Auton alta teatterin näyttämölle 

TAPASIMME Olli Lyytikäisen

Olli Lyytikäinen istuu yksikseen muhkealla sohvalla kotitalossaan Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Yksikseen, sillä vaimo on kaupassa ja tyttären vei naapurin poika. Pitkän miehen kädet tehostavat matalana soivaa Savon murretta. Mies ja ääni jäivät monen mieleen televisiomainoksesta. Siinä Lyytikäinen istuu männikkökankaalla kaverinsa kanssa. Tukkipetäjään kahliutuneet metsurit suojelevat helmipöllöä, joka "suattaa olla pienniin päen". Kun työnjohtajakymppi ehdottaa neuvottelua, Lyytikäinen sanoo kuolemattomat mainoslauseet: "Ee voe. Istuhan Nyyssönen ja kuuntele mittee luonto meille kuiskii. Otatko kahvii?" 

Mainokseen Lyytikäinen löytyi Lapinlahden Alapitkän kesäteatterin matrikkelista. "Tarvihtivat savvoo huastavan vänkyrän", Lyytikäinen virnuilee. Lyytikäisen kanssa nautitaan myös kahvit. Asiassa, harrastajateatterissa ja näyttelemisessä pysytään yleisesti ottaen. Nuorisoseuran kesäteatterin Lyytikäinen kertoo olevan Suomen aktiivisimpia harrastajateattereita ja Olli Lyytikäinen on sen pitkäaikaisimpia näyttelijöitä. Alapitkän teatterilla on innostunut työryhmä. Tärkeä henkilö on kirjailija-ohjaaja Matti Pajula, joka on kotiutunut Helsingistä Nilsiään, Lapinlahdelle lähelle. 

Pajulan näytelmät kertovat paikallisista suurmiehistä: Hunajan pisarassa sellainen on saarnamies Paavo Ruotsalainen ja Pyhässä näyssä Pekka Halonen. Näytelmät ovat olleet ohjelmistossa ja ne tunnetaan pitäjiä laajemmaltikin. Kun Lyytikäinen meni yksitoista vuotta sitten tyrkylle teatteriin, juuri Pajula peräsi häneltä aikaisempaa teatteriharrastusta. Lyytikäinen sanoi olleensa ammattiyhdistysaktiivi ja toimineensa järjestösihteerinä kahdeksan vuotta. 

"Aikamoista teatteria ne ay-hommat. Piti näytellä jämyä ja pittee tunteet piilossa", Lyytikäinen laskettelee. Innoissaan hän luuli voivansa vaikuttaa asioihin, kunnes ymmärsi, missä päätökset tehdään – pikkuporukoissa ja kabineteissa. Ei semmoinen käynyt suorapuheiselle. Olli Lyytikäinen väittää, että oli nuorena ujo, mutta esiintymishaluinen. Ammattiyhdistyksen töissä oli kuitenkin pakko nousta esille. Esiintymisen tarve heräsi, ja myös halu esittää tunteita eikä vain piilottaa niitä. Teatterista Lyytikäinen sai tärkeän henkireiän ja harrastuksen. Rooleja on tähän mennessä ollut runsaasti aina kansanmies Kätkäläisestä taiteilija Pekka Haloseen. Lyytikäinen arvelee, että harrastajateattereja arvostellaan kevyemmin kuin ammattilaisia, silti hän on iloinen kehuista ja tunnustusta ei harrastajalle tule hänen mielestään koskaan liikaa. 

Rooleihinsa Lyytikäinen paneutuu täysillä. Joskus automonttöörin on kuitenkin raskas siirtyä varikolta, auton alta, taiteilija Halosen rooliin näyttämölle. Teatteripedagogiikan peruskurssi ja monet muut näyttelijä- ja ohjaajakurssit ovat lisänneet Lyytikäisen osaamista, mutta kovaa vääntöä roolin vaihdos häneltä vielä vaatii. 

Tulevaisuuden suhteen Olli Lyytikäinen kulkee "antennit ojossa", kuulostellen. Ohjaamista hän on harjoitellut apulaisena ja kirjoittamistakin on tullut kokeiltua. Ensi kesä kuluu kahdessa roolissa: Onnen maa -näytelmää esittäessä Alapitkällä ja Kalle Halosena Lapinlahden Kallen Teatterissa. Kerran kun Lyytikäinen heikkona hetkenä epäili kykyjään, silloin ohjaaja sanoi tekevänsä näyttelijän vaikka puupökkelöstä. Puunveistoa kotiverstaallaan harrastava Lyytikäinen vei tokaisijalle jonkin ajan kuluttua näköispatsaan. "Minä tein puupökkelöstä ohjaajan." 

Juhani Korhonen