| 20000707 Kotimaa Pentti Ritolahti
- Pyrimme irti
kaikesta traditiosta, lähdemme liikkeelle nollasta, ja esitämme
tämän hyvin.
Näin sanoi kapellimestari Ulf Söderblom, kun Viimeiset
kiusaukset -oopperan haijoitukset alkoivat juhannuksen jälkeen
Nilsiän Aholansaaressa.
Ulf Söderblom, Viimeiset kiusaukset -oopperan alkuperäinen
musiikilhinen johtaja, on tähän mennessä johtanut tämän
oopperan noin 150 kertaa. Voiko hän lähteä nollasta?
- On selvää, että ihminen kantaa mukanaan kaikkea mitä
on kokenut. Mutta toisaalta musiikissa ei koskaan voi lähteä
siitä, että lainaa jotakin vanhaa. Aina on löydettävä
uudet näköalat.
- Meillä on uusi ja ainutlaatuinen paikka sekä suurelta osalta
eri ihmiset. On löydettävä tämän hetken ja paikan
ratkaisut yhdessä näiden ihmisten kanssa. Vaarana on ajatella,
että kyllä minä tämän jo osaan. Kuitenkin Joonas
Kokkosen partituuri taijoaa mielettömästi ulottuvuuksia, sen
toteuttamismahdollisuudet ovat rajattomat. Kaikkihan oopperassa tapahtuu
unessa, Paavon aivoissa. Siksi joka harjoituksessa löytyy aina jotakin
uutta.
Ei Paavoa ilman Riittaa
Aholansaaren Viimeiset kiusaukset on osa Satua ja totta -
musiikkifestivaalia. Sen taiteel linen johtaja on oopperalaulaja Satu
Vihavainen, joka itse tulkitsee Riitan roolin.
- Ajatus syntyi jo 1990-luvun alussa, kertoo nilsiäläissyntyinen
Satu Vihavainen, jonka kesäpaikka on yhä kotitilan mailla Nilsiän
Tiirinniemessä. - Veljeni oli juuri kuollut, ja tulimme yhdessä
mieheni Ilkka Vihavaisen kanssa Aholansaareen, joka oli hyvä
paikka hiljentyä ja lohduttautua. Silloin mieheni sanoi, että
Viimeiset kiusaukset pitäisi esittää täällä.
-Asian toteuttaminen on vaatinut paljon uskoa, paljon työtä
ja lujaa luottamusta. Tämä kesä näyttää,
mitä olemme saaneet aikaan ja mitkä mahdollisuudet meillä
on jatkaa. Jo se, että olemme saaneet EU-rahoitusta, edellyttää,
että esitykset eivät jää vain yhteen kesään.
- Millainen on Sinun Riittasi?, kysyn Sadulta.
- Riitta on iloinen ja valoisa ja samalla hyvin sitkeä, henkisesti
voimakas nainen. Ei olisi Paavoa ilman Riittaa eikä Riittaa ilman
Paavoa. Jo Joonas Kokkonen sanoi, että Viimeiset kiusaukset on yhtä
paljon Riitan kuin Paavon ooppera.
Ekumeeninen ooppera
Ukko Paavon roolin laulaa basso Martti Wallén, joka lauloi
osan jo Kansallisoopperan toisessa ensi-illassa syyskuussa 1975.
- Minä olin silloin rooliin ihan liian nuori, mutta ei ollut ketään
muutakaan. Paavon roolin olen tähän mennessä laulanut noin
130 kertaa, ja se on joka kerta ollut vaativa urakka.
Oopperassa yhtyy kahden [Tlyvin erilaisen persoonan näkemys: Lauri
Kokkonen, libreton kirjoittaja, oli hyvin hauras ihminen, kun taas
Joonas Kokkonen juureva ja maanläheinen.
Martti Wallen on peruskoulutukse1taan ortodoksinen kanttori, mitä
hän pitää suurena etuna.
- Meillähän junialanpalveluksessa kaikki tekstit resitoidaan
laulaen, joten tällainen ilmaisu on minulle hyvin tuttua. Sitäpaitsi
niin teoksen uskonnäkemyksessä kuin sen musiikissakin on selviä
ortodoksisia vaikutteita. Kaiken kaikkiaan Viimeiset kiusaukset
on hengeltään ekumeeninen, jopa yleisinhimillinen teos. Jokaisella
ihmisellä on ennemmin tai myöhemmin edessään taistelu
viimeisellä hetkellä.
Moderni Paavo etsimässä
totuutta
Viimeiset kiusaukset esitetään Aholansaaressa Paavon pirtin
edustalla, niin että pirtin seinä on näyttämön
taustalla.
Jo ensimmäiset haijoitukset vielä keskeneräisellä
näyttämöllä antoivat sen vaikutelman, että tulossa
on jotain uutta ja ennenkokematonta.
Viimeisistä kiusauksista on tänä kesänä
vain kolme esitystä, jotka kaikki on loppuunmyyty.
|
o AJK kotisivu