Jaakko Koskela tuntee kuntonsa

Tikanheiton SE syntyi kuin tilaustyönä. Eläkkeelle siirtynyt virolahtelainen maanviljelijä paranee heittäjänä sitä mukaa mitä enemmän vuosia kertyy.

VIROLAHTI. Kymen Sanomat, Teksti ja kuva HARRI LEVÄNEN

- Sanoin jo ennen kilpailua tuomarille, että hän varmistaa oikean heittoetäisyyden jotta tulos on varmasti ennätyskelpoinen. Tunsin, että ainakin piirinennätys pitäisi syntyä, kertoo virolahtelainen Jaakko Koskela, 6 1, viime viikolla tekemästään tikanheiton veteraanien Suomen ennätyksestä.

Koskela heitti Virojoen ala-asteella käydyissä pm-kisoissa 50 x 5 tikan SE:n 2091, jolla kaatui Helsingin Veikko Peltosen viisi vuotta vanha ennätys kolmella pisteellä.

Koskela on tikanheittäjä henkeen ja vereen -ja nimenomaan suomalaisen tikanheiton kannattaja. Tikkataulu koristaa mm. hänen rakenteilla olevan omakotitalonsa olohuoneen seinää.

Maanviljelijän ammatista Koskela siirtyi sukupolvenvaihdoksen seurauksena eläkkeelle neljä vuotta sitten. Uuden talon rakennustyömaan hän pystytti vain kivenheiton päähän vanhasta tilasta. Kun mies on tehnyt sähkötöitä lukuun ottamatta kaiken itse, vain "valmentajansa" Irma-vaimo apunaan, sitä työtä onkin sitten kestänyt kaksi vuotta. Muuttohommiin Koskelat toivovat pääsevänsä jouluun mennessä.

Rakentaminen on myös vaatinut veronsa. Terveys reistaili viime kesänä.

- Alaselkään tuli välilevyn tyrä. Puoleentoista kuukauteen en pystynyt heittämään tikkaa ollenkaan. Kotkalainen naprapaatti Petteri Koski teki kuitenkin hyvää työtä ja sai selkäni kuntoon ja pääsin harjoittelemaan heittämistä elokuun alussa.

Jaakko Koskela pääsi huippukuntoon nopeasti. Pm-kisoihin lähtiessään hän tiesi pystyvänsä heittämään ainakin yli 2058:n, joka oli hänen hallussaan pitämänsä pe-tulos viime talvella.

- Suomen ennätys oli tietysti minullekin yllätys. Ei sitä etukäteen arvannut, että heitto lähtee ihan niin hyvin kulkemaan.

Tulos 2091 tietää viiden tikan sarjassa huimaa keskiarvoa 41,82.

- Huonoin sarjana oli 38 ja sen heitin viisi kertaa. Paras sarja oli 47.


Vaikeampaa kuin ammunta

Parhaat tikanheittäjät ovat yleensä hyvän matkaa keski-iän ylittäneitä. Monet pystyvät huipputuloksiin vielä 70-80 -vuotiaina.

- Joo, niin se on, eikä siellä nuoria ole muutenkaan paljon mukana, heillä kun taitaa olla muutakin tekemistä.

Vanhemmiten heittokäsi tulee vakaammaksi, niin ainakin uskotaan. Mutta tikanheittohan ei ole pelkästään kädestä kiinni. Kun tikka irtoaa sormenpäistä, sitä edellään suoritus, jossa koko keho on ollut mukana.

Tikanheittoa verrataan usein ammuntaan. Koskelan mielestä on turha kiistellä, kumpi laji on vaikeampi.

- Monet ampujatkin ovat tunnustaneet, että tikanheitto on paljon vaikeampaa. Siinä voi tehdä virheen niin monessa kohtaa.

Parhaat heittäjät ovat poikkeuksetta tasapainoisen työntötekniikan edustajia. "Heittämällä" ei yllä korkealla tasolle sitten millään.


Kilpailutilanteessa koetellaan hermoja

Kuva: Jaakko Koskela (67K)

Useimmiten syy huonoon tulokseen löytyy heittäjän hermoista. Jaakko Koskelan mukaan vaatii kovaa harjaantumista. että heittäjä pystyy tekemään kilpailutilanteessa kunnon tuloksen.

- Se on ihan eri asia heittää kilpailussa kuin harjoitella omaan tauluun. Kilpailuissa ympärillä on paljon ihmisiä ja se vaatii paljon totuttelua, että pystyy heittämään hyvin ison porukan edessä. Ja sitten pitää vielä kestää kilpailujännitys. jota on aina ilmassa.

Kilpailutilanne vaatii osansa myös parhailta heittäjiltä. Esimerkiksi Koskela on 5 x 5 tikalla heittänyt harjoituksissa 225, mutta kilpailuissa "vain" 219.

Tikanheitto on siitä mukava laji, että sitä voi harjoitella kotosalla eikä se edes maksa paljon. Suurimmat kustannukset koituvat kilpailumatkoista. Koskelakin osallistuu vuosittain noin 30 kilpailuun.

- Harjoittelen jokseenkin päivittäin. Tehokkainta harjoittelu on silloin, kun sitä tekee usein mutta vähän kerrallaan. Jos heittää yhtä niittaa tuntikausia, siitä ei ole mitään hyötyä. Siinä väsyy vain käsi, opastaa Koskela.


SM-kilpailut marraskuussa

Kilpailumielessä Jaakko Koskela alkoi heittää tikkaa vuonna 74, jolloin hän liittyi anjalankoskelaiseen Keski-Kymen Tikkaan. Vuonna -87 koitti aika perustaa Kaakon Tikka, kun laji oli saanut riittävästi kilpailuharrastajia Virolahdella ja muissa rannikkokunnissa. Sattumoisin juuri Jaakko Koskela valittiin uuden seuran puheenjohtajaksi. Ja siinä tehtävässä hän on pysynyt kaikki 11 vuotta.

SM-tasolla Koskela on ollut miesten yleisessä sarjassa korkeimmillaan viidentenä, mutta joukkueessa hän on voittanut SM-kultaa ja -hopeaa. Seuraavat SM-kilpailut käydään marraskuussa Nastolassa. Veteraanien eli yli 60-vuotiaiden sarjassa

Koskela kuuluu luonnollisesti suurimpien voittajasuosikkien joukkoon.

Suomalainen tikanheitto on aidosti suomalainen laji ja ilmeisesti sellaisena se pysyykin.

- Ruotsinsuomalaiset ovat kylläkin vieneet sen Ruotsiin. Kerran mekin kävimme kilpailureissulla Göteborgissa, mutta kun kymmenen parhaan joukkoon pääsi vain yksi ruotsalainen, uutta kilpailukutsua ei ole Suomeen sen jälkeen kuulunut, naurahtaa Koskela.