R niinkuin Raskolnikov

KIRSIKKA MORING

Helsingin Sanomat

Kapteeninkadulla kulkevat kaikki mustissa paidoissa, joissa on jättimäinen R-kirjain. Raskolnikov tulee.

Kom-teatterissa nostavat teatterikoululaiset Pasi Lampela ja Juha jokela, sekä vanhempi komilainen konkari Pekka Milonoff esiin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen akuutteja kysymyksiä.

He eivät anna vastauksia, koska niitä ei ole Dostojevskin romaanissakaan. He käyvät kolmen miehen taisteluun kaikkialla paisuvaa yhdentekevyyttä vastaan, teatterin ainutkertaisuudella, kuten he sanovat.

Puhuttu kieli on paras ase silloin, kun kuvallinen viesti kadottaa olennaisen ja vain turruttaa.

Miksi ylioppilas Raskolnikov murhasi koronkiskurieukon?

Sovitustyössä mukana oleva Lampela ja apulaisohjaaja Jokela purkavat Raskolnikavin hahmoon sukupolvikokemuksensa: "Meillä ei ole ollut seinää, jota hakata. Maailma kuulee kaiken, ei ole mitään väliä mitä haluaa sanoa!"

Kaikki tiet on tallattu.

Yhden lipun alla koettavat aatteelliset ja moraaliset kannanotot kuolivat ja ihmisille jäi merkitysvaihtareita kuten U2:n konsertti tai jääkiekko. Yhteiset tarinat ovat mediatarinoita, täynnä sijaiselämää, virtuaalisankareita.

On vaikea kestää näennäisen vapauden. He kokevat pelaavansa pallopeliä ilman sääntöjä. Eksistentiaalisen ongelman synnyttää, ettei voi toimia suhteessa johonkin.

He kokevat myös olevansa hyvinvointivaltion tuotteita, joiden oletetaan purkavan hyvinvointivaltio. Ettei eläisi siivellä ja ajattelisi, että yhteiskunta on minua varten.

Raskolnikovin valintojen pohjalla on pettymys aikuisuuteen. Keskeiset kysymykset liikkuvat vastuun ottamisesta nöyrtyrniseen, riippuvuuden myöntämisestä sitoutumiseen.


Itsekkyyden rajat

"Emme ole halunneet tehdä Raskoinikovista rnit maihinnousutakkista nuorukaista kellarissa." Tärkeämpää on itsekkyyden rajojen tutkiminen siinä välinpitämättömyyden ilmapiirissä, jossa kaikki on tehtävä yksin."

"Ihmisillä on roolit, jotka vedetään päälle - ja hoidetaan homma. Oikein ja totta on mitä itse kukin sattuu päättämään."

Mutta jos Raskolnikovin tavoin haastaa ympäristönsä kantamaan vastuuta sietämättömän maailman keskellä, se tekee kipeää.

Raskolnikov yrittää teollaan päästä sovinnaisen myötätunnon ja nöyrtymisen yläpuolelle.

Komin tulkinnassa Raskolnikov haastaa kuoleman täyttämään tyhjyyttä, että mikään ei tuntuisi miltään. Jos ei pysty näkemään ihmisarvon mittaa, on sainantekevää elääkö vai kuolla, tappaako joku

Nuoria miehiä kiinnostaa Raskolnikovin moraalinen ankaruus ja miten se mittaa muiden elämänasenteita. Ylioppilaan sisäinen kamppailu syntyy välttämättömyydestä, ettei ihminen toteudu elämällä vain itselleen.

Komilaisia askarruttaa "kolmannennen tien kysymys". Nyt on nähtävissä selkeimmin jakautunut yhteiskunta, jossa kysytään: Elääkö syrjäytyneenä vai heittäytyykö peliin mukaan? Mutta onko kolmatta tietä? Rakkaus ja sitoutuminen? Kosto?

Raskoinikovin kääntöpuoli on Sonjassa, jonka kanssa hän lopulta jakaa taakkansa, sitoutuu välittämään. Raskolnikovin älyllinen ylivertaisuus vertautuu Sonjan yksinkertaisimpaan totuuteen: täytyy uskoa. Elämän tuhoaminen vertautuu elämänuskoon.

Modernin ihmisen perusongelma on analyyttinen itsekommentointi, tietoisuuden ongelma. Syiden ja suhteiden loputon verkosto härnärtävät. Valintoja ei pysty tekemään! Siksi he korostavat Sonjan mykkyyttä, joka antaa tilaa intuitiolle.

He eivät etsi Dostojevskistä ratkaisua vaan haluavat kunnioittaa teokseen kirjoitettua ristiriitaa.

Draaman näkökulma on tunnistettavuus: Raskolnikovin toimeentulo-ongelmat, vuokrarästit. "Hänen opiskelijatoverinsa Razumihin on kuin 99 prosenttia meistä. Hänellä on päämäärä, hän on kunniallinen opiskelija, joka haluaa perheen, kirjapainon, edetä elämässään."


Kom-teatterin Rikosja rangaistus saa ensi-iltansa 5. 11.