Hella Wuolijoki

1886 Hella Wuolijoki (Ella Murrik) syntyi Viljandin maakunnassa Etelä-Virossa Helmen pitäjässä. Vanhemmat asioitsija Ernst Murrik ja Kardi Kokamäki. Äiti joutui ottamaan suuren kotitalonsa emännyyden nuorena tyttönä. 1897 Perhe muutti Valgan kaupunkiin Latvian rajalle. Ella aloitti koulun Valgan tyttökoulussa. 1901 Tarttoon Pushkinin tyttökimnaasiin. 1903 Ella liittyi Jaan Tonissonin ja Postimees-lehden johtamaan kansalliseen liikkeeseen. 1904 Ylioppilastutkinto. Ella aloitti Helsingin yliopistossa kansanrunouden, historian ja estetiikan opinnot ja liittyi ulkojäsenenä Hämäläiseen osakuntaan. 1905 Suomen suurlakko. Ella liittyi ylioppilassosialisteihin. 1908 Filosofian kandidaatin tutkinto. Ella Murrik avioitui hauholaisen rusthollin pojan Sulo Wuolijoen kanssa ja alkoi käyttää etunimeä Hella. Wuolijoki oli Hellaa viisi vuotta vanhempi ja harrastanut erityisesti torpparikysymystä. Hän laati eduskuntaesityksen uudeksi maanvuokralaiksi vuoden 1907 valtiopäiville, jonne hänet oli valittu nuorimpana kansanedustajana. 1911 Hella Wuolijoen ainoa lapsi Vappu (myöhemmin Tuomioja) syntyi. 1912 Esikoisnäytelmä Talulapsed (Talon lapset). 1913-14 Talon lapset sai ensi-iltansa ja kiellettiin sekä Helsingissä että Tallinnassa. Näytelmä kuvaa sosialismin oppeihin perehtyneen pientilallisen tyttären toimintaa maaseutuyhteisössä. Romaani Udutagused (Usvantakaiset). Hella Wuolijoki aloitti lakitieteen opinnot, mutta ne päättyivät ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. 1914-17 Agentuuriliike Kontro a Kuosmasen edustajana "Maailma olisellainen, että rahalta tuoksuvat unennäöt, ooppiumiunelmat, voitiin toteuttaa, jos vähänkin oli mielikuvitusta. Sodan myllerryksessä ei ollut tilaa eikä aikaa normaalikaupalle. Mikä tahansa hurja suunnitelma voitiin toteuttaa, kun vain löytyivät sopivat ihmiset ja pääoma sen toteuttamiseen. Ja molemmat Iöytyivät aina silloin, kun oli suuria voiton mahdollisuuksia." Kaikki heikkoudet selitetään aina inhimillisiksi ja annetaan anteeksi. Mutta voimaa ja rohkeutta ei anneta anteeksi - sitä mikä ihmisessä on Jumalasta... Niskavuoren leipä 1917-18 Hella Wuolijoki siirtyi amerikkalaisen vientiliikkeen Grace & Co:n edustajaksi. Tuottavia vilja-, kahvi- ja sokerikauppoja vaikeutuneessa elintarviketilanteessa. "Siunatkoon kuinka paljon vaikeampaa sentään on kirjoittaa ihmisille sanomalehtiä ja kirjoja, vaikkapa muistelmiaankin, ja kuinka paljon fyyssillisesti vaikeampaa on tuottaa tavaraa tehtaissa, kantaa varastossa tavarakolleja, lastata junia ja laivoja kuin siirtää rahaa taskusta toiseen." 1918-20 Hella Wuolijoen poliittinen salonki Merilinna-nimisessä talossa Neitsytpolun ja Merikadun kulmassa. Hella Wuolijoki osti litistä Marlebäckin tilan. "Kodistani tuli paikka, jossa puhuttiin diplomaateille ja sanomalehtimiehille totuutta silloin, kun totuus oloista ja valkoisesta terrorista oli valtiollisen poliisin valvonnan alla. Kodistani tuli "vaarallinen" salonki... " 1935 Novelli Kulkurinvalssi salanimellä Felix Tuli. 1936 Tampereen Työväen Teatteri esitti Palvan maan. Niskavuoren naiset Juhani Tervapään -nimellä Helsingin Kansanteatterissa, ohjaajana Eino Salmelainen. 1937 Näytelmät Juurakon Hulda ja Justiina, joissa sankarittaret edustavat maalaisköyhälistöä konservatiivisessa ympäristössä. 1938 Näytelmä Vihreä kulta, jossa kuvataan naisen irtautumista kultaisesta häkistään. 1939 Näytelmät Niskavuoren leipä ja Vastamyrkky, jonka keskeinen henkilö on maaseudulla toimiva tehtaan naislääkäri. Niskavuoren leivän kantaesitys 18. tammikuuta Helsingin Kansanteatterissa Eino Salmelaisen ohjaamana. 1940 Hella Wuolijoki toimi talvisodan aikana Suomen hallituksen lähettämänä rauhantunnustelijana Tukholmassa. Yhteistyötä Marlebäckissä maanpakolaisena tulleen Bertolt Brechtin ja Margarete Steffinin kanssa. Hella Wuolijoki muokkasi aiemmin kirjojttamaansa näytelmää Sahanpuruprinsessa Brechtin kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Brecht nimitti Sahanpuruprinsessaa "puolivalmiiksi keskustelu-komediaksi", isännän, Puntilan, vastakohdaksi tarvittiin proletaarisia kokemuksia omaava renki. Syntyi Brechtin ja Wuolijoen yhteistyö Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, josta laatimansa toisinnon Brecht julkaisi omalla nimellään näytelmänä Herr Puntila und sein Knecht Matti. "Brecht väittää saaneensa aiheen Hella Wuolijoen näytelmäkokeilusta, mutta kirjoittaneensa teoksensa täysin itsenäisesti. Todellisuudessa se on paria kolmea lisäystä lukuunottamatta sama näytelmä, joka meillä on julkaistu molemmilla tekijänimillä varustettuna ja jonka syntyvaiheista Hella Wuolijoki kertoo teoksen esipuheessa. Brechtin Puntila-komediassa on yksitoista kuvaelmaa, joista viimeisessä Mattijättää hyvästit Eevan sijasta eräälle isäntänsä palvelijattarelle, Lainalle, ja tämä lupaa odottaa miestä ja opiskella. Hattelmala-kohtauson myös erillisenä kuvaelmana." Marlebäckin kartano myytiin. Näytelmä Niskavuoren nuori emäntä. 1941 Jatkosota. Hella Wuolijoki osti Jokelan kartanon. 1943 Hella Wuolijoki vangittiin. Syytevakoilusta ja maanpetoksesta. 1944 Elinkautistuomio Sotaylioikeudessa äänin 3-2 Vähemmistö kannatti kuolemanrangaistusta. Sodan päätyttyä Wuolijoki vapautettiin ja hän aloitti poliittisen toiminnan SKDL:ssä. Muistelmateos Enkä ollut vanki. 1945 Hella Wuolijoki valittiin Yleisradion pääjohtajaksi. Näytelmät Kuningas hovinarrina ja Tuntematon tuomari. Vankilassa kirjoitetut muistelmat Koulutyttönä Tartossa ja Yliopistovuodet Helsingissä ilmestyivät. 1946 Hella Wuolijoki nousi varamiehen paikalta eduskuntaan. 1947 Muistelmateos Kummituksia ja kajavia. 1948 Putoaminen uudesta eduskunnasta. 1949 Erottaminen Yleisradion johdosta. 1950 Näytelmä Niskavuoren Heta. 1953 Näytelmä Entäs nyt, Niskavuori?. Muistelmateos Minusta tuli liikenainen. 1954 Hella Wuolijoki kuoli 68-vuotiaana. Kuunnelmia: Heta-muorin pitkä reissu, 1948, Oppinut kissa kultaisessa ketjussa, 1949, Ei se ollut rakkautta, Omalla ajalla, Salaperäinen sulhanen, 1950, Kuunsilta 1951 .

Pienoisnäytelmäkokoelmat: Naiset ja naamarit, 1937, Häijynpuoleisia pikkunäyte)miä, 1945.

Lähteet: Jukka Ammondt, Niskavuoren talosta Juurakon torppaan, Hella Wuoiijoen maaseutunäytelmien aatetausta, 1980; Pekka Louneia, Hella Wuolijoki, legenda jo eläessään, 1979; Työvän Näyttämöiden Liiton opjntojulkaisu 19/1966 Ritva Rajakentän arikkeli Hella Wuolijoki yhteiskunnallisena näytelmäkirjaiiijana, toim. Kai Savola.

Asko Korpela 20031121 (20031121) o o AJK kotisivu