[ 13 ]

ARMON VILAUS

Matti Pajula



Tämän kokoelman eri näytelmissä on monia samansisältöisiä kohtauksia, tapahtumia, jotka olen katsonut keskeisiksi, käänteentekeviksi Paavon elämässä ja teologian muotoutumisessa. Siksi olen tutkinut niitä eri näkökulmista ja erilaisia temaattisia taustoja vastan.
Tämäkin näytelmä alkaa samasta tilanteesta, mihin edellinen ”Tuulen koira” loppuu. Nyt tapahtumaa lähestytään toisista näkökulmista, tutkitaan asioiden kulkua perusteellisemmin ja ollaan ehkä lähempänä sitä miten asiat historiassa todella etenivät.
Tuulen koirassa Paavon ja Malmbergin ensitapaaminen oli puristettu yhteen kohtaukseen, dramaturgisista syistä. Todellisuudessa miesten tiedetään kohdanneen tuona helluntain tienoona useaan kertaan ennen kuin ”kaksintaistelu” laukesi loppuratkaisuun. Aivan uusi näkökulma tässä versiossa on Amanda Malmbergin vaikutus tapahtumien kulkuun. Kuka tietää, onko tulkintani hänen vaikutuksestaan oikea?
Lainaan tähän ensiesityksen ohjaajan, nivalalaisen Pentti Ranttilan käsiohjelmatekstin:
”Ajatuksia aiheesta
Eletään vuotta 1834, helluntain aikaa. Paavo Ruotsalainen on saapunut Nivalaan tapaamaan Niilo Kustaa Malmbergia ja tunnustelemaan Kalajokilaakson herännäisyydesn laatua.
Pidisjärven vanhassa hallanpesässä kohtaavat saloilla syntynyt oppi ja viisaustieteellinen moraali, itä ja länsi, talonnpoika ja pappi. Toisensa tapaavat kaksi karismaa, kaksi annettua, osin otettua valtaa, oman itsensä esille tuomisen halu ja toisensa syrjäyttämisen vaara.
Johtamisesta on kysymys, yksilon ja yhteisön edusta.. Kilvoittelu saa käytännön koetuksensa. Mahdollisuus on uuteen, aikaisempaa suurempaan historialliseen ratkaisuun. Tarvitaan vain oman käsityksen kyseenalaistamista, nöyrtymistä.
Kaikkin on kuin veitsen terällä.
Ja lakeuden ylle käy helluntain lempeä, hengellinen tuuli.”

Henkilöt

NIILO KUSTAA MALMBERG pappi
AMANDA MALMBERG papin rouva
PAAVO RUOTSALAINEN talonpoika Nilsiästä
L.J. NISKANEN talonpoika Koljonvirralta
Pidisjärven (Nivalan) seudun kansaa:
RAUDASMÄKI isäntämies
JUHO nuori herännyt, edell.poika
KAISA-LIISA OJA nuori herännyt
MATTI NIEMI herännyt talonpoika
MARIA NIEMI herännyt, edell. vaimo
BEATA herännyt vaimoihminen
ELISABET herännyt vanhapiika
REINO herännyt talonpoika
MORSIAN talollisen tytär
SULHANEN herännyt nuori talollinen
APPI maliskyläläinen isäntä
ANOPPI edell. vaimo
EMÄPUU-MATTI viuluniekka
PIKKU-RYSSÄ taloton kuleksija
KIURUVETINEN laulava herännyt häävieras
PYHÄJÄRVINEN laulava herännyt häävieras
KOKKOLALAINEN NAINEN hurmahenkinen
PIKKUPOIKA
SEURAVÄKEÄ
HÄÄVÄKEÄ



1. kohtaus

Vuosi 1834, helluntain tienoo.
Esirippu kiinni. Sen takaa alkaa kuulua Seuravirsi (* "Jeesus paimen sielujen... ), jonka aloittaa naisääni seuraväen yhtyessä heränneitten tapaan. Veisuu häipyy taustaksi. Veisuu ei ole erityisen jämerää (muttei rumaakaan), ei "oikeaoppisesti körttiläistä".
Etualalle ilmestyy Kaisa-Liisa Oja, nuori nainen. Hän juoksee paikalle hätääntyneen näköisenä.
KAISA-LIISA (tähyilee etäälle)
Juho! Älä mene! Tule tänne!
JUHO (etäältä)
Miksi tulisin?
KAISA-LIISA
Koska minä haluan pyytää anteeksi.
JUHO (ilmestyy näkyviin)
Mitä sinä pyydät anteeksi?
KAISA-LIISA
Sitä että sanoin pahasti siitä Savon ukosta - mikä sen nimi oli...
JUHO
Paavo Ruotsalainen.
KAISA-LIISA
Enhän minä tunne koko miestä...
JUHO
Mutta minäpä tunnen.
KAISA-LIISA
Kyllä minäkin haluan oppia hänet tuntemaan.
JUHO
Sinä sanoit että sinulle riittää Malperi eikä täällä savolaisukkoja tarvita.
KAISA-LIISA
Juho, älä suutu... minä tarkoitin... Kristus riittää minulle, ja Malperi minut johdatti hänen luokseen.
JUHO
Ja Paavo johdatti minut.
KAISA-LIISA
Miksi me sitten riitelemme ihmisistä. Juho... älä ole noin vakava, ihmisistähän me puhumme, Kristus on meille sama...
JUHO Jo hymyilee.
KAISA-LIISA
Onko totta että sinä hänet tänne Nivalaan kutsuit?
JUHO
Kutsui häntä moni muukin. Mutta minä hänet meidän Valkolla Haapajärveltä eilen hain.
KAISA-LIISA
Lähdit Raudaskylästä asti.
JUHO
Olisin lähtenyt vaikka Kivennavalta, Valkolla pääsee!
KAISA-LIISA
Miten isäsi antoi?
JUHO
Ei olisi antanutkaan, mutta minä otin.
KAISA-LIISA
Miten sinä uskalsit, isäsi on kiivas mies.
JUHO
Niin on. Mutta suruton. Minä haluan seuroihin, ja minä kans menen seuroihin. Paavo Ruotsalainen sanoi kerran: "Menkää nuoret kokeneiden seuraan, vaikka teitä alimmaisena porraspuuna pidettäisiin."
Samassa taustalta kuuluu huuto. (virsi on loppunut hetki sitten)
MALMBERG (ääni)
Kaisa-Liisa! Kaisa-Liisa Oja! Oletko kuulolla?!
KAISA-LIISA
Täällä ollaan.
MALMBERG (ääni)
Tulisitko sisälle, täällä tarvittaisiin!
KAISA-LIISA
Minä tulen heti! (Juholle:) Mennään, tule sinäkin.
JUHO
Minä jään odottamaan Ruotsalaista.
Kaisa-Liisa lähtee. Pimeän kautta seuraavaan kohtaukseen.

2. kohtaus

Suora jatko edelliselle.
Esirippu aukeaa.
Niemen talon pirtti, jossa seuraväki asettunut paikoilleen.
Taustalla vasemmalla ovi kamareihin, oikealla eteiseen.
Malmberg tulee takaa oikealta. Perässään Kaisa-Liisa Oja.
Seuraväen hälinä lakkaa papin tullessa.
MALMBERG
Rakkaat Ystävät.
Me aloitamme. Olkoon Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Vapahtajamme meidän kanssamme tänä siunattuna helluntaina...
TANELI RAUHALA
Vaan eikös sen savolaisen vieraan pitäny tulla kans!
MALMBERG
Niin kyllä minä hänet kutsuin... ehkäpä on tullut jokin este.
EMÄPUU-MATTI
Ylivieskan Lagus sannoo että savolaisiin ei kannata luottaa!
Naurua.
MALMBERG
Ehkäpä se on sitten niin. Siltä ainakin näyttää.
TANELI RAUHALA
Älkäämme tuomitko, leikilläänkään. Paljon hyvää olen kuullut siitä miehestä. Herran asialla hän on, olkoonpa savolainen tai ei.
ELISABET Ylikotila
Me kyllä pärjätään omillamme. Meillä on Malperi.
BEATA NIEMI
Niin ja Lagus!
MARIA NIEMI
Heissä on meille kyllin!
Riehakkaita hyväksyviä huutoja, jotka Malmberg katkaisee.
MALMBERG
Hiljaa! Lakatkaa! (hiljaisuus)
Minä hämmästyn. Se mieshän on teidät villinnyt, vaikka ei ole edes paikalla.
Herra, katso tätä riehaannusta. Katso tätä villiintynyttä väkeä. Ole meille syntisille armollinen ja palauta sinun rauhasi keskuuteemme.
KAISA-LIISA Oja (aloittaa virren).
"johda Jeesus minua
Katselemaan kirkka`uttas
Sydäntäni taivuta
Muistelemaan rakka'uttas
Anna uskon vahvistusta
Pyhän Hengen johdatusta...
Ovelle ovat äkkiä ilmestyneet Paavo Ruotsalainen, Lauri J. Niskanen ja Juho Raudasmäki.
Kaikki kääntyvät katsomaan Paavoa. Veisuu tyrehtyy Paavon karisman alle.MAlmberg nousee tahtomattaan seisomaan.
Pitkä hiljaisuus.
PAAVO
Miksi! Minkätähen työ minua toljotatte!? (hiljaisuus)
Älkää minua tuijottako, kahtokaa Kristukseen!
Kuin käskystä kaikki kääntävät katseensa kysyvästi Malmbergiin.
PAAVO
Ei se ole Kristus sielläkään päin! Vaikka onnii paljon komiampi mies. Mutta pappi se vuan on minun tietääkseni tämä Malperi.
Kuin käskystä väki alkaa tuijottaa lattiaan
PAAVO
REINO
Häätyyhän ne silimänsä jossaki pittää.
PAAVO
Vaan äläkää tämmösiä Savon ukkoja oikopäätä uskoko. Älkää kaikkia tuulia kuunnelko. Teillä on täällä kuulemma hyvä pappi tämä Malperi, sitä minäkin tulin tämän Niskasen kanssa kuuntelemaan. (Menee tervehtimään Malmbergia, myös Niskanen tervehtii) Kiitos että kutsun saimme, Herran rauhaa taloon.
MALMBERG
Tervetuloa. On ilo saada vieraita niin kaukaa. (Esittele vaimonsa)... tässä on vaimoni.
AMANDA
Me olemme teistä paljon kuulleet Paavo Ruotsalainen. On suuri ilo tutustua.
PAAVO
Paljon on kuultu teistähii, ihan piti tulla käsin kopeloimaan, terve terve... ja mikäpä on kopeloiessa noin kaunista naisimmeistä. Yleistä hämmennystä.
KAISA-LIISA (asettelee Paavolle tuolia Malmbergin viereen pöydän ääreen).
Vieras on niin hyvä... käykää tähän.
PAAVO
Mihinkäs karsinaan sinä minut tyttö aiot töytyyttää. Eikös saarnastuolit ole pappissäätyä varten.
KAISA-LIISA
Minä luulin että...
MALMBERG
Istukaa vain tähän. Te olette kunniavieras.
PAAVO
Minä olen talonpoika. Minulla on Aholansaaren multaa kynsien alla... (menee takimmaiseen penkkiin väen joukkoon) täällä istuvat ne jotka navetalle haisevat. Täällä on minun paikkani.
MALMBERG
No jos niin tahdotte. Mutta kyllä minä aion pyytää teitä vielä puhumaan.
PAAVO
Ainahan sitä voi yrittää.
Malmberg nyökkää Kaisa-Liisalle joka aloittaa virren:
Vaikka joskus pilvinen on sää,
Kyllä taivas jälleen selkiää.
Golgatassa levolle laskemme,
Ja kaikki kuormamme puramme.
Koska kerran häihin pääsemme,
Ei lopu koskaan veisuumme.
MALMBERG
Rakkaat Ystävät, läheltä ja kaukaa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Apostoli Paavali sanoo: "Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan."
Sen te hyvin tiedätte, te nivalalaiset metsärosvot, te Pidisjärven puukkojokelaiset, te jotka ennen ryöstöretkillänne ammuskelitte väijyksistä talojen seiniin ja sitten yön pimeydessä tyhjensitte vaate- ja ruoka-aitat.
Te tappelitte juovuspäissänne toisianne vastaan seipäin, puukoin ja kirvein. Löitte hampaat kurkkuun naapurilta ja katkoitte hänen kylkiluunsa pienimmästäkin syystä."
"En minä tuommoisia ole tehnyt", moni nyt sanoo mielessään."
Ja voi hyvin olla, että puukko ei ole ollut sinun omassa kädessäsi. Mutta sinun mielesi on ollut mukana iskussa, sinun sielusi ajelehti ajan mustilla aalloilla. Sinä olit pimeyden ja
Kadotuksen lapsi tässä uskonnollisesti kuolleessa ajassamme.
Niin olin minäkin teidän mukananne kaatamassa Siionin muureja. En minä parempi ollut kuin pahin teistä. Minun sivistynyt pikkurillini sojotti viinapikarin kyljessä yhtä terhakasti kuin teidän nyrkkinne pusertui viinapullon ympärille Minä tanssin katrillia ja lätkin korttia pöytään samaan aikaan kun te pitelitte omaa pappianne pystyssä ettei ruumista siunatessaan hautaan sortuisi.
Semmoisia me olimme.
Tunnustakaamme se yhdessä. Käykäämme ystäväni, tositeolla, omiin tuntoihimme ja ttunnustakaamme että ahneus, maalliset huolet, mukavuus ja lihalliset himot ovat raadelleet ja vahingoittaneet meitä.
Mutta ne eivät ole meitä vielä kokonansa surmanneet! Me olemme yhdessä löytäneet Kristuksen pelastajaksemme. Me olemme alkaneet uudelleenrakentaa repimiämme Siionin muureja, ja ristiinnaulittu Jeesus Kristus on työmme perusta. Me olemme avanneet sydämemme Pyhälle Hengelle.
Olkoon että maailma yhä ympärillämme pauhaa. Meitä nimitetään ylpeiksi, hurskastelijoiksi, villiintyneiksi ja ties miksi koska meidän elämämme ppoikkeaayhä synninuntaan nukkuvien ihmisten elämästä. Niin sen pitääkin poiketa, sillä me olemme uudestisyntyneet.
Me olemme heränneitä. Jumalan voima on tartttunut meihin...
Malmbergilla on tarkoitus jatkaa, mutta Paavo aloittaa yllättäen virren:
PAAVO (muut yhtyvät hetken hämmästelyn ja empimisen jälkeen)
"Oi Herra ilo suuri,
Kun kuulet huutoni,
Puoleeni käännyt juuri
Mun rukoillessani.
Suo Henkes Pyhä mulle,
Oi Herra armoinen,
Kun uhrin tuoda sulle
Tahtoisin rukoillen..."
Virren aikana pikkupoika tulee ulkoa Malmbergin luokse ja puhuttelee häntä kuiskaamalla, tuo viestin.
MALMBERG
Ehkäpä saamme nyt kuulla kaukaisen vieraamme Paavo Ruotsalaisen puhuvan, koskapa hän katsoi minun puheeni riittävän.
PAAVO
Voi tokkiinsa! Niinkö siinä kävi. Eikös se ollutkaan teijän puhe vielä lopussa.
MALMBERG
Ei ollut. Mutta mitäpä siitä.
PAAVO
Eikö tullu vielä lahattua tarpeeksi.
MALMBERG (nousee uhkaan)
Lahdattua! Mitä sillä tarkoitatte?
PAAVO
Sitä että hyvin te puhuitte. Synnintuntoon meitä painoitte kuin lahtipenkkiin. Sitäkin me tarvitsemme.
MALMBERG
Ehkäpä te nyt kertoisitte siitä mitä me muuta tarvitsemme. Minun täytyykin käydä tuolla ulkona, virkatehtäviä. Jatkakaa te vain.
PAAVO
Minä se oisin teitä niin mieluusti kuunnellut.
Meillä kun ei siellä Savossa ole heränneitä pappeja.
MALMBERG
Puhuisitte nyt vain. (menee)
PAAVO
Suuta kuivaa. Ei kellään olisi viinan tippaa?
Väki kohahtaa.
KAISA-LIISA
Ei taida kellään... mutta jospa minä haen vettä.
MATTI NIEMI
Meillä ei täällä ole tapana... mutta jos jollakulla on...?
NISKANEN
On täällä minulla vielä tilkka sitä sinun omaa lääkettäsi.
EMÄPUU-MATTI
Ei! Jos ei Nivalasta vieraanvarraa löyvy niin johan on kumma! (Kaivaa lekkerin taskustaan ja ojentaa Paavolle) Ottaapa tuosta, on niin hyvä.
PAAVO
Minulla on vanhat luut ja kankia kieli. Voijetta pitää olla joskus.(Ryyppää)
MATTI NIEMI
Saanko minä sanua?
PAAVO
Sanoppa.
MATTI NIEMI
Eikö me oo täällä katteltu tuota tuommosta hommaa ihan tarpeeksi ennen heräämistämme. Tartteeko meijän sitä vielä kattella seurossaki.
Yleistä uhkaavaa hälinää.
ELISABET
Jumalatonta menoa!
BEATA
Nyt kun siitä on irti päästy!
MARIA NIEMI
Semmonenko se oli teijän oppi!
ELISABET
Kehtaaki!
REINO
Ei ollu häävit tuomiset Savon ukon kontissa.
PAAVO (menee reinon eteen)
Mittee työ oisija halunneet että minä oisin teille tuonu?
REINO
Minä en ainakaan mittään.
MATTI
Itehän tuota tulit. Vai onko joku kuhtunu?
JUHO
On kututtu. Moni on pyytäny.
ELISABET
Kaikkia sitä pyyetäänki.
MARIA
Meillä on Malperi. Me ei muuta tarvita.
MATTI
Ja uskossa me jo oomma.
MARIA
Lujassa uskossa ja armossa.
REINO
Ja meillä on Jumala...
PAAVO
Teilläkö se onki! Sittenhän minä tulin oikiaan paikkaan. Minulta se on ollutki pitkään kavoksissa.
MATTI
Siltä näyttää.
PAAVO
Minä jo teiltä ryypyn kerjäsin. Vieläkö tohtis armoa kerjätä. Armon kerjäläinen minä olen. Ja työ tunnutte olevan senkin omistajat.
Väki hiljenee. Paavo menee Marian eteen.
PAAVO
Sinullakos sitä armoa eniten oli omistuksessa.
MARIA
Ei kai sen enempää kuin meillä muillakaan, se mikä minulle kuuluu.
MATTI
Me kaikki olemme hänen armostaan osalliset.
PAAVO
Kutka me?
REINO
Me jotka oomma heränneet synnin unesta ja ottaneet armon vastaan.
ELISABET
On ihanaa tuntea Jumalan armo omaksensa Jeesuksessa Kristuksessa.
PAAVO
Kuulehan sinä vaimohyvä - ja kuulkaa te kaikki -Oman hyvyyden tunto on yhtä paha kuin väärä synnin tunto.
Älä sinä ota Jumalan armoa omistuskappaleekses... (Menee Reinon eteen) et sinä sitä voi hallita kuin säyseää ruunaa.
Ei se ryökäle vaossa pysy, se nykii ja repii, se katkoo remelit ja karkailee ja sotkee kohta koko sun peltos.
Työ outta tiällä kuin hyvän hevoskaupan tehneitä. Harjakaisryyppy se niin iloisesti piähän kihahtaa, kun tietää suaneensa vanhan kehnonsa vaihetetuksi, ja tilalle komean, riskin ruunan.
Mutta entäpä sitten kun menette kotiin, tulee syksy ja arki ja harjakaishuumat ovat menneet.RUuna riuhtoo ja vettä sataa. Silloin tulloo murhe. Eivät silloin auta täällä seuroissa yhessä veisatut virret, ei ilahuta ennee papeilta saatu evankeliumirieska, joka näissä seuroissa niin ihanalta maistui. (Malmberg tulee ja alkaa kunnella Paavoa)
Pitäisi suaha oma rieska kasvamaan mustaan murhepeltoon.
Vaikka nuo teijän maalliset pellot eivät niin kivisiä ookaan kuin mun peltoni siellä Savossa, niin kyllä työ ihte tiiättä että lujassa se on leipä niistäkin; joskus niin lujassa että isokin mies itkua viäntää.
Medellä ja hunajalla sinä olet tielle otettu, mutta terva ja piki ruuaksesi.
Mutta mitä sinä muuta voit kuin kyntää, tahi itkeä ja kyntää. Aurasi varressa sinä ajattelet: Missä on nyt se pelastusvarmuus joka helluntaina kirkossa ja illalla seuroissa minua kiehtoi ja ympäröi, missä se on nyt? Äkkiä sinä olet pelkkä armon kerjäläinen.
Et voi muuta kuin rukoilla. Etkä sinä kaikkein murheellisimpana hetkenä voi rukoillakaan. Mutta yhden sinä voit. Sinä voit ikävöidä. Siispä ikävöi sinä. Ikävöi. Pitkitä ikävöimistä, kunnes saat sisällisesti tuntea: nyt minulla on lupa omistaa Kristus auttajakseni, vaikka olisin kuinka syntinen.
Tämä on lapsen oikeus. Se on voimassa silloinkin kun olet tullut murhehuoneeseen. Ja sekin aika koittaa. Kihlausaikana sinä ruusuilla tanssit. Mutta ruusun lehdet varisevat ja piikit tulevat esiin ja pistävät kipeästi. Mutta kerjäläisen pitää kulkea. Usko on jatkuvasti liikkeellä olemista. Sinä etsit armoa lattian raosta ja kivien koloista. Ja sinä joudut viipymään pitkään murhehuoneessa. Se on ihmisen osa. Se tarvihtee murhetta. Ei murheesta saa lopullisesti eroon päästäkään. Se on ihmisen osa, se on Kristuksen tie, ristin tie.
Lämpimät hengelliset tunteet - tulkoot nekin joskus, muttei liian usein. Ei liian usein hengellistä hekumaa. Armo tulee vilauksina. Tärkiämpää on oman syntiviheiliäisyyden tunto.
Ei armo ole omistuskappale. Kuin pääskylintu se vierestäsi vilahtaa.
Pidä pääsi pystyssä ja ikävöi. Katso Kristukseen. Ja odota, Älä piilotttele Herran edessä. Pidä pääsi pystyssä vaikka jalat helvetissä palavat. Sinulla on lapsen oikeus Kristuksen armoon.
JUHO (aloittaa virren, muut yhtyvät)
Jumala isä armias
Minulle ole laupias,
Kun kerjäläisen lailla
Kaikkea hyvää vailla
Sinua pyydän auttamaan
Anteeksi synnit antamaan...
MALMBERG (yllättävän kylmästi)
Ystävät kalliit, Jeesuksessa Kristuksessa.
Meidän tulee koetella kaikki mitä eteemme asetetaan. Meidän tulee koetella ja valita se mikä hyvää on ja hyljätä se mikä pahaa on.
Me olemme hyljänneet entisen elämme ja valinneet sen tien jonka Herra on meille osoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Minä tuolla äsken kävin tapaamassa sinun isääsi Juho Raudasmäki. Hän oli tullut hakemaan hevostaan, jonka sinä olit kuulemma luvatta ottanut lähteäksesi sillä seuroihin.
JUHO
Otin koska en olisi sitä muuten saanut. Isä ei hyväksy seuroissa käyntiäni.
MALMBERG
Kyllä Raudaskylästä nuori mies vielä jalankin jaksaisi.
JUHO
Vaan kun oli matka Haapajärvelle asti.
Samassa sisään ryntää tulistunut, humalainen isäntä, Juhoin isä Raudasmäki
MALMBERG Ille:) ei sitä hevosta mistään löyvy! taiatta olla samassa juonessa sinä ja tämä koko helevetin sakki. Poika! missä se kehveli täällä on!? (etsii)
JUHO
Tässä ollaan.
RAUDASMÄKI
Sinä saamarin kossi, sinä menit ja otit hevosen ilman minun luppaa!
JUHO
Niin otin. Ette olisi muuten antanut.
RAUDASMÄKI (seuraväelle)
Kahtokaa nyt! Tämmöseksi te ootta mun poikani tehny. Mitä te luulette olevanne, kuhan ylpeilette ja hurskastelette ja mölisette virsiänne näissä istunnoissanne...
JUHO
Isä! Te ootte juovuksissa.
MALMBERG
Isäntä, menkää ulos. Te saatte kyllä hevosenne.
RAUDASMÄKI (säntää Malmbergin eteen)
Turpavärkki kiinni pappi! Täällä puhun nyt minä!
MALMBERG
Ulos! Miehet heittäkää tämä humalainen räyhääjä ulos.
Matti Niemi ja Reino tulevat tarttuakseen Raudasmäkeen, joka tempaisee puukon esiin ja uhkaa. Miehet perääntyvät.
Juho menee isäänsä kohti.
JUHO
Isä. Sinä olet juovuksissa, sinä aina kadut tekojasi...
RAUDASMÄKI
Mitä se sulle kuuluu! Sinä oot itte varas! Ja nyt puhunki minä, älkää peljätkö, en minä mitä pahhaa tee, minä vaan vähän puhuttelen teitä. Eihän teiltä koppavilta muuten puheenvuoroa saa... (Sattuu Kaisa-Liisan kohdalle)... Ja tässä on mun poikani viettelijä, tämä naikkonen se sinut tänne veti.
(sattuu Elisabetin kohalle) Ja siinä toinen, paraskin hurskastelija, etkö muista mitä kerran tuli munki kans tehtyä Pakolan pojan häissä siellä aitan ylisillä ha-ha...
PAAVO (menee raudasmäen eteen)
Ja tiällä on pahin syntisäkki.
RAUDASMÄKI
Mikäs ukko se siihen hyppäs. (sävähtää Paavoa)
PAAVO
Minä oon vuan tämä Ruohtalaisen Paaval tuolta Aholansuaresta.
RAUDASMÄK
PAAVO
Sen suat uskoa. Jos ei sulla muuta uskoa ole, niin usko ainakin se. Me kaikki tiällä oomma syntisiä ja pahin taian ola minä. Minä se sinun Valkosikin varastin.
RAUDASMÄKI
Mitä te höpäjätte?
PAAVO
Minua tuon Juhon piti tulla Haapajärveltä noutamaan, ja tätä Niskasta. Ei se muuten ois hevostas tarvinnu. Sinulla on hyvä tamma, sillä on parempi jalannousu ku minun kuululla Mustalla.
RAUDASMÄKI
Miksette sitten tullu omallanne?
PAAVO
Tämä Niskanen sano että pohjalaisilla on paremmat hevoset, eikä ne oo niien päälle niin nuukia.
NISKANEN
Niin sanoin.
RAUDASMÄKI
Eikä ne ookkaan nuukia! Jos sinä poika oisit kysyny mihin tarttet niin oisit saanu. Mutta nyt minä tarvihen sen, mulla on häihin meno.
MALMBERG
Juho, missä se hevonen on?
JUHO
Se on Ylikotilan tallissa.
MALMBERG
Nyt sinä Juho menet ja valjastat hevosen isääsi varten.
JUHO
Minä menen.
PAAVO (raudasmäelle)
Kuulehan isäntä. Rupia sinäkin uskoon. Kristus on justiinsa meitä syntisiä hevosmiehiä varten. Rupia uskoon ja pue vielä tämmöset körtit päälle.
RAUDASMÄKI
Mitä minä tuommosilla?
PAAVO
"Sua uskotahan paremmin hevoskaupoossa".
Raudasmäki katsoo hetken hölmistyneenä, alkaa sitten vapautuneesti nauraa.
Väki ei voi olla yhtymättä nauruun.
Raudasmäki menee nauraen ulos Juhon kanssa.
MALMBERG
Tässä nyt näitte miten maailma meitä vihaa.
Ei heränneen ole helppoa.
NISKANEN
Työ täällä Pohjanmaalla sentään helpolla pääsette, teillä ei ei ole kuin humalaiset talonpojat kimpussanne, me on tuon Paavon kanssa tapeltu säätyjäkin vastaan Savonpuolessa, piispat ja papit on jo hyökänneet.
PAAVO
Ja teillä on sentään heränneitä pappeja puolellanne.
MALMBERG
Enpä tuossa ehtinyt puolustamaan, kun te jo asian selvititte.
NISKANEN
Tämä oli säyseä tapaus. Vielä kerran seurapenkkiin istuu tämä mies, sen saatte nähdä.
MALMBERG
Mutta nyt meidän on aika lopetta tältä illalta.
Useimmat teistä näemme varmaan huomisissa häissä. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.
KAISA-LIISA (aloittaa virren, muut yhtyvät)
"Te synnin orjat, herätkää
Tiet entiset jo hyljätkää
Luo tulkaa Vapahtajan.
Hän avaa sille sylinsä,
Ken surren tuntee syntinsä,
Käy eteen armahtajan."
...
Häivytys valoilla.

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Armon vilaus zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster