Teatteripäiväkirja 2011-2012
Teatteripäiväkirja 2011-2012
20111015 Rospuutto : : : :2: : : 0
| AJK: |
-1.jpg)
Sarasvatin hiekkaa on juuri luettu lukupiirissä, joten teksti on tutumpi kuin ehkä missään muussa näytelmässä. Esitystapa häkellyttää perin juurin. Videolla on iso merkitys. Aluksi esiintyjät juoksevat itsensä pahki, ensin videolla ja sitten kun juoksevat videolla kohti katsomoa ja pääsevät perille, siinä huohottavat jo katsomon edessä oikeasti. Ei hullumpi idea: epätoivoinen juoksu väistämätöntä pakoon. Mutta samaan syntiin lankeavat, mistä olen systemaattisesti alkanut moittia paikallisia teattereita. Käyttävät turhia vahvistimia. Luonnollista ihmisääntä olisi paljon miellyttävämpi kuunnella. Täälläkään ei kuuluvuuden puolesta yhtään mitään tarvetta ämyreihin. Näin kyllä saadaan aikaan jonkinlainen hermostunut tunnelma, mutta siihen riittäisi itse tekstikin. Paljon vähäisempi fyysinen vouhkaaminen antaisi enemmän tilaa itse asialle, vedenpaisumukselle ja sen tieteellisille perusteille, kun niihin tässä kuitenkin viime kädessä vedotaan.
Turkka se on kaiken tämän aikaansaanut: muuttanut teatterin henkisestä, ihmistä ylösrakentavasta kulttuurista sovelletun fysiikan alalajiksi. Todellinen vaikuttaja Suomen teatterielämässä! Rämistimet häiritsevät, estävät esittäjän ja katsojan välisen suoran kontaktin. Ämyrit pellolle! Räyhäämisen ja ämyrien takia ei voida täysiä pisteitä antaa, vaikka eipä paljon puutukaan, kun niin innolla paneutuvat asiaansa. Vertaa: Espoon kaupunginteatterin esitys |
20111114 HKT pieni :2:2::::: 34
| ALK: | Kävimme katsomassa monien yritysten jälkeen Hotakaisen Ihmisen osan, jossa on pääosassa Ritva Valkama. Romaanin perusteella odotin hiukan toisenlaista toteutusta. Monessa kohtaa jäin odottamaan huipennusta, jota ei tullutkaan, vaan siirryttiin seuraavaan kohtaukseen. Lasten elmäntilanteita oli näyttämöllä korostettu suhteellisesti enemmän kuin romaanissa, minkä oletan johtuvan pyrkimyksesta keventää Ritva Valkaman taakkaa. Ritva on Ritva, aina rooliinsa luontevasti istuva persoona. Hän on täysien pisteiden arvoinen, mutta pari kohtausta meni överiksi ja vakaviin paikkoihin pantiin huumoria, joka tuli väärään kohtaan. Ohjaus mätti ja dramatisointi. Annamme kakkoset Valkaman ansiosta. |
20120309 Nilsiän HT : :::0::: 72
| AJK: |
Olikohan tämä kaikkien aikojen ennätys? Vai vieläkö tämän alle voidaan päästä. Tyhjää täynnä ja pelkkää räävää. Näitä on viime aikoina riittänyt sekä harrastajateattereissa että laitosteattereissa. Juuri nyt muistuu mieleen yksi kummaltakin puolelta: Shakespeare Moskovassa ja Senioritalon taiteilijat viime kesänä tässä samassa tilassa. Edellinen veti palan kurkkuun, kun oli Suuri Mestari häivytetty näkymättömiin tyhjällä näyttämöllä huojuvien ainakin sadan neliön kankaiden alle. Jälkimmäinen oli taas niin aneeminen, että säälitti. Tämäniltainen toi esiin sekä tekijän että esityksen, mutta täysin kieroutuneessa valossa. On onnistuttu höynäyttämään taitavat voimat esittämään keisarin uusia vaatteita eli ei mitään. Ja kuitenkin, sekä tekstin tekijällä että esittäjillä olisi potentiaalia vaikka mihin. Taustalta vilahtelee rehevä täkäläisestä jonkin verran poikkeava murre, josta toden totta saisi yhtä mehevää juttua kuin täkäläisestäkin parhaimmillaan. Sitä tekstissä onkin, mutta kun se on peitetty, sanonko suoraan, käyttäen tämän näytelmän tekijöiden terminologiaa: paskaan! Esittäjistä on otettu irti vain sylkeä ym tirskuva räyhäys. Varsinkin naisten osalta todella surkea räyhäys eikä mitään muuta. Varmaan heistäkin ohjauksella irtoaisi muutakin.
Arvaakohan tässä enää ollenkaan mennä entisen mieliteatterin esityksiin. Joskus tuli kolmeenkin kertaan sama esitys katsottua, nyt jäi puolikkaaseen, kun väliajalla poistuin. Tähän asti olen näihin tyhjän pantteihinkin suhtautunut suopeasti: pää asia, että yleisö tykkää, katsomo täyttyy ja kassa kilisee. Nyt en mitenkään enää jaksa toivoa tällaiselle minkäänlaista menestystä, vaan että suomut putoaisivat yleisön silmiltä ja se alkaisi vaatia vastinetta rahalle. Muita arviointeja lukiessa kyllä tulee mieleen: kenellä tässä on suomut silmillä, minullako kuitenkin vai niilläkö kaikilla muilla? Muita näkemyksiä Seitsemän kurvin suorasta:
|
20120323 Espoon kt :2:2::::: 165
| ALK: | Kävimme Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Sarasvatin hiekan. Ankea aihe, ankea esitys, ei mtään huippusuorituksia, vain tavanomaista vuorosanojen lausumista rutiinilla. Ja kaiken lisäksi katsojaa kidutettiin teatterisavulla, tolkuttoman kovalla musiikilla, jota vielä pitkitettiin yli kyllästymisen rajan ja yleensäkin ylettömästi pitkitetyillä kohtauksilla. Yleisö oli aivan väärä, meidän ikäisiä mummeleita ja papparaisia. Aihe olisi tarvinnut maailmanlopun ennustamiseen vihkiytynyttä nuorta intomielistä porukkaa. Kahvi oli hyvää ja Sacher myös. Täytyy ajatella, että kävimme hyvällä päiväkahvilla Espoossa. Vertaa: Rospuutto teatterin esitys (Juankoskella?) |
20120323 Kuopion Kt ::::3::: 165
| AJK: |
Johan oli vauhtia, menoa ja meininkiä! Tai oikeastaan se meininkipuoli oli tyystin sekaisin, mutta huomattavan 'viihteellisellä' tavalla! Ei uskoisi että tällaisesta aiheesta tällaisella toteutuksella saadaan aikaan sellainen esitys, että siitä on palkko antaa 'täydet pisteet'. Aivan hirviömäinen näytelmä, absurdi äärestä vierin. Teatterin sivulla esitellään:
"Teräväsärmäinen, tappavan hauska musta komedia kertoo monelle tutusta aiheesta, omakotiremontista. Viulisti ja hänen rouvansa laitattavat itselleen tyylikästä kotia monikansallisen rakentajaryhmän voimin. Porukka on kirjavaa ja sen työmetoditkin ovat aika erikoisia. Yllätys seuraa toistaan alati kiihtyvässä tempossa.
Viulisti joutuu omapäisen remonttijengin kanssa kovan paikan eteen. Nyt on aivan pakko tehdä jotain, että rouva saisi unelmakotinsa. Sillä sen tämä tahtonainen on päättänyt saada, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä sille hintaa kertyykin…
Rooleissa Riina Björkbacka, Sari Happonen, Lotta Huitti, Tapani Korhonen, Antti Launonen, Karri Lämpsä, Mikko Paananen, Lina Patrikainen, Vesa Repo ja Ari-Kyösti Seppo.
Ikäsuositus: Ei suositella alle 13-vuotiaille! Totisesti "Teräväsärmäinen, tappavan hauska musta komedia"! Ei kirjaimenkaan vertaa ylisanoja. Ei kuitenkaan satu mihinkään tavanomaisen teatterin kategoriamuottiin, eikä täytä mitään klassisen teatteritaiteen ylevistä tarkoitusperävaatimuksista, joita aina silloin tällöin toistelen: "mieltä ylentävää sielun rakennusta..." Kirjava jengi toinen toistaan herkullisempia tyypejä. Nämä herkulliset ihmistyypit, suunsoittajat, toimenmiehet, mitä erilaisimmat naiset.. olivat koko esityksen paras puoli. Kuvittelen, että ohjaus on se joka saa nämä tyypit esiin. Siis ohjaajalle erityiskiitos. Ei mutta kyllä täytyy olla taitoa esittäjissäkin. Olisipa mielenkiintoista tietää miten tällainen lopputulos syntyy. Niin hirveätä meinikiä, ettei todellakaan alle 13 vuotiaille. Kuitenkin, jopa tavanomainen ylikorostettu räminä oli maltettu minimoida, vaikkei ajoittain meteliä todellakaan puuttunut. Sillä tavoin myös 'rajansa kaikella', että tuskin lähtisin uudelleen näin kovaa menoa katsomaan. Pois lähtiessä kuultuja katsojien kommentteja: Puolitusinaisen seurueen arvokkaan näköinen pitkä herra: 'Siinä se nyt nähdään: kotimaiseen kannattaa turvautua'. Ulkomuodosta päätellen vielä selkeästi alle 70 nainen: 'Onko meillä varaa tässä iässä enää kuolemasta noin karkeata pilaa tehdä?' Teppo Kulmala: Kauhun ja vauhdin farssi, Savon Sanomat 20120127 |
20120330 Kuopion Kt ::::2::3: 197
| AJK: |
Tämä on kiusallinen juttu sen takia, että esityksen kestäessä en ymmärtänyt mistä perimmältään on kysymys. Onneksi olin hyvässä seurassa ja ystäväni Matti kotimatkalla esitti tulkinnan, joka teki täysin ymmärrettäväksi esityksen sisällön. Näytelmä kertoo yksinkertaisesti Virossa toimivasta huumerikollisuudesta. Olisi se kyllä pitänyt tajuta itse esityksestäkin. Kun nyt luen teatterin sivulta ja asiakaslehdestä näytelmän esittelyä, en tosin vieläkään pysty mieltämään nähneeni sitä mitä näissä esittelyissä sanotaan: "
Ainutlaatuista Kuopiossa: uusi hieno virolainen näytelmä, jonka ohjaaja ja lavastaja tulevat myös Virosta. Sekä teksti että sen toteutus ovat tyyliltään vahvaa, latautunutta studioteatteria.
Näytelmä kuvaa eteläisen naapurimme nykytodellisuutta muusta kuin ”hillityn laaturavintolan lounaspöydän” näkökulmasta. Näillä ihmisillä on kyllä varaa käydä laaturavintoloissa, mutta he eivät aina osaa niissä käyttäytyä. Batja ja hänen apurinsa Sava ovat suoran toiminnan miehiä, joiden päätavoite on rikastuminen – kunnes Batjan valtaa pakottava tarve alkaa puhdistaa omaatuntoaan. Hän lähettää raiteiltaan suistuneen entisen lääketieteen opiskelijan valtameren yli työkeikalle, jonka jälkeen alkaisi uusi, toisenlainen elämä.
Mutta asiat eivät mene niin kuin suunniteltiin.
Rooleissa Ritva Grönberg, Sari Harju, Pekka Kekäläinen, Tapani Korhonen, Antti Launonen, Vesa Repo ja Ari-Kyösti Seppo.
Ohjaus: Ingomar Vihmar, Lavastus ja puvut: Liina Unt, Suomennos: Terttu Savola" Nimenomaan seuraavat lauseet ovat minulle vieläkin täysi kysymysmerkki: Näytelmä kuvaa eteläisen naapurimme nykytodellisuutta muusta kuin ”hillityn laaturavintolan lounaspöydän” näkökulmasta. Näillä ihmisillä on kyllä varaa käydä laaturavintoloissa, mutta he eivät aina osaa niissä käyttäytyä. En tajua, mitä nämä lauseet tarkoittavat. Tulimme tätä näytelmää katsomaan suoraan 'hillityn laaturavintola' Sammon muikkujen ääreltä ja tänä aamuna sain loppuun luetuksi yhden hienoimmista lukukokemuksistani Jaan Krossin 'Rakvere romaan'. Olen lukenut noin 10 Krossin kirjaa kaikki viroksi ja kuvittelen puhuvani kieltä täysin sujuvasti. Sittenkin meni näytelmä yli hilseen. Olen paljon käynyt Virossa. Mitään tällaista en ole nähnyt. Kuljenko siis suomut silmillä? Symboliikka jäi oivaltamatta. En voinut nauttia esityksestä. Arvelin, että ykkösen voin antaa, kun sentään loppuun saakka katsoimme. Nyt olen antanut kakkosen, vain siksi, että esityksen jälkeen sain sataprosenttisen selvityksen. Sittenkin arvosanaan sisältyy naapurikohteliaisuutta. Vaikka ei jäänytkään mitään epäselvää, ei tällainen 'totuus' meikäläistä lainkaan puhuttele. Yhtä hirtehinen näytelmä on kuin viikko sitten nähty Remonttijengi, jonka näkemisessä ei kuitenkaan mitään symboliikkaa tarvinut oivaltaa. Yleisesti ottaen tällaiset saisivan olla harvinaisia poikkeuksia eikä näin 'toista toisen perään'. Näitä kun on vaikea nähdä 'sielua jalostavana nautintona'. Mitä jos koko teatteritarjonta olisi tällaista? Eihän nyt vain Pekka Töpöhäntä...? Eesti Draamateaterin esitys 'Koobas' En löydä arvosteluita tästä näytelmästä. |
20120420 HKT suuri :3:3:2:::: 218
| ALK: | Kävimme Timon ja Sallin kanssa katsomassa kauppunginteatterissa Kuninkaan puheen. Se oli loistavasti ohjattu ja näytelty kaunis tarina ystävyydestä, itsensä tuntemisesta ja voittamisesta ja velvollisuuden täyttämisestä. Kari Heiskanen ohjaajana oli löytänyt oleellisen. Kolmoset annamme molemmin, minä ja Timo. |
20120522 SKO suuri :2:2::::: 233
| ALK: | Kävimme Timon kanssa eilen katsomassa baletin, jossa koreografeina olivat Rankanen (Taivaaseen juurtunut puu. Elo (Double evil) ja Saarinen (Marriage). Ilman Jorman koreografiaa ilta olisi ollut tosi synkkä. Rankasen jutussa käveltiin laajoihin housuhameisiin verhoutuneena harmaan savun läpi tulevissa valokeiloissa ja musiikki oli ankeaa joikua. Jompen koreografiassa oli vauhtia ja säihkettä ja valoa näyttämöllä. Saarisen juttu oli kuin mustiin puettu puna-armeijan kuoro laulamassa ja kaksi tummaa hahmoa vääntelehtimässä näyttämöllä. Kyllä on ulkomaan hyvä paras Suomessakin. |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20120524 (19981128) o AJK kotisivu o Teatterisivu o WebMaster
