Idiootti 19971122  


Fedor Dostojevski Fedor Dostojevski
Suomennettu Lea Pyykön käännnöksen pohjalta Henkilöt
Sovitus ja ohjaus Esa Leskinen Lev Nikolajevitsh Myshkin, "ruhtinas" Juha Kukkonen
Musiikki Heikki Laitinen Parfen Rogozhin Jarkko Pajunen
Lavastus Janne Siltavuori (TaiK) Nastasja Filippovna Minna Suuronen
Pukusuunnittelu Merete Boström Ivan Fedorovitsh Jepantshin Risto Kaskilahti
Valaistussuunnittelu Jukka Mikkonen Lizaveta Prokofjevna, vaimo Maija Leino
Äänisuunnittelu Pauli Molnár (Väs/TeaK) Aglaja, tytär Mari Lehtonen (TeaK)
Miksaus Jussi Kärkkäinen (Väs/TeaK) Adelaida, tytär Satu Taalikainen (TeaK/Musa)
Naamiointi Riikka Virtanen Aleksandra, tytär Sari Moilanen (TeaK/Musa)
Valokuvaus Tanja Ahola Lebedev Jari Pehkonen
Ohjaajan assistentti Markku Keränen Gavrila Ardalionytsh, "Ganja" Jari Pehkonen
Näyttämömestari Jouni Kuusimäki Afanasi Ivanovitsh Totski Jari Suominen (YL)
Lavastuksen assistentti Satu-Liisa Kuusimäki Palvelija ja Pappi Lassi Logrén (SibA)
Tekniikan assistentti ja rekvisiitta Joel Bärlund Ivan Petrovitsh Jari Nissinen
Ompelijat Anne Neuvonen, Marjukka Erttola "Ukko" Jari Pehkonen
Naamioinnin assistentti Anu Laaksonen Ruhtinas N Jari Suominen (YL)
Siivous Jaana Untola Tapahtuu Pietarissa ja Pavlovskissa.
Talouspäällikkö Soili Suominen
Talousassistentti OrvokkiWillberg Laulu Lassi Logrén
Teatterisihteeri Anneli Järvinen Sari Moilanen
Toimistosihteeri Leena Skogström Jari Suominen
Käsiohjelman ulkoasu Tero Jämsä/Mainosateljee Detalji Satu Taalikainen
Idiootti (1868) Idiootti (1868)

ko Korpela 19971123 o Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute)


"Maailmassa ei ole tapahtunut vielä mitään peruuttamatonta, maailman viimeinen sana ja viimeinen sana rnaailinasta on vielä sanomatta, rnaailnia on avoin ja vapaa, kaikki onvielä edessäpäin ja tulee aina olernaan edessäpäin-"

Mihail Bahtin

"Koneihminen toimii vailla sisäisyyttä ja kokernuksellista keskiötä. Hän on pelkkää muunneltavaa informaatiota."

Juha Siltala, Helsingin Sanomat 23.3.1997


Minä pelkään teidän puolestanne, kaikkien teidän puolesta ja yhdessä kaikkien meidän puoolesta. Puhun pelastaakseni meidät kaikki, ettemme häviäisi saamatta mitään aikaan, vajoamalla tietämättömyyteen, mitään ymmärtämättä, vain riidellen kaikesta ja menettäen kaiken.

Ja miten kävikään? Minä olen nähnyt hienostuneita, hyväsydämisiä, viisaita ihmisiä. Täällä näen henkilöitä, jotka pystyvät ymmärtämään ja antamaan anteeksi, hyviä venäläisiä ihmisiä, melkein yhtä hyviä kuin olen kohdannut siellä mistä tulen, ei yhtään huonompia. Ette arvaa miten iloisesti olin hämmästynyt! Voi sallikaa minun sanoa tämä!

Tiedättekö, toisinaan minä olen alhainen, olen sen takia, että kadotan uskoni; tullessani äsken tänne ajattelin: "No miten minä voin keskustella heidän kanssaan? Millä sanoilla pitäisi aloittaa.jotta he ymmärtäisivät edes jotakin?" Miten minä pelkäsinkään! juuri teidän takianne pelkäsin eniten, ihan kauheasti, kauheasti! Mutta oliko minulla syytä pelätä, eikö minun olisi pitänyt hävetä pelkoani? Eihän siinä ole mit nolostumista, että me olemme naurettavia, eikö totta? Todellakin, me olemme naurettavia, kevytmielisiä, meillä on huonoja tottumuksia, meidän on ikävä, me emme osaa katsoa ympärillemme, meillä ei ole taitoa ymmärtää, kaikki me olemme sellaisia, kaikki, sekä te että minä, ja hekin! Ettehän te loukkaannu, kun sanon teille päin silmiä, että olette naurettavia? Katsokaahan, minun mielestäni on joskus hyväkin, että ihminen on naurettava, se on parempikin: on helpompi antaa anteeksi toiselle, helpompi on myös sopia; eihän kaikkea voi ymmärtää kerralla, eihän voi aloittaa olemalla heti täydellinen! Jotta voisi olla täydellinen, täytyy ensin olla ymmärtämättä kaikkea! Ja jos me ymmärrämme liian nopeasti, ehkäpä emme silloin ymmärrä hyvin.

Kuulkaahan! Minä tiedän ettei puhuminen auta: parempi on ainoastaan näyttää esimerkkiä, on parempi aloittaa... minä olen jo aloittanut... ja - ja onko itse asiassa mahdollista olla onneton? Voi, mitä on minun murheeni ja minun hätäni, jos minulla on voimaa olla onnellinen? Tiedättekö, minä en ymmärrä, kuinka voi kulkea puun ohi olematta onnellinen siitä, että näkee sen? Ja puhua ihmisen kanssa olematta onnellinen siitä, että rakastaa tätä! Voi, minä vain en osaa ilmaista... mutta miten paljon kauniita asioita on joka askeleella, sellaisia joita syvimmällekin vajonnut ihminen pitää kauniina? Katsokaa lasta, katsokaa auringonruskotusta taivaalla, katsokaa ruohoa joka kasvaa, katsokaa silmiä jotka katsovat teihin ja rakastavat teitä...

Myshkin