Tapio Pekola 
Lear ja NeukkuLear

Kello on 6 äitienpäivän aamuna, kun alan kirjoittaa muistiin vaikutelmiani eilisillan Learista. Jos jätän asian myöhemmäksi, se saattaa unohtua, koska muutaman tunnin kuluttua alkaa tiivis ohjelma. 

Itse asiassa olin valmis jo paluumatkalla tuomaan esille tämän lyhyen "teatterikritiikkinä", mutta rakas häiriötekijäni teki sen mahdottomaksi, koska hän oli niin samaa mieltä kanssasi näytelmän onnistumisesta. Autossa näyteltiin pienimittainen, laimennettu "Lear", sillä sain kuulla olevani "vanhoihin asenteisiin jämähtänyt". Tragediaa tai myrskyä ei syntynyt, koska olen lopultakin enemmän Gloucesterin kaltainen tossu kuin Learin kaltainen taruhenkilö. 

Kuten toin julki, neuvostoliittolaisten tekemä pimeimmän keskiajan Lear (nimiosassa eestiläinen Järvet) on aina se mittapuu, mitä vasten olen tottunut Learit arvioimaan. Aivan kuten sinulla Mäkelän Lear - aina Salmisen Leariin asti. 

Neukki-Learissa traaginen aines on muistaakseni keskeisessä osassa. Kuningas on niin suuri hahmo, että kansa lakoaa polvilleen, kun hän näyttäytyy. Tällaista taustaa vasten menetysten mittavuus tuntuu, samoin narrin rohkeat heitot. 

Salmisen Lear on enemmän kuin firman pääosakas, joka sukupolven vaihdoksen merkeissä jakelee osakkeita. Ja saa huomata, ettei häntä pian arvostetaan pätkääkään, kun uudet järkijätkät tekevät strategioitaan omien arvojensa pohjalta. "Sinähän olet jo eläkkeellä, mitä sinä näistä asioista välität, mehän olemme nyt tulessa." Salminen saa kuulla suurin piirtein samat sanat, mitkä itse sain kuulla firmamme palaverissa keskiviikkona. 

… Eli Salmisen Lear on tiukasti tässä ajassa, kuten golf- ja kännykkärekvisiitta osoittaa. Mutta kun kyse on "osakeomistuksen" vaihd??sta, silloin traaginen aines jää pakostakin melko ohueksi. Jos pojat eivät jaksa kuunnella alkua pitemmälle minun ajatuksiani tulevaisuuden suhteen, se on melkeinpä ymmärrettävää, koska he hoitavat hommansa kaikin puolin hyvin - ja järkevästi. Vaikka näkevätkin asiat pohjimmiltaan eri tavalla kuin minä näin. Tällaista sukupolven vaihdosta ei voi pitää tragediana, ei edes vähän turhautuneen ent. "hallitsijan " perspektiivistä. 

Golf on symboli menestyksestä liike-elämässä ja kännykkä myös sitomassa näytelmän tähän aikaan. 

On sanottu, että Shakespeare halusi Learin raakuuksilla ja luonnon hirvittävällä raivolla kuvata pahuuden ja hävittävien voimien leviämistä kaikkialle. Learissa "onnellinen loppu" on poissuljettu mahdollisuus. 

Nyt otan rohkean hypyn ja esitän millainen olisi samassa täysin synkässä hengessä tähän aikaan sovitettu Lear! Sillä Salmisen Lear jää minusta vain erittäin mielenkiintoiseksi ja hyvin toteutetuksi näytelmäksi, mutta ei ole suuri sillä tavalla kuin Järvetin taru-Lear oli suuri. 

Suuri ajankohtainen, hätkähdyttävä Lear saataisiin kuvaamalla päähenkilö vanhana Eurooppana, kaikkine hienoine, uljaine, joskus ristiriitaisine taustoineen, mutta myös liian hyväntahtoisena, tasapuolisena, demokraattisena voidakseen vastustaa täysin pimeiden voimien tunkeutumisen tuhoamaan ennen niin henkisesti korkealle tasolle nostetun kulttuurin. Tätä Learia ei olisi vaikea päivittää, kun muistelee viimeaikaisia esimerkkejä luonnon sekasorrosta ja ihmisten sekasorrosta. 

Tähän näytelmään saisi traagisen tunnun, koska menetykset ymmärrettäisiin näin lopullisiksi. 

Minun "teatterikritiikkini" ydin on edellä. Jos iltapäivällä jää aikaa, niin yritän tehdä yksityiskohtaisen arvion eilisillan näyttelijöiden onnistumisesta. Sen toin oikeastaan jo illalla esille, että näytelmänä Salmisen Lear oli mielenkiintoinen, eikä hermostuttanut minua kuten Holmbergin poliittinen jokellus vuonna 1972. Sekin oli suomalaisten kriitikkojen mielestä erittäin onnistunut näytelmänä, mutta ei minusta oikeana "Learina". 

Palaan asiaan ehkä useamminkin, kun olen katsonut uudestaan neukki-Learin ja kypsytellyt ajatuksiani. Heti tuoreeltaan tunnelmat ovat välittömiä, mutta ajatusten syvyydessä voi olla toivomisen varaa.

Asko Korpela 20050528 (20050528) o SP-osoite o AJK kotisivu