Matti Pajula Free counter and web stats

Kesäteatterikesä 2000 huipentui suuresti ja varmaan pitkään mieltä lämmittävään tapaamiseen Matti Pajulan kotona Nilsiän Keyrityssä Syvärin takana. 
Olen nyt nähnyt seuraavat Pajulan kirjoittamat ja ohjaamat kesäteatteriesitykset: Jokainen niistä on kaikin mahdollisin kriteerein saanut arvioinneissani täydet pisteet ja sijoittunut vuoden parhaan rankingissa kolmen kärkeen. Miten on mahdollista kesäteatterissa ja amatöörivoimin? - En tapaamisen jälkeenkään sitä ymmärrä. Joillakin on taito hyppysissään - sen paremmin en osaa selittää. Vaikka ehkä vähän sittenkin...

Mies on parikymmentä vuotta sitten kustannustoimittajana, mainostoimittajana ym työskenneltyään täysin idealistisin perustein hakeutunut Helsingin hulinoista tänne luonnon rauhaan ja sen jälkeen täällä pysynyt ja nähtyäni hänet ympäristössään luulen, että täällä pysyykin oli houkutukset mitkä hyvänsä. Ainakin minä pysyisin. Nilsiän Keyritty on kesällä 45 km ja talvella 25 km automatkan päässä kirkonkylästä, mutta melkein huutoetäisyydellä Paavo Ruotsalaisen pirtistä silmien edessä järvestä nousevassa Aholan saaressa. 

Pilkahduksia Pajulan alkuperäisestä idealismista: maanviljely tolstoilaisessa hengessä, alkuperäinen vihreys, elämä kommuunissa... Vuosien mittaan ovat karut tosiasiat karsineet osan yltiöpäisimmästä idealismista, mutta onneksi eivät kaikkea. Ja maaseudun rauha on auttanut keskittymään, houkutellut esiin mielikuvituksen voimaa ja opettanut suhteellisuuden tajua. Näin kuvittelen, vai ovatko olleet hänen luomisvoimansa rakennuspuina jo alusta saakka?

Elämä Paavo Ruotsalaisen lähimpänä naapurina ei ole ollut jättämättä jälkiänsä alunperinkin jo herännäis- ja körttiperinteeseen synnyinseudullaan Pohjanmaan rannikolla tutustuneeseen mieheen. Tänne Nilsiään muutettuaan haali kaikki mahdolliset kirjat Paavo Ruotsalaisesta ja tutustui 150 vuoden takaiseen naapuriinsa, hyväksyi julistajan opin perusytimen ja on vuosien mittaan tuottanut neljä näytelmää Paavon elämästä (tässä mainittujen lisäksi: Kalajoen käräjät (1982) ja Armon vilaus (1992)). Ei ihme, että Tuulen koirakin tuntuu selvän pykälän verran uskottavammalta Paavon elämänkerralta kuin Kokkosen Viimeiset kiusaukset. Eikä siis arviointini 'paikallisista aineksista paikallisiin tarpeisiin' tee täyttä oiketta, vaan ote Ruotsalaiseen on selvästi syvemmällä.

Omien sanojensa mukaan haluaisi vähentää ohjaamista ja lisätä kirjoittamista, mutta ei oikein tahdo onnistua, kun aina vain pyydetään. Ja jotenkin maagiselta tuntuukin miehen ote, kun saa ohjattavistaan irti niin paljon, ei vain amatöörinäyttelijöistä, vaan myös kirjoittajista, joita myös ohjaa. Näin todistaa Pajulan kirjoituskoulua suorittava naapurin isäntämieskin. 

Täysin mahdotonta on olla huomaamatta Pajulan teksteissä niiden shakespearelaista piirrettä: teksti etenee ihan tavallisin sanakääntein ja iskee katsojaa juuri kun hän vähiten aavistaa. Kipunat sinkoilevat hyvän aikaa perästäpäin... Varmaan nauttii ja hykertelee itsekin kirjoittaessaan. Sen oloinen on mies.
 

Asko Korpela 20110731 (20000817) o AJK kotisivu o Teatterisivu o WebMaster
20061231-168