Esite: Punka, väärä mies

Rooleissa o Hyvä, pahempi, Punka o Pungan jäljillä

Rooleissa


Henrik Juhaninpoika Kuosmanen "Punka-Heikki"     Kari Summanen 
Olga, "Immeinen" Pungan jalkavaimo               Hanna Liira 
Selma, "Silimä", Pungan kuulutettu jalkavaimo    Mirja Korhonen 
Pungan Arvo                                      Juho Koskinen 
Pungan Torsti                                    Atte Koskinen
Brita, Pungan sisko	                         Eveliina Iskanius
Äiti	                                         Ritva Rissanen/ Marja-Leena Gröhn (ääni)
Heikki Leskinen, Punkalan renki	                 Antti Heikkinen
Antti Taskinen, Punkalan renki	                 Jari Partanen
Pekka Leskinen, Punkalan renki	                 Seppo Keinänen
Sumppi-Ieva	                                 Kaija Parvianen
Ievan Sohvi	                                 Venla Parviainen
Ievan Alliina	                                 Milja Toivanen
Pekka Taskinen, "Restenlti"	                 Pentti Väänänen
Mooses Savolainen, "Maikin Mookku"	         Juho Härkönen
Matti Airaksinen, kylänpoika	                 Mikko Rautiainen/Tuomo Rissanen
Maikki Savolainen, kylännainen	                 Raija Halonen
Amalia, piikatyttö	                         Reija Pasanen
Hilma, piikatyttö	-	                 Nelli Väätäinen
T.K Hyvämäki, Varpaisjärven kirkkoherra, 
Aholansaaren isäntä				 Pertti Väätäinen
Antti Kiimalainen, Aholansaaren pehtoori	 Yrjö Parviainen
Olli Taskinen, ökyisäntä Illoisista		 Toivo Paananen
Nimismies Patala				 Pekka Räsänen
Neiti Ellen Rökman				 Marja-Kaarina Koskinen
Adolf Fredrik Kuusela, herastuomari Sänkimäestä	 Olli Laakkonen
Sääskiniemen tyttöjä				 Mira Koistinen ja Jenni Rissanen
Kyläläisiä					 Kari Hall ja Maija Parviainen
sekä 
Hevonen						 Uppis

Käsikirjoitus					 Matti Pajula 
Ohjaus						 Heikki Kuikkaniemi 
Musiikin sävellys ja ohjaus			 Martti Hautsalo 
Laulujen sanat					 Jouko Lehtolainen 
Kuiskaus					 Leena Kuikkaniemi

Hyvä, pahempi, Punka

Nilsiäläinen rosvoparoni, monien suusta suuhun kulkeneiden tarinoiden sankari ja oman aikansa legenda Punka-Heikki Kuosmanen mellasti Simolan kesäteatterissa ensi kertaa vuonna 2004, kuta kuinkin kahdeksan vuosikymmentä näytelmän päähenkilön kuoleman jälkeen. Tuolloin muutamat näytelmän tekijöistä saivat todeta, ettei vuosien juoksu ollut kasvattanut tarpeeksi paksuja haavakudoksia rosvopäällikön elämäntyön jättämien arpien päälle, ja jokunen hajanainen mielipide kehotti jopa koko tarinan hautaamista sekä Sääskiniemen keisarin lopulliseen ikiuneen vaivuttamista tyyliin: "Se oi juurta myöten paha ja pirullinen ukko, hittojako semmosista näätelmiä tekemään."

Väärin. On nimittäin niin, että lopulta maailmasta ei läpensä pahaa ihmistä löydykään. Hävyttömimmänkin ryökäleen kuoren alla kun asuu lopulta viaton pikkulapsi, äitinsä syliä - tai ainakin syliä - kaipaava rusoposkinen vauva, joka peittää karjunnallaan ainoastaan omaa yksinjäämisen sekä lyödyksi tulemisen kammoaan. Ja Punka jos kuka niitti pelkäsi, ja sitä tehden myös taisteli tarmokkaasti niitä vastaan. Aluksi hyvinkin menestyksekkäästi, mutta lopulta kovasti kohtalokkain seurauksin.

Nilsiässä liikkuu edelleen paljon Pungasta kertovia tarinoita, ja suurinta osaa niistä kerrotaan naama leveässä hymyssä. On tarinaa sääskiniemeläisen hevoshuijauksista, tienvarren puhelinpylväistä tehdyistä käteiskaupoista ja tietysti myös jutkuista suurimmasta eli Illaisen isännän maatilan ostamisesta myyjän omilla rahoilla. Osaltaan hyvinkin veijarimaisia tarinoita, mutta pienen märehtimisen jälkeen niiden alta löytyy hyvinkin tumma pohjavire: mikä saa miehen pitämään suurta hovia lähes yksinomaan varastamisen voimalla, palkkaamaan itselleen rengeiksi ammattirosvoja sekä nukuttamaan sängyssä kahta vihkimätöntä vaimoa. Ja ennen kaikkea; millä ilveelä kaikki tämä voidaan toteuttaa täysin avoimesti, virkakunnan tieten sekä monien ihmisten silmissä hyvinkin suurta ihailua nauttien.

Jaa-a. Sanoppas se. Yksi syy löytyy tietysti ajasta, Punka kun teki suurimman osan urotöistään korruptiolle otollisen venäläisvallan viimeisinä vuosina, mutta pakkohan sääskiniemeläisen mahdille on joku muukin selitys löytyä. Ehkä karismaattisuus, häikäilemättömyys, oveluus, älykkyys tai mene tiedä ne kaikki? Niin tai näin; tämä näytelmä ei pyri antamaan suoraa vastausta Pungan suuruudelle. Ennemminkin olisi toiveissa nostaa ihmislapsista esiin sellaisia puolia, jotka kyllä löytyvät meistä kaikista, mutta jotka harvempi tahtoo tunnustaa omalla kohdallaan todeksi. Eikös se vähän niin ole. että kyllä se tuo naapurin ukko osaa olla yksi omahyväinen paskainen, multa toista se on meikäläisen kohdalla...

Viiden vuoden takaiseen Punkaan verraten tämän kesän näytelmä on ainakin jonkin verran rosoisempi, tummasävyisempi ja vähemmän siloteltu. Toisin sanoen se on sellainen "kuin ihminen itsekin; kaukana kiiltokuvasta oleva. Hyvä niin. sillä ainoastaan kiiltokuvan taakse katsomalla voi legendankin sisuksista löytää oikean ihmisen - ainakin silloin, kun legendan tunteille on tarjolla hyvä tulkki, ja pitkän linjan harrastajanäyttelijä Kari Summanen sellainen on, monien suurten roolien oivallinen tekijä, jonka menneiden töiden joukosta löytyvät sekä Ukko-Paavot, Kätkäläiset että myös Simpauttajat - sekä tietysti myös tämä Punka, jota Summanen esitti jo viisi suvea sitten.

Arvoisa katsoja. Toivomme että nautit esityksestä ja ajattelet pois lähtiessäsi jotain aivan muuta kuin ne, jotka aikanaan toivoivat Punka-Heikin unohduksiin painamista sekä leimasivat Sääskiniemen rosvoparoonin mitään tekemättömäksi lurjukseksi ilman sitä paljon puhuttua pinnan alle kurkistamista. Antoisaa teatterihetkeä!

Pungan jäljillä.
... eli legendaa ja tositietoa

Punka-Heikki Kuosmanen syntyi vaatimattomiin oloihin 1800-luvun loppupuolella, ja todennäköisesti juuri pettuleivän makuisesta lapsuudesta löytyy suurin syy Pungan myöhempään toimintaan eli suurehkon omaisuuden rosmoamisella hankkimiseen. Itse Punka ei kuitenkaan ryöstöretkillä käynyt, sillä Sääskiniemellä sijainneen Punkalan isäntä teetti kaikki konnantyöt rengeillään. Parhaina rosvoamisaikoina - eli synkimpinä syyskuukausina - Punkalassa olikin palvelusväkeä huomiota herättävän paljon, ja mukana olleiden mukaan isäntä huolehti talonsa kurista muun muassa tuvan seinällä roikkuneen häränjurapiiskan avulla.

Kurinpito oli paikallaan myös isännän omassa kammarissa, sillä elämänsä aikana Punka ehti makuuttaa vuoteessaan kolmea vaimoa. Ensimmäisenä Sääskiniemen emännäksi saapui Ruusa Rökman Kuopiosta, myöhemmin isännän toiselle puolelle köllähti isännän Immeiseksi ristimä Olga, ja Ruusan kuoleman jälkeen Pungan vuoteen toiseksi lämmittäjäksi saapui Sääskiniemelle alkujaan pikkupiiaksi tullut Selma, jota Punka alkoi pian kutsua Silimäksi.

Jälkikäteen ajatellen juuri Silimää voisi ajatella Pungan myöhemmän kohtalon merkittävämpänä sanelijana, sillä ikäukoksi kääntynyt Sääskiniemen isäntä koki elämänsä kenties suurimman pettymyksen menettäessään nuorimman jalkavaimonsa Punkalassa renkinä toimineelle, kylillä puhevikansa vuoksi Perlka-Heikkinä tai Lervakkeena tunnetulle Heikki Leskiselle. Kostamatta Punka ei toki naisenryöstöä jättänyt, sillä Selman Nurmeslahteen piilottanut Leskis-Heikki sai lähteä Punkalan miehenä vapaussotaan ainona eväänään ohje palata rintamalta sankarivainajana. Toisin kuitenkin kävi, sillä Heikki kotiutui hengissä ja monien aikalaispuheiden mukaan purki kaiken Punkaa kohtaan tuntemansa katkeruuden sääskiniemeläisen murha-yritykseen.

Tosin vain yritykseen, sillä palkkamurhaajan luolien tavoittama Punka ei heittänyt henkeään Sääskiniemen rannassa, jossa murha-attentaatti toteutettiin. Keuhkoihin sattuneet luodit jättivät kuitenkin jälkensä, ja niiden aiheuttamiin vammoihin siipirikoksi sortunut sääskiniemeläinen lopulla kuoli kiduttuaan ensin muutamien vuosien ajan vainoharhaisena sekä ihmispelkoisena haavikkona.

Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että vaikka Punka-Heikki heitti henkensä jo itsenäisen Suomen ensivuosina, eivät rosvoparonin muinaiset asuinmaat ole painuneet unohduksiin vielä tänäkääu päivänä, sillä muinaisen Punkalan paikalla on nykyisin golfkenttä.

Pungan ohella tarinoita riittäisi kerrottavaksi myös muista näytelmän hahmoista, mutta niiden kertomiselle asettaa rajat käsiohjelman sivumäärä. Senkin uhalla kerrotaan sentään vielä sen verran, että näytelmän persoonallisimpiin hahmoihin lukeutuva Sumppi-Ieva vaikutti aikoinaan sangen näkyvästi myös Nilsiän kirkonkylällä. Pientä kahvilakojua pitänyt Ieva tunnettiin paitsi kaikki kylän juorut ulkoa osaavana tietotoimistona, myös kaikkien hevosten suojelupyhimyksenä, joka saattoi antaa ajokkiaan huonosti kohtelevalle hevosmiehelle hyvinkin tuimaa palautella.

Asko Korpela 20090720 (20090720) o Ajk kotisivu o Nilsiän harrastajateatteri  o WebMaster