Kolme sisarta 1901 

Kolme sisarta Moskovan taiteellisessa teatterissa 1901

Muistikuvia kantaesityksen valmistamisesta

Lokin ja Vanja-enon saavuttaman menestyksen jälkeen teatterimme ei enää voinut tulla toimeen ilman Tshehovin näytelmiä. Täten siis kohtalomme siitä lähtien oli Anton Pavlovitsin käsissä:
jos kappale tulee, näytäntökausikin voi alkaa, mutta ellei kappaletta tule, menettää teatteri arominsa. - - -
Yleiseksi riemuksi Tshehov vihdoinkin lähetti uuden kappaleensa ensimmäisen näytöksen - nimettämänä. Sitten tuli toinen näytös, kolmas - ja vain viimeinen puuttui. Lopulta saapui itse Anton Pavlovitsh mukanaan viimeinen näytös, ja silloin päätettiin määrätä näytelmä luettavaksi tekijän itsensä läsnä ollessa.

- - - Tekijä oli levoton ja tunsi olonsa puheenjohtajana kovin epämukavaksi. Hän hypähti tuon tuostakin paikaltaan, käveli levottomana sinne tänne varsinkin silloin, kun keskustelu sai hänen mielestään väärän tai peräti epämiellyttävän suunnan. Esittäessään mielipiteitään juuri luetusta näytelmästä muutamat sanoivat sitä draamaksi, toiset tragediaksi huomaamatta, että nämä nimitykset saivat Tshehovin hämilleen. - - -

Näyttelijät työskentelivät tarmokkaasti ja sen vuoksi harjaantuivat kappaleeseen sikäli, että osasivat esittää sen selvästi ja tajuttavasti. Siitä huolimatta näytelmä ei soinut, vaan tuntui ikävältä ja pitkäveteiseltä. Siitä puuttui jotain. - - - Ja kuitenkin tunsimme tehneemme parhaamme, puuttui vain tuo maaginen jokin. Kokoonnuimme, harjoittelimme lujasti, jouduimme epätoivoon, poistuimme, ja seuraavana päivänä sama uudistui, mutta tuloksetta. "Hyvät herrat, tämä johtuu viisastelustamme , joku äkkiä päätti. "Näyttelemme tshehovilaista ikävää, hänen mielialaansa, ja venyttelemme kun pitäisi elävöittää sävyä, näytellä rivakasti kuin vaudevillea. 

Rupesimme nyt näyttelemään nopeasti, mistä toiminta kutistui, tekstin sanoja ja kokonaisia lauseparsiakin karisi. Syntyi yleistä hyörinää, joka kävi vieläkin ikävämmäksi. - - - Joku rupesi hermostuneesti raapimaan penkkiä, mistä syntyi hiiren nakerrusta muistuttava ääni. Jostain syystä tämä ääni toi mieleen kotilieden, sielussani lämpeni, vainusin totuutta ja elämää, ja intuitioni alkoi toimia. --- Tunsin äkkiä lämpeneväni.


Tshehovja Moskovan Taiteellisen teatterin väkeä
 

Oli mukavaa olla näyttämöllä. Tshehovin ihmiset rupesivat elämään. Niinpä huomasin, että he eivät ensinkään kärsi ikävästään, vaan päinvastoin etsivät iloa ja reippautta; he haluavat elää eikä nuutua. - - -

Tämän jälkeen työ jälleen pääsi vauhtiin. Vain Knipperin esittämä Mashan osa ei tahtonut luonnistua, mutta Vladimir Ivanovitsh työskenteli hänen kanssaan, ja seuraavissa harjoituksissa osa jo luistikin mainiosti.

Anton Pavlovitsh-parka ei odottanut näytäntöä. Hän matkusti ulkomaille terveytensä muka huonontuessa, vaikka luulen että tähän oli toinenkin syy, nimittäin levottomuus oman näytelmän takia. Tämän olettamuksen osoitti todeksi se, ettei hän antanut meille osoitettaan, jotta olisimme voineet ilmoittaa hänelle näytännön vastaanotosta. - - -

Puhuessani Kolmen sisaren valmistumisesta johtuu mieleeni vielä eräs Tshehovin luonnetta kuvaava tapaus. Pääharjoitusten aikana saimme häneltä ulkomailta kirjeen, ja sisältö kuului kaikessa suppeudessaan näin: "Poistettava Andrein monologi viimeisestä näytäksestäja korvattava sanoilla: Vaimo on vaimo'. Tekijän käsikirjoituksessa oli Andreilla loistava monologi, joka suurenmoisesti kuvasi monien venäläisten naisten poroporvarillisuutta: ennen naimisiin menoaan heissä on runollisuuden ja naisellisuuden häivähdys, mutta naimisiin mentyään he kiirehtivät pukemaan ylleen kaavun, tohvelit, mauttoman runsaat koristeet; noissa kaavuissa ja tohveleissa he paljastavat sielunsa. Mitä on sariottava tuollaisista naisista, ja kannattaako heidän rinnalleen jäädä pitkiksi ajoiksi? "Vaimo on vaimo! Tässä lauseessa näyttelijä äänenpainollaan voi ilmaista kaiken.

K. S. Stanislavski: Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa, suom. Eino Westerlund. WSOY 1966.

Konstantin Aleksejev, taiteilUanimeltään Stanislavski, Moskovan Taiteellisen teatterin johtaja ja länsimaisen näytteljäntaiteen uudistaja, näytteli Kolmen sisaren kantaesityksessä Vershininin roolin. Ensi-ilta oli 31.1.1901 
 

Asko Korpela 20001031 (20001031) o o AJK kotisivu