[ 30 ]

ORPOPOJAN TANGO

Matti Pajula



Kädessäsi olevaa näytelmä perustuu todellisiin tapahtumiin Raahessa (ja osin Oulussa) vv. 1944-45.
Näytelmän henkilöissä on vain piirteitä todellisista henkilöistä, jokainen roolihenkilö kokonaisena ihmisenä on puhtaasti kirjoittajan luomus – olkoon että monet heistä tekevät tekoja, joita todelliset henkilöt ovat tehneet.
Muutamien roolihenkilöiden nimet muistuttavat oikeita raahelaisia henkilönnimiä. Tarkoituksena on luoda toden- ja kotoisuudentuntua sekä samalla tehdä kunniaa tuon vaikean ajan eläneille raahelaisille.
Varsinkin näytelmän nuoret ovat puhtaasti fiktiivisiä henkilöitä, samoin monet naisista. Silti heillä saattaa olla tutunoloisia nimiä, he saattavat tehdä oikeasti tehtyjä tekoja, kokea koettuja kohtaloita. Lukijan (ja katsojan) on siis turha yrittää samaistaa ketään heistä oikeaan henkilöön. He ovat vain samankaltaisia kuin todelliset 40-luvun raahelaiset.
Repliikeissä vilahtelee myös aivan oikeita henkilönnimiä.
Asekätkentä oli iso tapahtuma aikanaan. Mutta perusteellisesti vaiettu.
Nyt kun tasan 60 vuotta noista tapahtumista on kulunut – asia on nostettu pintaan. Ihan viime päivien julkisuus on komeasti rakentanut oikeutusta ja tämän aiheen käsittelylle myös ruohonjuuritasolla. Olen tuntenut kirjoittaessani olevani harvinaisen ajankohtaisen aiheen kimpussa. Olennainen kannustin on myös ollut se, että Oulu ja Raahe olivat avainasemassa asekätkennän dramaattisimpien hetkien käynnistyessä.
Matti Pajula

Henkilöt

Ellen Heining, 47 sotaleski,
Ellenin lapset:
Jussi (Johan) 26 luutnantti evp., kaukopartiomies
Helena 19 lukiolainen
Silve 18 lukiolainen
Erkki 17 keskikoululainen
Alappi (Alpo), 19 sahatyömies
Kalle työmies, Alpon isä
Eikka (Eino) Mäki työmies, luutnantti evp.
kaukopartiomies
Mari Ilonen inkerikko, Heiningin palvelija
Valpo Valtiollisesta poliisista
Salovaara poliisikonstaapeli
Reinikka nimismies
Veera piiriesikunnan toimisto- ja keskusneiti
Viima kapteeni, 2.esik.upseeri
Esteri Viima ed.vaimo, kotirouva
Haapanen vääpeli
Helmi Haapanen ed. vaimo, meijeristi
Uitto vänrikki Oulusta
Kumpulainen sotamies, ilmiantaja
Perkis-Jussi originelli vähittäiskauppias
Lisäksi: (mahd. kaksoisrooleina tehtäviä)
Ääni majuri Keravuoren ääni puhelimessa
Kuljettaja piiriesikunnan autonkuljettja
Kaksi pystykaulusmiestä Oulusta, Kumpulaisen gorilloja



1. Kohtaus

Raahessa pian sodan päätyttyä syksyllä 44.
Keskellä entisen suojeluskuntatalon sali. (nykyinen Raahela) seinällä kaksi lipputankoa, toisessa suojeluskuntalippu, toisessa Suomen lippu.
Etualalla eksteriööri katu.
Musiikki: tunnari...
Hiljaisuus.
Kaksi laukausta oikealta
Alappi juoksee oikealta kadulle kainalossaan gramofoni ja selässä säkki
ALAPPI (huutaa 'kuiskaten' oikealle)
Juokse tänne vaan! Ei ne kohti kuitenkaan ammu!
ERKKI (tulee mukanaan pahvilaatikko)
Ketähän ne oli?
ALAPPI
Sotilaspoikia, nehän ne muka vahtii sitä.
ERKKI
Niin niin mutta keitä siellä nyt oli?
ALAPPI
Ainaki Pirhosen Pena ja tais olla Orkamaan Jaskaki.
ERKKI
No ei ne ainkaan ois meitä ampuneet, nehän on meijän tuttuja.
ALAPPI
Eipä tietenkään, ilimaan vaan paukutteli. Saikko nää niitä levyjä?
ERKKI
Sain. Ison nipun. Mitä sulla on tuosa säkisä?
ALAPPI
Maihinnousukenkiä, oikiaa nahkaa. Ainaki kaks vaunua oli täynnä kenkiä.
ERKKI (viittaa sk-taloon)
Päästäänkö me nyt tuonne?
ALAPPI
Päästään, määhän lupasin.
ERKKI
Oot sää ihimemies. Mistä nää sen sait?
ALAPPI
Otin isän taskusta.
ERKKI
Miten sillä...?
ALAPPI
Sen alakaa tehä siellä remonttia. Kaupunki ottaa talon ittelleen.
ERKKI
Niin ku suojeluskunta on lopetettu.
Menevät taloon. Alkavat himokkasti virittää grammaria ...
ERKKI (lukee levyn etikettiä)
"eeeeerikaa... Heerrmmsss Niiiiieeels *... ...orkeeestra...
ALAPPI
Anna tänne olokoon mikä vaan. (panee levyn soimaan: Erika, saksal. versio, rahinaa, jännittynyttä odotusta)
Se soi!!!
ERKKI
Se soi!
ALAPPI
Se soi ja se soi ja se soi!!!
Pojat hurmiotuvat juoksemaan, marssimaan levyn tahdissa, (heil-tervehdyskin lipsahtaa Erkiltä, Alappi lyö käden alas) hyppimään, tekemään kuperkeikkoja...
Sitten vaihdetaan levyä (hidasta tunnelmallista instrumentaalia)...vaivutaan ekstaasissa makamaan, kuuntelemaan, hiljaa puhelemaan...
ERKKI
Mahtavaa, meillä on rammari.
ALAPPI
Mulla on.
ERKKI
Tietenki sulla.
ALAPPI
Mutta sulla levyt. Iliman sua mun rammari ei sois... enkä mää ittekkään mittään ois, pelekkä työläiskakara. Miten sää kehtaat olla mun paras kaveri...
ERKKI
Älä nää aina viiti soittaa tuota sammaa levyä...
ALAPPI
Eikö herraspojalla pitäs olla herraskaverit... ottasit parraaksi kaverikses vaikka Norion Reijon...
ERKKI
Reijollapa ei oo rammaria... ha-ha ha ha... (pojat ratkeavat vapautuneeseen nauruun)
ALAPPI
Eihän se vilimi mittään mutta se mussiikki.
ERKKI
Kyllä mussiikki on mahtavaa.
ALAPPI
Elämä iliman mussiikkia on surkiaa ja ykstotista.
Lähtevät tanssimaan ... härkäparina (Alappi vie) ... sitten sooloina...
Silve ja Hele ovat ilmestyneet saliin, seuraavat poikien ilonpitoa heidän huomaamattaan.
ALAPPI (äkkää tytöt, lyö maihin, peittää päänsä)
Perrr...! (Erkki seuraa esimerkkiä)
SILVE
Äläkää lopettako.
HELE
Sehän oli kivvaa.
ALAPPI
Perrrr!!!
SILVE (tulee Alapin viereen)
Saanko luvan?
ALAPPI
Miten te tänne?
HELE (selaa levyjä, asettaa Millerin Kuutamoserenadin lautaselle)
Sotilaspojat kerto.
SILVE
Pirhosen Pena sano että olivat nähäneet kun veitte junasta rammarin.
HELE
Olivat muka ampuneetki teitä.
SILVE
Mutta tahallaan ilimaan.
ALAPPI
Mistä te tiesittä että me täälä ollaan?
ERKKI
Mää kerroin että sulla on avvain ja että me voijaan tänä iltana tulla tänne.
Kuutamoserenadi lähtee soimaan. Silve kietoo kätensä Alapin ympärille. Lähtevät tanssimaan - ja komeasti!
Hele ja Erkki asettuvat kuuntelemaan ja katsomaan.
HELE (Erkille)
On se komia pari.
ERKKI
Kaupungin kommein.
HELE
Millon se pikkuveli opettellee tanssimaan?
ERKKI
En ikinä.
HELE
Äskönhän sää tanssit.
ERKKI
Pelleiltiin vaan.
HELE
Kato ny ku pikkusiskoski tanssii nuin komiasti, pittäähän sinunki... anna ku isosisko opettaa.
ERKKI
Enkä anna.
Hele vetäisee Erkin seisomaan, asettaa pojan "tanssiasentoon"...
Samassa Kalle (Alapin isä) syöksyy sisään.
KALLE
Mitäs täälä! Mitenkäs te tänne!?
ALAPPI
Avvaimella päästiin.
KALLE
Sinäkö se perkele olit ottanu. Oishan mun pitäny arvata!
ALAPPI
Oli tarkotus pallauttaa.
KALLE
Miten ne Heiningin tytötki kehtaa...
HELE
Ei me tiietty ettei tänne saa tulla.
KALLE (huomaa liput)
Ja perkele, täälähän on vielä vaskistiliput seinällä. (menee ja repäisee suojeluskuntalipun alas)
ERKKI (tarttuu lippuun)
Voisittako te antaa tämän minulle?
KALLE
Mitä sinä sillä teet!?
HELE
Meijän isä kuulu suojeluskuntaan.
KALLE
Teijän isä on kaatunu, ei se ennään tätä lippua tarvitte, nämä aatteet joutaa roskakoppaan... (nykäisee lipun Erkin otteesta) parempi on teillekki että ootta ihan hilijaa suojeluskunnista, se on toinen komento nyt eikä...
ALAPPI (menee ja repäisee lipun isältään)
Sinähän annat!
KALLE (lähtee ajamaan takaa)
Poika perkele...!
ALAPPI
Et sinä mua kiinni saa!
KALLE (lopettaa takaa-ajon)
Taitaa olla poika perempi että lopetat kulukemisen näien herraskakaroijen völijysä!
ALAPPI
Minä kulen kenen kans haluan.
ERKKI
Alappi on mun paras kaveri.
KALLE (menee Erkin eteen)
Sen minä hyvin tiiän, että sinä oot Alapon kaveri (menee Silven eteen) mutta mikäs se sinä oot?
SILVE
Minäki oon Alapin kaveri.
KALLE
On kuulunu huhuja vähä enemmästäki.
SILVE
Ne huhut pittää paikkansa... (juoksee Alapin luokse, suutelevat intohimoisesti)
KALLE
Lopettakkaa heti!
SILVE
Mikä oli todistettava.
ALAPPI
Näin se on isä.
KALLE
Saamarin kakarat.
HELE
Koko kaupunki sen tietää.
ALAPPI
Me ei olla ennään kakaroita. Uskosit jo äijä.
KALLE
Sinä älä poika äijittele! Miten sinä Silve kehtaat pittää pilikkanas köyhää poikarukkaa, käyttää hyväkses ja sitte...
ALAPPI
Sinä älä rukittele!
SILVE
Miten te kehtaatte!
HELE
Kukahan täsä mahtaa köyhä olla... Meiltä kaatu isä ja meijän veli Pentti, äitillä ei oo muuta me nelijä orpua kakaraa..
KALLE
Aikaihimisähän te jo kaikki ootta. Te ootta hienosta suvusta, herroja ja sillä siisti.
HELE
Me pyyetään anteeksi... kaikkea tätä mitä tänä iltana on sanottu ja tehty. Eikö me voitas lopettaa tämä ... tämmönen...
SILVE
Minäki pyyän anteeksi... me ollaan nuoria, koittaka ymmärtää, ei me millään pahalla...
KALLE
Minkäpä teille mahtaa... ja tuliha tuosa sanottua mullaki...
Tunnelma repeää vapautuneeksi.
ALAPPI
Et arvaa isä mitä tuosa säkisä on!
KALLE
No?
ALAPPI (avaa säkin, ottaa kengän esiin)
Tämä on kuule täynnä näitä. Ja on oikiaa nahkaa (ojentaa kengän Kallelle)... ne on sulle.
KALLE
Junastako otit?
ALAPPI
Junasta... (heittelee kenkiä esiin) ... ja näitä riittää, ainaki viis paria...
ERKKI
Hei mutta nämähän on kaikki vasemman jalan...
Kaikki rientävät tutkimaan...
KALLE
No niin perhana on, kaikki vasemman jalan.
HELE
Minäpä tiiän, Orkamaan Jaska sano että yks lapaluotolainen oli saanu vain oikian jalan kenkiä.
SILVE
Se sano että toinen vaunu on täynnä vasemman ja toinen oikian jalan kenkiä...
Kaikki purskahtavat nauruun.
KALLE
No nyt ei auta muu ku lähtiä tekemään vaihtokauppoja Lapaluotoon.
Kukahan se mahto olla?
SILVE
Virtasen Teuvo kuulemma.
ALAPPI (ottaa säkin pohjalta konjakkipullon. Ojentaa isälleen)
Ota äijä tuosta lohuketta. Seki oli sulle tarkotettu.
KALLE
Ohoh! Tattista. Oikeen koknakkia
HELE
Onko se oikein että siittä junasta otetaan. Eikö se oo varastamista.
ERKKI
Kaikkihan siittä ottaa.
ALAPPI
Tyrkyllehän ne sen työnsi asemalle ja jätti ovet auki että 'siittä vaan ottakaa!'
HELE
Onhan siellä vahit.
KALLE
Ne vahit on ihan silimän lummeeksi. En minä piä pahana että kansa ottaa vähän sotakorvausta saksalaisilta, nehän poltaa parastaikaa Lappia ihan matalaksi.
ERKKI
Ja muutenhan ne tavarat menis ryssälle... anteeksi Neuvostoliittoon.
ALAPPI
On sielä muuten hirviästi tavaraa, konijakkiaki monta vaunullista.
ERKKI (panee grammarin soimaan: jatsia*)
Tämmösenki Alappi sai.
KALLE (kuuntelee lumoutuneena)
...onpa mahtavaa... voi mahoton...
HELE
Ettekö te itteki soita?
KALLE
Vähä maniskaa rämpytelly... vaan nyt pittää lähtiä, no niin, lähetään kaikki ettei tuu kaupungin herroilla sanomista. (menevät) musiikki

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Orpopojan tango zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster