Winter Garden - http:www.playbill.com o Winter Garden
The longest running show in Broadway history, opening night October 7, 1982
AJK Jo kulissit olivat mahtavat: eräänlaista Andy Warhol taidetta, arkipäivän esineitä: (paperi)lautasia, mukeja, ym pikku tavaraa pahvista suurennettuna ja maalattuna ja sitä oli paljon parvekkeen etuseinissä, kaikkialla. Valoja säästelemättä joka puolella. Esityksen sanoma: vanhalla tekijällä on loistava menneisyys. Häntä ei pidä hyljeksiä vain sen takia, ettei hän enää pysty mihinkään. Päin vastoin hän ansaitsee kaikkien ihailun ja kunnioituksen. Tässä ydinajatuksen henkilöitymä on Grizabella (Harmaakaunis) ja koko näytelmän hitti sävel on Memory, jonka sävel soi useaan kertaan ja se esitetäänkin kahteen kertaan, sekä ensimmäisen että toisen näytöksen lopussa.
Kansallisteatteri o Pesti Mûsor
AJK Uskomattoman upea esitys. Täydellinen fuuga: päättyi siihen mistä alkoi. Alku ja loppu olivat pianissimoa ilman varsinaista pysähtyneisyyttä, jota kaikki eivät venäläisissä (erityisesti Tshehovin) näytelmissä jaksa kestää. Alun jälkeen juoni kehittyi vivahteikkaasti ja monisäikeisesti parhaaseen JS Bachin 'die Kunst der Fuge' tyyliin. Muusta maailmasta eristyneessä, nurkkaan ajetussa yksinäisyydessä keskeisille henkilöille kehittyi vähitellen psykologisesti hyvin perusteltuja paineita. Niitä toden totta voi kenelle terveelle ihmiselle hyvänsä kehittyä, jos olosuhteet ovat ne, mitkä ne tässä maalaiselämän yksinäisyydessä olivat. Älykkäillä ihmisillä ei ollut mielekästä tekemistä, eivätkä parit sattuneet tasan - siinä koko ongelman ydin. Mitään muuta ei voinut seurata kuin pirstaleita ja kattausten lattialle vetämistä, lopulta jopa huumeita ja laukaus - mutta ohi. Vaikka olisi oivaltanutkin Tshehovin syvän ja yksinkertaisen sanoman, äkkinäisempi ohjaaja olisi pilannut esityksen liioitelluilla tehoilla. Moni on sen tehnytkin, kuten viime talvena KOM-teatterissa pilattiin 'Rikos ja rangaistus'. Nämä eivät pilanneet.
Aluksi tuntui, etten taaskaan saa selvää unkarin kielestä, vaikka kuvittelin tutun näytelmän juonen helpottavan. En kuitenkaan tullut kerranneeksi juonta etukäteen kuten olisi pitänyt. Tuntui, että melkein kaikki sanat erotin, mutta en ikäänkuin ennättänyt muodostaa niistä ymmärrettäviä lauseita. Esityksen edetessä asia kuitenkin korjaantui ja vihdoin alkaa unkari aueta myös teatteriesityksessä. Jo on aikakin. Tämä oli kaikkiaan 10. unkarinkielinen teatteriesitys viimeisten kolmen, itse asiassa viimeisen vuoden aikana.
Yksi tiukka huomautus kuitenkin on: Vaikka on todella tuttu näytelmä, mutta kun on vieraskielinen esitys, henkilöt täytyy esitellä joko näytelmän alussa tai edes esittelylehtisessä. Tässä sitä ei tehty. Itse kaipasin tätä ja väliajalla kuulin ihmisten tätä valittavan samoin kuin sitä ainaista laiminlyöntiä, ettei tullut etukäteen palautetuksi juonta (ja henkilöitä) mieleen. Nyt juoni oli kyllä mielestäni riittävästi kerrottu esitteessä. Esite olikin muuteni aika mukava, mutta kuvat puuttuivat. Ei olisi paljon vaadittu, varsinkin kun henkilöitä ei ole kovin monia. Vanhoissa klassikoissa silloin tällöin käytetty ja luonteva keino on, että näyttelijöiden annetaan alussa sanoa (rooli)nimi ja pokata. Yksi luonteva tapa esitellä henkilöt olisi antaa näyttelijän puhutella selvästi nimeltä puhekumppaniaan. En tiedä, voiko näin tehdä, mutta ainakin minä pitäisin kovin pienenä syntinä, jos ohjaaja tämän tekisi. Paljon suurempia syntejä ohjaajat tekevät pannessaan milloin minkäkin laisia Eskon puumerkkejä esitykseen. Muistan Kama Ginkasin käyttäneen puhuttelua (ja repliikin toistoa) Rikoksessa ja rangaistuksessa, kun näytelmässä esiintyi venäläinen näyttelijä.
VanjaEno-RyhmateatterinEsite-199812.htm
Dickens: SAITURIN JOULU
Pienen Suomen joulunäytelmä on tänä vuonna Charles Dickensin Saiturin joulu (The Christmas Carol). Esitystä suositellaan kaikille yli 5-vuotiaille!
Dramatisointi Sami Parkkinen Ohjaus Vilppu Kiljunen Lavastus Kirsi Kunelius Pääosassa Risto Kaskilahti
Mies tapaa puistossa sekarotuisen koiran nimeltä Sylvia. Se on rakkautta ensi silmäyksellä. Greg on myytyä miestä. Sylvia tunkee sohville, rähjää kissoille, kuolaa naamoille. Vaimo vaatii koiran lähtöä. Mutta kumpi lähtee - Sylvia vai vaimo?
Ensi-ilta 19980901 o Olen nähnyt näytelmän myös Budapestissa
Anna: Arkipäivän vakavia kysymyksiä esitettiin huumorin valossa. Niiden kanssa ei jahkailtu, vaan ne nousivat esiin mutkattomasti ja luonnostaan. Hämmästyttävän paljon oli asioita saatu esiin. Näin juuri voi sattua ja tästä syystä. Melkein kolmosen arvoinen esitys.
AJK: Ett utmärkt patriotiskt skådespel. On kunniaksi tekijälleen sekä koko suomenruotsalaiselle kulttuurille. Näköisnäytelmä suurmiehestä. Kaikesta päättäen perustuu hyvin tarkoin historialliseen aineistoon. Pääosan esittäjä alkoi näyttää Topeliukselta, mutta ennen muuta tässä vilahti Runebergin näköinen Runeberg ja Kustaa II Aadolfin näköinen kuningas. Hämmästyttävää oli, että oli niin runsaasti musiikkia eli lauluja, tietenkin Topeliuksen teksteihin.
AJK: Mielipide
AJK: Mielipide
| "Ihana vihainen nainen riehuu teatterissa." ( IS 3.12.98
) "Riemastuttava tragikomedia." ( HS 3.12.98 ) Turhautunut Laura päästää mielikuvansa valloilleen. Hän kutsuu sinut katsomaan, kuinka arkipäivän tilanteiden olisi pitänyt mennä. Hän esittelee kotinsa, lapsensa, miehensä, anoppinsa, äitinsä, itsensä. Tällä kertaa hän saa itse päättää. Tänä iltana hän ei ole järkevä, kiitti tyttö, vaan itsekkään intohimoinen kinkku. Esitys on villiksi väkivallaksi ja nauruksi puhkeava sikermä vääristyneitä tilanteita, kärsimättömyyden ylistys ja pienten valitusten laulu.
AJK: Mielipide |
AJK: Mielipide
AJK: Mielipide
Mustan huumorin uuden tähden Martin McDonaghin iskevin ja kantaaottavin
näytelmä. "Syötävän hurmaavia pahantekijöitä,
joita ei voi vastustaa." Jukka Kajava, Helsingin Sanomat.
|
Lisätietoja näytelmästä - Mannerheimista
Alapitkän nuorisoseuran kesäteatteri 1999 o AJK mielipide
ko Korpela 19990903 (19981130) o Asko.Korpela@kolumbus.fi
o AJK kotisivu o Teatterisivu