Kurvit suoriksi

KOILLIS-SAVO:

Heikki Turusen romaanista ”Seitsemän kurvin suora” dramatisoineet Heikki Turunen ja Antti Heikkinen, ohjaus Heikki Kuikkaniemi, kantaesitys Nilsiän harrastajateatteri, ensi-ilta 29.2. Esityskausi maaliskuu 2012.

”Talvipäivän hämärätunti, aurinko on juuri laskenut, ei ole enää päivä muttei vielä iltakaan. Lamppuun ei tohdi sytyttää valoa, on hetki syvenevää hämärää, hetki kuulla tarinaa. Ja tarina alkaa: ”Kotipuolessa hankasi aikoinaan leivällä kulkkuaan pari veikkoa, Oppi Tenhunen ja Vähälän Matti ”

Esityksen alkuun on rakennettu tehokas ja näyttävä prologi, joka esittelee vitkastelematta kuka kukin on. Vähimmilläänhän tämän tarinan kertomiseen olisi tarvittu äijänkäppänä ja sille kaveriksi puolitoistakertaa isompi korsto ja laitareki tietenkin. Mukavaksi yllätykseksi edessä onkin täysi kattaus kaikkine kylänmiehineen, naisineen ja lapsineen. Nilsiän harrastajateatteri on päätynyt kertomaan tarinansa isosti ja sellaiseksi tämä näyttää osoittautuvan jo heti alussa.

Turusen runsasrepliikkisestä romaanista on poimittu parhaat palat vieläpä korkojen kera. Luettunahan nuo eivät murteellisina oikein toimi – näyttämöllä sitäkin paremmin. Tässä tekijöiden ensimmäinen hieno oivallus, jonka kanssa ei todellakaan pihtailla – väliin joutuu miettimään sitäkin, kuinka paljon yleisö noita jaksaa sulattaa. Hyvin ainakin ensi-illan yleisölle kelpasi.

Ensimmäinen erä on huomattavan pitkä, lähes puolitoista tuntia. Tiivistämisen tarve on ohitettu onnistuneella erityyppisten kohtausten jaksottamisella. Viimeinen kohtaus ennen puoliaikaa kulkee jo sellaisella volyymilla että heikompia hirvittää. ”Mitähän loppuun sitten jää?” kyselee moni mielessään. Ja jäähän sinne – itse asiassa koko näytelmän sanoma, vaikka yleisö saa henkeään pidätellen seurata ensin miten ruumiinkuljetusmatkan oikein käy.

Näytelmän Oppi Tenhunen on Heikkisen Antille kuin mittatilaustyönä tehty. Ehkäpä siinä yksi motiivi sille, miksi mies on itsensä niin ”täysillä laidoilla” peliin heittänyt. Pekka Räsänen täyttää Takkusen Matin totisen hahmon kaikin puolin, eikä jää kaverinsa kyydistä missään. Ja se onkin paljon, pitäähän Oppi yllä läkähtymättä suorastaan läkähdyttävää tempoa koko esityksen ajan. Tarinan luonteesta johtuen muu näyttelijäjoukko on enemmän tai vähemmän tukitehtävissä hoitaen tonttinsa varsin tasaisesti. En havainnut missään kohtaa katsojien herpaantumista: Heikki Kuikkaniemen onnistunutta henkilöohjausta täydensivät autenttiset kuvataustat ja elävä musiikki.

Esitys todistaa sen, että Nilsiän teatteriharrastus on voimissaan ja sitä riittää kauas tulevaan. Olihan tässäkin esityksessä runsaasti lupaavia nuoria aikuisia ja lapsia mukana. Ja puitteet toiminnalle ovat muutoinkin kunnossa. Manttu on ”löydetty” talvitoimintaan sopivaksi tilaksi ja taloon on panostettu nousevan katsomon ja esitystekniikan puolella mukavasti. Ja kun Antti Heikkisen tapaisia tulisieluisia nuoria ihmisiä on olemassa, voi odottaa jatkossakin hienoja elämyksiä teatterin parissa.

Niin ensi-iltaan jouduttiin kantamaan vino pino lisätuoleja eteen. Varatkaa lippunne ajoissa

Heimo Konttinen

Asko Korpela 20120313 (20120313) o Ajk kotisivu o Nilsiän harrastajateatteri  o WebMaster