[ 1 ]

AMERIKAN ANTTI

Matti Pajula


Henkilöt

HENRY amerikansuomalainen jo pitkään
JALMARI juuri Amerikkaan muuttanut
ANTTI juuri Amerikkaan muuttanut
KALLE juuri Amerikkaan muuttanut
VEERA Antin vaimo Suomessa
TIKKI amerikansuomalainen
ALEXI amerikansuomalainen, ent. toimittaja
GUST nuori amerikansuomalainen
ROSA-MAMMA poortitalon emäntä
PAPPI
1. MIES
2. MIES
3. MIES
4. MIES
5. MIES
MIES
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA kaivannossa
ISO NEEKERI



1. Näytös

Tapahtumat sijoittuvat Wisconsiniin 1910-luvulla
Ulkoakustiikkaa. Amerikkalainen pikkukaupunki 1910-luvulla. Hevosen kavionkopsetta.
HENRY
Arvaanko oikein? suomalaisia te ainakin olette. Terve, terve! hyvää päivää! nimeni on Henry Jackola.
JALMARI (jörösti mumisten)
Kukkola. Terve.
ANTTI
Purola. Terve, terve.
KALLE
Kukkola. Terve... Päivää.
HENRY
Te olette varmaan niitä uusia asukkaita. Saanko tosiaan toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Rosa-mammalle. Tulitteko asumaan tänne?
JALMARI
Tultiinpa hyvinki. Kuultiin että täältä vapautuu kokonainen huone, niin tultiin kyseleen. Meitä kun on sopivasti kolme.
HENRY
Tehän tietänette että meillä on näin iltaisin ruokailu heti kahdeksan jälkeen... (kaivaa kellon taskustaan) ohhoh, kellohan jo lähentelee kahdeksaa, on aika mennä valmistautumaan. Ehkäpä me järjestämme teille ruokailun yhteyteen pienen tervetuliaishetken... Vain sellaisen vaatimattoman... Jos vain herrat sallivat.
KALLE
Eihän toki... Mitäs tässä meidän takia kannattaa vaivautua...
HENRY
Tietenkin... Onhan se mukavampaa, kun esittelemme teidät talon väelle. Saanko kysyä, mistä päin vanhaa maata olette?
JALMARI
Sieltä ollaan Pohjanmaalta - Oulun alapuolelta kaikki kolme samasta Jokikylästä. Mehän ollaan tämän Kallen kanssa veljeksiä ja Antti on melkein naapurin miehiä.
HENRY
Vai niin, ai jaha. No näkemiin. Pian tavataan (poistuu).
JALMARI (nauraen)
No nythän me taiettiin ystävä löytää. Mikä saakelin ruuneperi se tämä tämmönen Henry on... Kaikkia perkeleen esittelyjä.
KALLE
Mukavan tuntuinen mieshän tuo oli... Herrasmies... Ja jos täällä on semmonen tyyli.
ANTTI
Nehän on omat tapansa ja ilveensä kullakin.
Sisäakustiikkaa. Astioiden kalinaa. Miesten puhetta.
HENRY (kilauttaa lusikalla lautasen reunaan)
Rakkaat ystävät! suomalaiset maanmieheni! meillä on tänä iltana keskuudessamme kolme uutta perheemme jäsentä. Pyytäisin että me nyt syötyämme viettäisimme hetken heidän saapumisensa merkeissä. Ehkäpä aloitamme nuorimies Gust Luttion pienellä runoesityksellä.
GUST (lapsekkaan tärkeästi)
Siirtolaisystävät. Lausun runon 'Vieraalla maalla'. "Istun alla lehtipuun, oon outo muukalainen vierahalla maalla oon, mä olen siirtolainen. Ihailla maata vierasta, ei saata suomalainen, kuin kuiske kuuluu rinnasta: oon Suomen kansalainen. Tää maa on mulle kolkkoa, sen sointu sulotonta. Oi luoja, johda kulkuni, ja tue turvatonta. Synnyinmaahan johtakoon, mun vielä käsi herran, vaan jos en sinne pääsiskään, vie taivaan iloon kerran."
Kättentaputusta.
HENRY
Kiitos nuori ystävämme. Kauniista esityksestä. Toivottakoon se nämä kolme uutta Rosa-mamman suojattia tervetulleeksi uuteen kotiinsa. Olenpa kuullut, että nämä kolme miestä ovat rehellisiä suomalaisia kaivosmiehiä, vieläpä tavallista parempaa lajia. Nimittäin kaksi heistä, Jalmari Kukkola ja Antti Purola, muodostavat paikkakuntamme nopeimman mainariparin. Ja kolmas tämä Kalle Kukkola toimittelee taitavasti vaativaa timpurintehtävää samassa kaivannossa. He ovat niitä, joiden hiljainen ja sitkeä uurastus tämän uuden kotomaamme kamaran alla tuottaa kunniaa ja arvonantoa meidän natsuunallemme - Suomelle ja suomalaisena olemiselle. Mehän kaikki tiedämme ne vaikeudet, joihin siirtolainen täällä Amerikan maassa ehtimiseen joutuu... Ne viettelykset ja perkeleen ansat, joita elämäntaistelun kamppauksessa eteemme heitetään. Tiedämme senkin, että kaikki eivät ole näitä koitoksia kestäneet, vaan ovat langenneet töhräämään kansamme muuten niin kullankirkasta nimeä. Vielä muutama vuorokausi sitten tässä huoneessa, näiden ystäviemme tilalla, istui kaksi noita häpeätahraa. Nyt he ovat onneksi poissa, ja tilalla ovat nämä kolme komeata Pohjanmaan poikaa. Ja minä uskon, ja näenkin jo, että nämä miehet kuuluvat tosisuomalaisten rehelliseen ja suureen ryhmään, joka ei anna kansallemme vieraiden oppien ja kaikenlaisten kiihottajien tärvellä siirtokansamme yhtenäisyyttä.
Häivytys.
JALMARI (kuiskaten)
Jopahan on perkele taas yksi höplättäjä niistä kiihottajista. Oispa mukava joskus nähdä yksi semmonen ihan elävänä.
HENRY (kiihtyen)
... nuo lakkokiihottajat, nuo vapaarakkauden harjoittajat ja mustakirjalaiset sanovat kyllä olevansa työväen asialla ja lupaavat heidän oloihinsa parannusta, mutta meistä jokainen tietää, että heidän likaisista toimistaan on vain rettelöt seurauksena. mutta se asia, minkä vuoksi me tänne ruokahuoneeseen jäimme, oli varsinaisesti näiden kolmen uuden ystävämme tulo taloomme. minä jo tuolla ulkona ehdin udella pojilta, että ovat saman pitäjän poikia kaikki kolme. Jokikylästä Oulun läheltä. mitenkä se oli, Alvar Mickola, mistä sinä olitkaan?
1. MIES
Pulkkilasta se on tämä Allu lähteny.
HENRY
No niin. Eikös se Pulkkila ole siellä aivan lähellä jossain. Näin sitä vaan jollain tavalla läheisiä aina löytyy.
MIES
Onhan meillä lähempääkin. Tämä Wiinikan Williami.
HENRY
Ai jaha, ai jaha... Niinpä taitaa olla. Mistäs päin se Wiinikka olikaan?
2. MIES
Kempeleestä lähteny.
HENRY
Aivan niin... Kempeleen poikia. Oliko muita? (Miesten neuvottelevaa äänten sorinaa).
3. MIES
John Riippa, Piippolasta lähteny.
HENRY
Sillä lailla... Ja siellä?
4. MIES
Väinö Määttä, Kuusamosta lähteny.
5. MIES
Nisula Peter... Minä oon Simosta.
HENRY
Aivan oikein. Kiitoksia teille. Ja olemmehan me toki kaikki saman pienen, mutta sitkeän kansan edustajia - miehiä ja naisia, joilla on yhteinen kieli ja sama kunniakas velvollisuus säilyttää kansamme nimi puhtaana muitten natsuunoitten joukossa. Tätä eivät kansamme kaikki jäsenet ole ymmärtäneet, vaan ovat kukkoilevien ja vallanhimoisten sosialisti- ja anarkistijohtajiensa vetäminä lokaan polkeneet kansamme nimeä täällä, jossa me sentään olemme, vain vieraita ja meidän tulisi sen mukaan käyttäytyä. Rakkaat ystävät, haluaisin tässä yhteydessä tuoda teille kaikille terveiseni niiltä tosisuomalaisilta ihmisiltä ja uuden isänmaan vakailta rakentajilta, joiden kanssa olen ollut tilaisuudessa seurustelemaan paikkaseutumme vastikään perustetulla raittiushaalilla. Tekin Rosa-mamman uudet pojat olette aina tervetulleita...
Häivytys.
VEERA (lukee omaa kirjettään)
Rakkaalla muistolla me täällä sinua muistamme. Ja ootamme kovasti, että tulisit sieltä vieraasta maasta pois. Omiesi kaipaavaisten luo. Jumalalta sitä joka ilta pyydämme. Että tuu tänne vaikka rahaa ei vielä niin paljo olisikaan kertyny. Sinun tyttösi ovat kovasti kasvaneet, sehän täyttää helmi jo neljä ja siiri kohta kaksi. Mutta kyllä se minulla teettää liikaa työtä kun on lapsekki katottavana ja ison talon piikana pittää olla ja karja hoitaa. Kyllä täällä miehenpuolta kovasti tarvittas ja kyllä se on sanonu Penttiki että kyllä täältä sulle työtä löytys että aluksi tässä olisit renkinä ja asuttas pikku puolella ja näin voitas sinun työlläs maksaa omaa maata joka sitte erotettas kun vanhasta isännästä aika jättää. Näin sano Pentti ja sinä tiiät että Pentin sannaan voi luottaa. Tuli sitte Jokikyllään uusi pappi nimi on Viinikka. Kolme lasta ja nuorin justiin siirin ikänen. Puhuttiin pappilan uuden rouvan kanssa, joka on hyvin suhtautuva ja heti kyseli että kun vanhin poika pitäs saaha keskikouluun että missä ois lähin paras koulu. Olenhan minäki joskus jumalalta rukkoillu, että jos meidän lapsetki semmosen siunauksen saisivat että kouluja saisivat käyvä. Se olis köyhän ihmisen suurinta siunausta. Ameriikkaan on seurakunnasta lähteny haarala viljo ja laakso valter, kävivät kyselemässä että mitä sinä oot sanonu siellä olostas. En sen kummemmin kehunu enkä moittinu sanon vaan että pois kai se on Antti tulossa, vieraitaki on meillä käyny. Revonlahelta Markus on käyny ja Eevertti emäntinneen ja sitte on käyny se Allan sieltä Oulusta ja siinä olikin kestämistä herrasvieraassa vaan hyvänä koitettiin pittää kun on sinun sukulaisia. Sano Martalle syntyneen pojan yli 4 kilua. Rakkaudella terveisiä Veera ja tytöt.
Kumisevaa kaivosakustiikkaa.
ANTTI
Kirijotti täsä vaimoki ja sano että eivät kuulemma silimäsyynisä meinaa päästää oikeen läpitte. Saapa nähä pääseekö se sieltä koskaan tulemaan. Liekö oikein halujakaan
JALMARI
Älähän hättäile, kyllä se sieltä vielä konahtellee. Kai sillä verran sua ikävä on, hah hah. (ruutipanosten perättäisiä jysähdyksiä).
JALMARI
Perkele ku mennee luuhun ja lihakseen tuo jytinä! jäikö yhtään mistejä?
ANTTI
Eikä jääny. Minä laskin. Istahettaan vähä rammavaunua ootellesa.
JALMARI
Miten perkeleen lailla me sitte päästiin tänne. Mehän oltiin tullessamme ihan kuin kirkon rotat. Ja ollaan sen puoleen vieläki.
ANTTI
Siinä selitettiin jottain että semmoset joilla ei oo varaa matkustaa työpaikalle Bostonista suurille järville, niin ne kattotaan hyövyttömiksi tälle maalle.
JALMARI
Ovat sen verran irtolahkeista porukkaa, hah hah.
ANTTI
Mikä se sitte on maan hyöty. Ja mikä ihimisen. Sekö se ihimisen hinta se muutama taala, joka matkaan tarvitaan. (sireenin käheä ääni edelleen kaivoksessa).
MIESÄÄNI (jostain kaivoksen uumenista, huutaen)
One o'clock, one o'clock!
JALMARI
Von ö klokkia ne saakelit huutaa taas. Ei auta poika, työhön vaan. (nousee ähkäisten) sokisa olit sinä äskenki. Jatka sitä, minä heilun täällä häntelin puolella.
Ilmapora rämähtää käyntiin. Puree vuorta.
ANTTI
Ai saamari, nyt lyö tyhyjää. Hiljennä, niin pannaan kolomosterä!
Pora puree
JALMARI
Jätetään tämä kolomeen jalakaan!
ANTTI
Meinasin sanoa sammaa. Tämä on liian alava kohta. Pannaan seuraava tähän, niin auttavat toisiaan.
JALMARI
Eiköhän riitä. Pannaan fiusit perrään ja rompoolit soimaan!
Poran ääni lakkaa. Työskentelyn ähinää.
ANTTI
Kumpanahan ne mun eukkoa pittää, hulluna vai köyhänä?
JALMARI
Hah hah, eikö se oo molempia: iliman muuta hullu kun otti niin köyhän miehen ku sinä... Hah hah... Alahan poika juosta, minä tuikkaan fiusit palamaan!
ANTTI
Muistatko, Jalmari, mitä siinä kirijasa sanottiin, jota eilen sullekki luin. Min siinä seiso ihan tarKalleen? "nykyään estetään maahan tulemasta ainoastaan ne siirtolaiset, jotka ovat hömelöitä ja - oliko se nyt - itiootteja, mielipuolia tai köyhiä".
JALMARI
Voi hellalletta, niinkö siinä tosiaan sanottiin, hah, hah. Millon se on tehty semmonen kirija? ei kai se meitä tarkota?
ANTTI
En tiiä, mutta minä käsitin sen koskevan tätä aikaa. Kyllä se meitä tarkotta se määräys, on se voimasa nytki.
JALMARI
No perkele. Ei nämä hommat kattelemisesta kummene. Nämä on kuule suunniteltu jo aikoja sitte. Nyt ne on vain tehtävä.
ANTTI
Johan on viisasta.
Pora rämähtää käyntiin.
JALMARI
Jo riitti sille morsiamemme!
ANTTI
Jo pittää olla kuuma.
JALMARI
Kyllä minä sen kuule tiiän. Mitä siitä hoet. (poran räsähtää ja ääni lakkaa). No jo on hevon helevetti ettei mies ossaa hoijella hommiaan!
ANTTI
Mitä? sanoitko sinä jotaki?
JALMARI
Juokse siikajokkeen, helevetin tohelo! nosta ny perkele etes vähä sinäki! kone seisoo ja herra vaan seurustellee... No nyt meni päälle.
Pora puree.
ANTTI
Pannaan vielä viitonen. Täsä on syytä mennä syvemmalle!
Poran ääni häivytetään. Ruutipanosten jysähtelyjä.
JALMARI
Nyt meni hyvin. Katto perkele kun tuli puhasta jäläkiä. Katohan poikaa, ossaa se jotaki.
ANTTI
Missä se rammavaunu viipyy, että saatas nuo törtät pois. Ne taas tunaroi sen vaununsa kanssa. Vai tekevätkö ne Italian vuoriteikut taas niitä konstejaan. Minä meen kattomaan.
JALMARI
Älä, tullee taas vaan turhaa riitaa. Se ei kuulu meille. Tartu kiinni!
ANTTI
Kyllä minä käyn. Oota vähä.
JALMARI
No mennään häntä.
Menevät.
ANTTI (tulee pimeästä)
Mitä minä sanoin. Vaunu oli nurin ja kiskoilla tämä.
JALMARI
Kattohan saamari. Sinähän olit oikiasa. Vai tämmösiksi nämä rupes menemään nämä hommat. Ovat oikein veistämällä veistäneet kiskoille tämmösen kiilan.
Takaa alkaa kuulua italiankielistä voimistuvaa pulinaa.
ANTTI
Ja katohan poikia, siellähän se seisoo koko sankariporukka. Niitä on ainakin kymmenen miestä. Tuntuu Italian pikkumiehillä olevan oikein hauskaa.
Vilkasta puheensorinaa, josta erottuu italiankielisiä sanoja.
JALMARI
Ai jaha. Annetaanpa pojille palikka takaisin (heittää ähkäisten)
ANTTI
Älä hel...
JALMARI
Siinä on omanne saatanan käkkäräpäät!
ANTTI
Et ois ihimeesä heittäny. Nyt meijän taitaa käyvä kehenosti... Päälle ne tullee.
Yhden italialaisen voivotusta, muiden uhkaavaa huudahtelua.
JALMARI
Tulukaahan vaan saamarin vuoriteikut, niin saahaan meki asetalla vähä kiiloja teijän leukaperiinne!
Uhkaavasti huudahteleva italialaisporukka lähenee.
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA
Stop! stop! (hälinä hiljenee). Stop now! back to work! easy. Noniin, iisi iisi vaan, (kääntyy Antin ja Jalmarin puoleen) ja Kukkola ja Purola pysyttelevät siinä.
Italialaisäänet kaikkonevat.
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA
Mitäs merkillistä rähinööntiä tämä on. Teiränköös se on aloottama?
JALMARI
Meijjänpä hyvinki... Ei ne nämä italianpojat mittään, mitä häntä vähän kaikesa hilijasuuvesa kaatovat täyven rammavaunun vaan. Minä sitte palauttelin niille niijen kaatokiilan takaisin.
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA
Nono, menkäähän nyt vaan takaasin töihin ja taitaa olla paree, jotta Kukkola ja Purola menöövät sitten huomenissa sinne neloselle.
Istuvat.
ANTTI
No sehän kannatti se kahakka sitten. Mutta "kyllä vuoriteikuille jäi jottain hampaankolloon. Pelkään että niistä saahaan vielä harmia, mutta eikö oo kuule Jalamari kumma, että ihimisen pittää sillä lailla kiihtyä. Sinä suutuit nyt tällä kertaa enemmän kuin minä, mutta muistatko kun minäki olin tosissaan sillon sille muutamalle puertoricolaiselle, joka pieksi sitä hevosta. On se kumma että ihimisen pittää sillä lailla suuttua toiselle. Miten minusta tuntuu, että taalla maan sisäsä ollaan kuin helvetin esikartano sa. Ei täällä ihminen oo oma ittensa, sen kummemmin nuo Italian miehet kuin mekkään... On jotenkin niin luonnotonta... Yhtä pimeitä on miehet kuin työki. Mutta aatellaanpa jotaki maanpäällistä hommaa, semmosta mitä vanahasa maasa tehtiin. Ei siellä tarvinnu hevosta lyyä. Annahan kun mietin... Aatellaanpa vaikka maahommia: kun kynnät, karhittet, kaivat ojat. Niität, puit. Saat leipää. Kun sun emäntäs lypsää, saat maitoa ja kun käyt myllyllä aapen luona, saat jauhoja... Annat Veeralle, se leipoo. Tullee helevetin hyvä tuoksu huoneeseen ja penikat tykkäävät myös leipoa oman pienen leipänsä, jonka tälläävät uunin luukun viereen, että äiti ne siitä työntäis uuniin. Ja tuore rukiinen on kerralla hyvvää, varsinkin ropin kanssa, ja huijun. Parasta kirnupiimän kanssa on kuitenkin rasvarieska... Sanotaan sinä oot rankamettäsä tuommosena leutona joulukuun päivänä hevosen kanssa. Semmonen likilaskunen tuore ohrarieska ja sen päällä läskinpalasia, neki uunisa käyneitä, sopiva hiki rankojen karsinasta ja isomman puoleinen näläkä... Mukava kylymä huitukullaus ensin alle ja sitte kaivat puukon kupeeltas... Hevonen vilikuilee päälle, vaikka oot heittäny sille heinätukon etteen... Puhelet sille, morähdät että älähän piku hermoile, rouskuta niitä heiniäs vaan... Se hirnahtaa ja ketkuttaa päätään niinku sillä on tapana kun sille puhut. No annahan olla, sinä menetät luontos, koppaat rieskan reunasta komean palan pikulle... Se köppäilee sun tykös ja hamuaa palan suuhunsa. Sitten pyyhkäiset vähän veistä saappaanvarteen... Noin niinkuin muovon vuoksi, sitten leikkaat oikein helevetin lihavan siivun siittä rieskastas, viet sen peukalon ja puukon välisä suuhus... Muljautat toiselle poskelles, ja sitte alotat autuaallisen jauhannan...
JALMARI
Älä perkele kiusaa... Hah hah... Minä hukun kuolaani... Mistä herrajumala sinä nyt tuommosta keksit, hah hah.
ANTTI
Tulipahan vaan mieleen.
JALMARI
Sinähän ootki romanttinen poika. Sinähän perkele kiihotat ihimisiä, häirittet työrauhaa kaivannoissa... Oikein akiteerirunoilija. Paasii, (huutaen) hei paasi! täälä yks Purola akiteeraa, se on kaivoskomppanialle vaarallinen mies... Hah hah. Mutta kyllä siinä perää on tuosa sun puheessas. Paitti yks juttu: haavetta se on poika, haavetta. Mistä perkeleestä otat sen rankamettäs. Nojoo ja soromnoo - aletaanhan runnoilija hommiin taas.
Hommaavat lähtöä.
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA (huutaa kaukaa)
Orottakaahan miehet... (tulee lähemmäs) Tuota... Minä tuossa annoon äsköön Kukkolalle vähän väärää tiatoo. Se on pojaat sillä lailla, jotta se paasi käski sanomahan jotta teirän on sitte siirryttävä kuutosehen, siellä sen paasi, se puolalaanen, ottaa teirät vastahan.
JALMARI
No mitä helevettiä tämä tämmönen nyt on. Neloseenhan meijän piti, perkele. Eihän me mittään kahakoitu oo... Tuu Antti, mennään puhumaan sille äijälle. Kyllä sinä sen verran sitä finliskaas solokkaat.
ETELÄPOHJALAINEN TYÖNJOHTAJA
Turha se on mennä hänen puheelleen. Sano, jotta asia on tätä myöten selevä.

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Amerikan Antti zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster