| Kello on 6 äitienpäivän
aamuna, kun alan kirjoittaa muistiin vaikutelmiani eilisillan Learista.
Jos jätän asian myöhemmäksi, se saattaa unohtua, koska
muutaman tunnin kuluttua alkaa tiivis ohjelma.
Itse asiassa olin valmis jo paluumatkalla tuomaan esille tämän
lyhyen "teatterikritiikkinä", mutta rakas häiriötekijäni
teki sen mahdottomaksi, koska hän oli niin samaa mieltä kanssasi
näytelmän onnistumisesta. Autossa näyteltiin pienimittainen,
laimennettu "Lear", sillä sain kuulla olevani "vanhoihin asenteisiin
jämähtänyt". Tragediaa tai myrskyä ei syntynyt, koska
olen lopultakin enemmän Gloucesterin kaltainen tossu kuin Learin kaltainen
taruhenkilö.
Kuten toin julki, neuvostoliittolaisten tekemä pimeimmän keskiajan
Lear (nimiosassa eestiläinen Järvet) on aina se mittapuu, mitä
vasten olen tottunut Learit arvioimaan. Aivan kuten sinulla Mäkelän
Lear - aina Salmisen Leariin asti.
Neukki-Learissa traaginen
aines on muistaakseni keskeisessä osassa. Kuningas on niin suuri
hahmo, että kansa lakoaa polvilleen, kun hän näyttäytyy.
Tällaista taustaa vasten menetysten mittavuus tuntuu, samoin narrin
rohkeat heitot.
Salmisen Lear on enemmän kuin firman pääosakas, joka
sukupolven vaihdoksen merkeissä jakelee osakkeita. Ja saa huomata,
ettei häntä pian arvostetaan pätkääkään,
kun uudet järkijätkät tekevät strategioitaan omien
arvojensa pohjalta. "Sinähän olet jo eläkkeellä, mitä
sinä näistä asioista välität, mehän olemme
nyt tulessa." Salminen saa kuulla suurin piirtein samat sanat, mitkä
itse sain kuulla firmamme palaverissa keskiviikkona.
… Eli Salmisen Lear on tiukasti tässä ajassa, kuten golf-
ja kännykkärekvisiitta osoittaa. Mutta kun kyse on "osakeomistuksen"
vaihd??sta, silloin traaginen aines jää pakostakin melko ohueksi.
Jos pojat eivät jaksa kuunnella alkua pitemmälle minun ajatuksiani
tulevaisuuden suhteen, se on melkeinpä ymmärrettävää,
koska he hoitavat hommansa kaikin puolin hyvin - ja järkevästi.
Vaikka näkevätkin asiat pohjimmiltaan eri tavalla kuin minä
näin. Tällaista sukupolven vaihdosta ei voi pitää tragediana,
ei edes vähän turhautuneen ent. "hallitsijan " perspektiivistä.
Golf on
symboli menestyksestä liike-elämässä ja kännykkä
myös sitomassa näytelmän tähän aikaan.
On sanottu, että Shakespeare halusi Learin raakuuksilla ja luonnon
hirvittävällä raivolla kuvata pahuuden ja hävittävien
voimien leviämistä kaikkialle. Learissa "onnellinen loppu" on
poissuljettu mahdollisuus.
Nyt otan rohkean hypyn ja esitän millainen olisi samassa täysin
synkässä hengessä tähän aikaan sovitettu Lear!
Sillä Salmisen Lear jää minusta vain erittäin mielenkiintoiseksi
ja hyvin toteutetuksi näytelmäksi, mutta ei ole suuri sillä
tavalla kuin Järvetin taru-Lear oli suuri.
Suuri
ajankohtainen, hätkähdyttävä Lear saataisiin kuvaamalla
päähenkilö vanhana Eurooppana, kaikkine hienoine, uljaine,
joskus ristiriitaisine taustoineen, mutta myös liian hyväntahtoisena,
tasapuolisena, demokraattisena voidakseen vastustaa täysin pimeiden
voimien tunkeutumisen tuhoamaan ennen niin henkisesti korkealle tasolle
nostetun kulttuurin. Tätä Learia ei olisi vaikea päivittää,
kun muistelee viimeaikaisia esimerkkejä luonnon sekasorrosta ja ihmisten
sekasorrosta.
Tähän näytelmään saisi traagisen tunnun, koska
menetykset ymmärrettäisiin näin lopullisiksi.
Minun "teatterikritiikkini" ydin on edellä. Jos iltapäivällä
jää aikaa, niin yritän tehdä yksityiskohtaisen arvion
eilisillan näyttelijöiden onnistumisesta. Sen toin oikeastaan
jo illalla esille, että näytelmänä Salmisen Lear oli
mielenkiintoinen, eikä hermostuttanut minua kuten Holmbergin poliittinen
jokellus vuonna 1972. Sekin oli suomalaisten kriitikkojen mielestä
erittäin onnistunut näytelmänä, mutta ei minusta oikeana
"Learina".
Palaan asiaan ehkä useamminkin, kun olen katsonut uudestaan neukki-Learin
ja kypsytellyt ajatuksiani. Heti tuoreeltaan tunnelmat ovat välittömiä,
mutta ajatusten syvyydessä voi olla toivomisen varaa. |
o