Ryhmäteatteri

Fedor Dostojevski: Idiootti

Myshkin ( Juha Kukkonen) ei peitä tunteitaan, altavastaajana Ganja (Jari Nissinen). (Kuva: Tanja Ahola)

ROLF BAMBERG Demari Kulttuuri 19971111


Kun reilun kuukauden takainen Ryhmäteatterin Dostojevski-premiääri jäi väliin eikä sopivaa katsomisrakoa välittömästi muutenkaan löytynyt, päätin kokeilla "väyrysiä". KOMin viime keskiviikkoisen Raskolnikov ensi-illan jälkeen pelotta seuraavana ehtoona Ryhmiksen Idioottia katsomaan: kuusi ja puoli tuntia (kuusi tuntia "tehokasta peliaikaa") rankkaa draamaa... mille oville se minut veisikään?

Ongelmia, mielenterveydellisiä tai muita, ei urakasta aiheutunut. Sisällöltään ja esityksenäkin rankempi Rikos ja rangaistus oli kestoltaan helpompi pala, kolmen tunnin ja kolmen vartin Idiootti taas ilmavasti toteutettuna ei uuvuttanut henkisesti tai fyysisesti.

Koko kokemus oli perjantai jälkimaisteltuna aika euforinen. KOM ja Ryhmis tarjosivat yhdessä elämyksen, ilman toista siitä tuskin olisi sen vertaista syntynyt.


Voiko kukaan olla läpeensä hyvä?

Ryhmäteatterin Idiootti alkaa aistit herkistävällä hyräilylläja saattelee näin Lev Nikolajevitsh Myshkinin kotimatkalleen isiensä maille. Hän on ollut hoidettavan ulkomailla; sairauden tarkkaa diagnoosia ei välttämättä ole, mutta yksinkertainen ja hyväntahtoinen ruhtinaaksi itsensä ylentävä leimautuu lapsenomaisuuttaan pian idiootiksi. Sanan psykiatrisessa mielessä hän ei sitä välttämättä ole, mutta hänen todellisutitensa on toinen kuin ympäröivän maailman.

Vilpittömyyden ja raadollisuuden kohtaaminen ovat Esa Leskisen Dostojevskin Idiootti-romaanin sovituksen. Siinä missä KOMissa poheditaan pahan ja pahoista teoista piittaamattomuuden moraliteetteja Ryhmiksessä etsitään vastausta kysymyukseen, voiko kukaan olla pohjattoman hyvä ja sellaisena selvitä maailmassa.

Ei tietenkään voi ja käyhän ...(jatkuu)