksessa 108 eikä siis eroa havainnosta kuin pari prosenttia).
Jos OECD-maiden bruttokansantutos kasvaa 1 prosentilla, niin Suomen vienti kasvaa sen johdosta samana vuonna 0.6 prosentilla.
Jos OECD-maiden bruttokansantutos kasvaa 1 prosentilla, niin Suomen vienti kasvaa sen johdosta kaikkiaan vähän yli puolellatoista prosentilla
Näin siis OECD-maiden suhdannevaihtelu ei pure välittömästi Suomen vientiin sellaisenaan, mutta pitemmän päälle puolitoistakertaisena. Vaikutukset viennistä eteenpäin Suomen bruttokansantuotokseen ja työllisyyteen ovat tunnetusti suunnilleen samaa luokkaa, niin että maailmalla tapahtuva suhdannevaihtelu tunkeutuu Suomen kansantalouteen viennin kautta täydellä voimalla tai jopa voimistuen.
Asko Korpela 19990412 (19990125) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu
