Ahlholm Leena 
Piinallista vihollisen odottamista

Keskipohjanmaa 20040606
Anders Hassel vt. pormestari Roosina (takana vas.), Anders Fredriksson kauppaneuvos Anders Donnerina sekä Joel Salmela ja Simon Sjöstrand porvarisnuorukaisina Carl Nyströmina ja Carl Sneckeldahlina onnistuvat rooleissaan. Kuva: Jukka Lehojärvi 
Leena Ahlholm KOKKOLA (KP) 
Huomenna tulee päivälleen 150 vuotta Halkokarin kahakasta, jossa kokkolalaiset nousivat kauppaneuvos Anders Donnerin johdolla puolustamaan kaupunkiaan ja omaisuuttaan. He torjuivat venäläisten sotilaiden avustamina englantilaisen laivaston hyökkäyksen. Kaupungissa oltiin pelon vallassa, kun jouduttiin suurvaltojen ristiriitojen pyörteisiin, mutta kahakka voitettiin. Nyt vietetään tapauksen kunniaksi kymmenpäiväiseksi kaupunkifestivaaliksi laajennettua Voitonjuhlaa. Yksi sen keskeinen tapahtuma on näytelmäkirjailija-ohjaaja Matti Pajulalta tilattu juhlanäytelmä Halkokarin kahakka. Se kantaesitettiin perjantaina ulkoilmassa Halkokarilla, kahakan tapahtumapaikalla. 

Teksti korostaa yhteisöllisyyttä, sillä melkoinen osa kaupunkilaisista ponnistaa yhdessä voimansa vihollisen torjumiseksi. Osa pakenee hevosilla tavaroineen turvalliselle maaseudulle. Osa jää kaupunkiin siksi, ettei pääse pois. 

Keskeistä on myös yksilön merkitys johtajana ja sankarina. Kauppaneuvos Anders Donner on kahakan ja kaupungin todellinen johtaja. Humaani ja valistunut hahmo on ovela liikemieskin. Donneria vakuuttavasti esittävän Anders Fredrikssonin roolityö on myös esityksen kantavaa voimaa. 

Taistelun sankariksi taas nousee talonpoika, kalastaja ja metsästäjä Matts Kankkonen hyljepyssyineen. Vesa Pohjolan rento luontevuus Kankkosen roolissa luo kontrastia herrojen tärkeilylle. 

Donnerin aisaparina ja lähes koko ajan näyttämöllä on vt. pormestari Roos, josta Anders Hassel luo naurettavan, farssimaisen marionetin, joka luulee olevansa johtaja. 

Kun Roos vaatii kaupungin päättäjiä koolle kahakkaan valmistauduttaessa, nopeutuu päätöksenteko huomattavasti, kun kauppaneuvos tokaisee, että minä maksan. Kahakan aikana rahalla sai ja hevosella pääsi. 

Donnerin motiivina vapaaehtoisjoukon kokoamiseen on paitsi kaupungin, kaupunkilaisten ja omaisuuden suojeleminen myös se, että englantilaiset ovat kaapanneet hänen kuunarinsa ja poikansa sen mukana. Tämä saa herrasmiehen jopa kiroamaan. Donnerin arvovallan ja Roosin näennäisen vallan jännite on tärkeää esitykselle. 

Kolmen harrastajateatterin ryhtyminen yhteistyöhön kaupungin historiaa esittelevän näytelmän aikaansaamiseksi on kunnioitettava saavutus. Laajalle ulkoilmanäyttämölle levitetty esitys, jossa on 55 nimettyä roolihahmoa on valtava haaste harrastajille ja heidän ammattiohjaajilleen. Draamallisen jännitteen luominen on vaikeaa, kun katsojan kiinnostus hajoaa moneen suuntaan. 

Odotuksista riippuu pitkälti, kuinka onnistuneelta kokonaisuus vaikuttaa. Ennakkotiedot virittivät vaikuttavan historiallisen draaman suuntaan, ja ehkä käsikirjoittajakin oli pyrkinyt siihen. Tulkinnassa korostuvat kuitenkin niin monet komedialliset elementit, että joutuu kyselemään, minkä sortin teatteria tässä oikein yritetään tehdä. 

Aito tapahtumapaikka esityspaikkana ja hienosti ajankuvaa luova, taidokkaasti toteutettu puvustus tukevat pyrkimystä vaikuttavaan draamaan. Ympäristö, puvustus ja toimivat tehosteet sekä keskeisten hahmojen vakuuttava roolityö ovat näytelmän parhaita puolia. 

Kaupunkilaisten piinallinen ja pelottava vihollisen odotus välittyy katsojalle, kun englantilaisten tuloa ennakoidaan jo alkukohtauksessa dramaattisella musiikilla. He tulevat kuitenkin vasta lähes kaksi tuntia myöhemmin. Esitys kestää lähes puolen tunnin väliaikoineen noin kaksi ja puoli tuntia. Reipas tiivistys olisi tehnyt hyvää jännitteelle. 

Useamman kielen käyttö on kaksipiippuista. Se luo aitouden vaikutelmaa, mutta tuo tulkkauksineen toistoa ja laahaavuutta. 

Ruotsiksi käydään keskusteluja, ja kaksikielisyys tulee perustelluksi sisällössäkin. Runebergiä siteerataan ja nuorukaiset nostavat hänelle maljoja Donnerin luottomieheksi nousevan, viinaan menevän perämies Dahlin kanssa: Yksi maa, kaksi kieltä. Englanniksi ja venäjäksi lausuttuina olisivat riittäneet pelkät tervehdykset. 

Oikean hevosen ja soutuveneiden käyttö elävöittävät esitystä. Poikaviikarit puupyssyineen ja naiset askareineen pehmentävät miesten touhua. Roolihahmojen paljoudessa on vaikeuksia selvittää, mikä on kunkin henkilön asema ja mitkä ovat heidän keskinäiset suhteensa. Joukkokohtauksiin olisi kuitenkin tarvittu enemmän väkeä voiman saavuttamiseksi. 

Sodan raadollisuutta tämä juhlanäytelmä ei ilmennä. Osa yleisöstä hörähteli taistelun kauhujen hetkellä. Osa mietti hämmennyksissään, mille nyt nauretaan. 

Kokkolalaisten esi-isille tekee kunniaa loppu, jossa kauppaneuvos Donnerin ihmisystävällisyys saa voiton Kankkosen uhoilusta sotavankien kohtelussa. 

Kantaesitys ei tiennyt lajiaan. Porvarien, pappien ja sotilaiden puheiden juhlava pönäkkyys sai kyselemään, onko tämä tarkoituksella hassua farssia vai satiiria vai kävikö tässä näin vahingossa. Ehkä kokonaisnäkemyksen synnyttäminen ja toteuttaminen on kärsinyt siitä, että toinen ohjaaja vaihtui vähän ennen esitystä. 

Oman historian esittäminen näyttämöllä on suosiossa. Pajula on kirjoittanut historiallisia näytelmiä parikymmentä, ja Nivalaan Pula!-oopperan säveltäneellä Ilkka Kuusistolla on tekeillä lisää historiallisia oopperoita. Eurosuomalaiset etsivät juuriaan omasta historiasta ja kulttuurista. Hyvä niin. 

Kahakkaa esitetään päivittäin kesäkuun 13. päivään asti. Esityskertojen myötä se paranee. 

Matti Pajula: Halkokarin kahakka. Ohjaus Veikko Pohjonen ja Seija Metsärinne. Ykspihlajan Työväen Näyttämön, Karleby Ungdomsföreningin ja Teatteri Iltatähden ensi-ilta Halkokarilla 4.6.2004. 

Puvustuksen suunnittelu ja toteutus Keski-Pohjanmaan ammattikorkekoulun tekstiili- ka vaatetusala sekä Kokkolan ammattioppilaitoksen vaatetustekniikan linja. Pukuompelija Marke Saarenpää. Lavastus Kahakan skenogtafinen työryhmä. Tuottaja Katriina Isotalo. 

Rooleissa: Anders Fredriksson, Vesa Pohjola, Ilkka Posio, Joose Reinikainen, Aleksi Kangasvieri, Tuomas Kangasvieri, Hiski Wiikinkoski, Olli Wiikinkoski, Miro Björkbacka, Joni Wentjärvi, Anders Hassel, Joel Salmela, Simon Sjöstrand, Ralf Sandbacka, Juhani Poikkijoki, Isa Lindgren, Eva Lidsle, Katri Leppälä, Ida-Maria Ede, Kerstin Wennman, Esa Lindholm, Anja Auvinen, Tuomas Häli, Elina Posio, Henna Anttila, Marjo Orava, Marjut Andersson, Leif Andersson, Vuokko Peltoniemi, Matti Heikkilä, Olli Peltoniemi, Marko Perälä, Kalevi Haapala, Matilda Isotalo, Orvokki Peltola, Hannu Björkbacka, Kimmo Oikarinen, Reijo Pahkamäki, Pertti Auvinen, Asko Reinikainen, Vili Virkkunen, Liana Vahtiala, Matilda Isotalo, Eleonora Hagström, Katriina Raukko, Kari Vesisenaho, Hannu Jalonen, Anton Häggblom, Asko Reinikainen, Hannu Jalonen, Joonas Rintala, Ville Lehtinen, Heli Andersson, Jarl Portin, Jonathan Fogelholm, Robert Hagström, Sami Aro, Frans Isotalo, Henri Raudaskoski, Miika Finnilä, Vesa-Matti Aro, Ray Metsälä ja Matti Finni lä. 

Asko Korpela 20040609 (20040609) o o AJK kotisivu