Maanantaina tulee kuluneeksi 150 vuotta Krimin sodan aikaisesta Halkokarin
kahakasta. Taistelussa kokkolalaiset torjuivat venäläisen jalkaväen
kanssa Englannin laivasto-osaston hyökkäyksen.
Eugen Söderström tunnetaan Kokkolassa pulppuavana kahakkalähteenä.
Söderström on kahlannut läpi vuoden 1854 sanomalehtiä,
joissa kirjoitettiin paljon tapahtumasta.
Kahakalla oli valtava psykologinen merkitys. Se oli harvoja selkeitä
voittoja tappelussa englantilaisia vastaan, kertoo Söderström.
Kahakka lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta Venäjää
kohtaan. Myöhemmin Kokkolassakin juhlittiin täysin rinnoin keisarin
nimipäivää. Tanssiaisissa pormestari Roos kaatui ja loukkasi
otsansa, tietää kahakkalähde.
Itämerellä Englannin laivaston tavoitteena oli Pietarin laivastotukikohdan
valloitus.
Todellisuudessa he pystyivät kaappaamaan laivoja ja polttamaan
varastoja ja vaikeuttamaan sillä tavoin venäläisten elämää,
Söderström sanoo.
Hyökkääjä
yllätettiin täysin
Englantilaiset polttivat Raahen ja Oulun satamat touko-kesäkuun vaihteessa.
Kauppaneuvos Anders Donnerin lähetit kertoivat pian tapahtumista Kokkolassa.
Donner päätti järjestää kaupungin puolustuksen.
Sata vapaaehtoista pyssymiestä ilmoittautui. Närpiöstä
raahattiin kaksi tykkiä paikalle. Vaasasta marssitettiin kaksi venäläistä
linjakomppaniaa. Puolustajat piiloutuivat rantamakasiinien väliin
rakennetun lankkuaidan taakse Halkokarille, jossa oli laivatelakka ja tervatynnyreiden
lastauspaikka. Kesäkuun seitsemäntenä ankkuroi Kokkolan
edustalle kaksi Englannin laivaston fregattia, Odin ja Vulture. Illalla
niistä laskettiin vesille yhdeksän maihinnousuvenettä eli
barkassia. Yksi veneistä souti neuvottelemaan. Englantilaiset ilmoittivat,
että heillä oli käsky tuhota satamasta Venäjän
keisarin omaisuus. Se kannatti luovuttaa vapaaehtoisesti. Pormestari Roos
kieltäytyi. Kun myöhemmin illalla yksi veneistä lähestyi
rantaa, avasivat puolustajat tulen. Ensimmäinen tykinkuula osui veneen
kylkeen. Monta miestä haavoittui kerralla. Kahakassa kunnostautui
kylmähermoinen talollinen ja metsästäjä Matts Kankkonen.
Hänen hyljepyssynsä luodit kantoivat muita pidemmälle ja
hän ampui tarkasti kohti. Tunnin tulitaistelun jälkeen hyökkääjä
vetäytyi. Yksi Vulturen barkassi juuttui matalikolla laivahylkyyn.
Vene otettiin sotasaaliiksi ja sen 19 eloonjäänyttä sotavangeiksi.
Yhdeksän kaatunutta sai viimeisen leposijan Kokkolan hautausmaalta.
Kälviän nimismiehen tytär Lucina Hagman muisteli voiton
kunniaksi järjestettyjä juhlia. Siellä englantilaiset upseerivangit
kilvan tanssittivat Kokkolan kaupungin kaunottaria, että hih hei vaan!
Osa vangeista kuljetettiin myöhemmin Pietariin. Sen jälkeen heidän
vaiheistaan ei ole tietoa. Kokkolan kaupunki selvittää nyt asiaa
Britannian suurlähetystön toivomuksesta.
Voiton huuman kääntöpuoli
Kahakasta otettiin kaikki irti Venäjällä, sanoo Söderström.
Keisari Nikolai I lähetti kokkolalaisille kiitoskirjeen. Matts Kankkoselle
myönnettiin Pyhän Yrjön ritarikunnan hopeamitali. Eikä
siinä kaikki. Keisari tilasi hänestä ja kauppaneuvos Donnerista
muotokuvat. Kankkosen kuva riippuu yhä Tasavallan presidentin linnan
Keltaisessa salissa. Kuvassa Kankkonen nojaa häkeltyneen näköisenä
tussariinsa. Aito kahakkapyssy se ei ole. Sukulaiset kertovat, että
Kankkonen häipyi kahakan jälkeen metsään ja piilotti
aseensa. Hän ei halunnut pitää hallussa asetta, jolla oli
ammuttu ihmisiä, kertoo Eugen Söderström.
Katja Manner
Lähde: K.H. Renlundin museo, Kokkola. |
o AJK kotisivu