Käärmeennahkatakki
Tennessee Williams kirjailijaTennessee Williams (1911-1983), syntynyt Columbus - nimisessä kaupungissa, Mississipin osavaltiossa. Oikealta nimeltään Thomas Lanier Williams. Isä oli kenkätehtaan matkusteleva myyntimies. Äiti oli kotirouva ja Episkopaalisen kirkon saarnamiehen tytär. Perhe muutti St. Louisiin 1918, jossa Williamsien "syvän etelän" aksentti herätti huomiota ja myöhemmin yliopistossa Thomas sai lempinimen, Tennessee.Williams oli Yhdysvaltojen suosituimpia näytelmäkirjailijoita 1940-60 luvuilla. Hän tarttui kipeisiin aiheisiin ravistellakseen 1940- ja 50-luvun amerikkalaisen yhteiskunnan moraalikäsityksiä. Yhdysvaltojen etelävaltioihin sijoitetuissa näytelmissä on usein väkivaltainen ja seksuaalinen pohjavire. Niin ikään usein hänen näytelmänsä kuvaavat henkisesti tai ruumiillisesti rappeutuneiden yksilöiden ristiriitoja. Kuvaavaa amerikkalaiselle 50-luvun yhteiskunnalle oli, että Williamsia pidettiin vuosikymmenen puolivälissä seksuaalisen väkivaltaisuuden esiinmarssijana. Todellisuudessa Williams inhosi mitä syvimmin kaikenlaista väkivaltaa. Kirjoittamisen Tennessee Williams aloitti jo opiskellessaan Missourin
Yliopistossa. 1940-ja 50-luvuilla hän vastaanotti useita palkintoja.
Teoksista tunnetuimpia ovat Lasinen eläintarha (NY Drama Critics Award
1944), Viettelyksen vaunu (NY Drama Critics Award, Pulitzer Prize 1947),
Tatuoitu Ruusu (1951), Kissa kuumalla katolla (NY Drama Critics Award,
Pulitzer Prize 1955), Käärmeennahkatakki (1957), Nuoruuden suloinen
lintu (1959), Äkkiä viime kesänä (1958) ja Liskojen
yö (1961).
Tennessee Williams: Orpheus Descending KäärmeennahkatakkiTennessee Williams näyttäytyy minulle ensimmäisenä ja samalla viimeisenä laajasti ottaen syvänä ja musikaalisena kirjailijana, jonka sävelsointi ei jää ainoastaan muodon asteelle vaan enemmänkin etsii muotojaan sieltä mistä useat eivät vaivaudu tai tohdi sitä tekemään - itsestään.Hän on sykkivän amerikkalaisen etelän lahja maailman näytelmäkirjallisuudelle ja laajemmin: hän on pitävä osa ihmisyyttä taistelussa totalitäärisyyttä vastaan, luonnonkansojen intiaanihuudon kutsumana paikalle osunut omituisuus - Valentin Xavier - käärmeennahkatakissa Qrpheuksena laskeutumassa manalaan. Tennessee Williamsin luottamus ja usko kaikkiin sivullisesti ajatteleviin on vankka. Hänen lämpönsä säteili pyyteettömästi kaikkia niitä kohtaan, joiden luonteenlaatu oli vaikeasti tavoiteltavissa. Tästä löytyy syvää merkityksellisyyttä siitäkin syystä ja kunniaksi sille: taiteilijat, ollakseen heitä viimeiseen loppuun ja siis vähimmäiseen alkuun, kuuluvat tähän luonneryhmään, joka syvimmällä sisimmässään kantaa Qrpheuksen Käärmeennahkatakkia. Ei ole sattuma, että Orpheus -näytelmän "omituinen" on muusikko maankiertäjä, bluesia kitarallaan tavoitteleva ja sitä kehittelevä edetessään paikasta toiseen, ajasta aikaan, ihmisestä ihmiseen - kulkiessaan kaiken läpi, eikä vähiten itsensä. Valentin Xavier tuo mukanaan sopua ja mielenrauhaa olematta lahkopappi. Hän tuo sitä niille, jotka haluavat kuunnella pannakseen sekaisin juuri niiden maailmanjärjestyksen, jotka eivät halua kuunnella. Tämä viimeksi mainittu kuuntelemattomuus, osattomuus muuhun kuin omaan kivestä rakennettuun minään kiusasi WiIliamsia suuresti koko hänen elämänsä ajan. Qrpheus Descending (Käärmeennahkatakki) on käsitettävä hänen vastalauseekseen. Tennessee Williams kirjoitti tätä näytelmää 17 vuotta, 1940-1957, jona aikana Battle Of Angels' -versiosta muotoutui lopullinen teos 'Qrpheus Descending' (Käärmeennahkatakki). Tennessee Williams on amerikandraaman suurin unohtamatta Milleriä, O'Neiliä, Odetsia, Hellmania, Albeeta jne. Williamsilla on taito virittää muoto ja vapauttava tunne keskinäiseen kontaktiin. Kun luonnehtii hänen töitään ei voi olla panematta merkille hänelle ominaista runollisuutta, jossa hän omalla, hänelle läheisellä tavallaan pyrkii itsensäilmaisun puhtaaseen kokonaishahmotukseen. Williams on hyvin visuaalinen kirjailija. Hän hallitsee merkit ja värit teatteriksikirjoittamiseen, hänessä on aina sisällön ilmaisua, ei koskaan muodon näyttävyyttä sen itsetarkoituksellisessa muodossa. Lyhyesti sanottuna Williams oli avoin, runollinen, herkkävaistoinen, haavoittuva, mutta hänessä oli voima välittää nämä tunnot - ei niin harvinaiset. Tennessee Williams suoritti kaiken pyrkimyksensä loppuun juuri näytelmässä 'Orpheus Descending'. Hän muotoili elämäntyötään musiikin ja valon liikkuvuudella yhdeltä ilmaisuasteelta, osatekijältä toiselle niin että monet puheosuudet ovat hänen näytelmiensä parhaissa tulkinnoissa yltäneet aarianomaiseen tehoon ja kauneuteen. Tennessee Williams onkin käsittääkseni säännönmukaisen
ajan ulkopuolista aariaa.
Varkaudessa 17.10.2000
|
o AJK kotisivu