Vanha ja uusi kohtaavat Aholansaaren pihassa 

20000707 Kotimaa Pentti Ritolahti

Pyrimme irti kaikesta traditiosta, lähdemme liikkeelle nollasta, ja esitämme tämän hyvin. 

Näin sanoi kapellimestari Ulf Söderblom, kun Viimeiset kiusaukset -oopperan haijoitukset alkoivat juhannuksen jälkeen Nilsiän Aholansaaressa. 
 Ulf Söderblom, Viimeiset kiusaukset -oopperan alkuperäinen musiikilhinen johtaja, on tähän mennessä johtanut tämän oopperan noin 150 kertaa. Voiko hän lähteä nollasta?
- On selvää, että ihminen kantaa mukanaan kaikkea mitä on kokenut. Mutta toisaalta musiikissa ei koskaan voi lähteä siitä, että lainaa jotakin vanhaa. Aina on löydettävä uudet näköalat. 
- Meillä on uusi ja ainutlaatuinen paikka sekä suurelta osalta eri ihmiset. On löydettävä tämän hetken ja paikan ratkaisut yhdessä näiden ihmisten kanssa. Vaarana on ajatella, että kyllä minä tämän jo osaan. Kuitenkin Joonas Kokkosen partituuri taijoaa mielettömästi ulottuvuuksia, sen toteuttamismahdollisuudet ovat rajattomat. Kaikkihan oopperassa tapahtuu unessa, Paavon aivoissa. Siksi joka harjoituksessa löytyy aina jotakin uutta.
 

Ei Paavoa ilman Riittaa

Aholansaaren Viimeiset kiusaukset on osa Satua ja totta -  musiikkifestivaalia. Sen taiteel linen johtaja on oopperalaulaja Satu Vihavainen, joka itse tulkitsee Riitan roolin.
- Ajatus syntyi jo 1990-luvun alussa, kertoo nilsiäläissyntyinen Satu Vihavainen, jonka kesäpaikka on yhä kotitilan mailla Nilsiän Tiirinniemessä. - Veljeni oli juuri kuollut, ja tulimme yhdessä mieheni Ilkka Vihavaisen kanssa Aholansaareen, joka oli hyvä paikka hiljentyä ja lohduttautua. Silloin mieheni sanoi, että Viimeiset  kiusaukset pitäisi esittää täällä.

-Asian toteuttaminen on vaatinut paljon uskoa, paljon työtä ja lujaa luottamusta. Tämä kesä  näyttää, mitä olemme saaneet aikaan ja mitkä mahdollisuudet meillä on jatkaa. Jo se, että olemme saaneet EU-rahoitusta, edellyttää, että esitykset eivät jää vain  yhteen kesään.

- Millainen on Sinun Riittasi?, kysyn Sadulta.
- Riitta on iloinen ja valoisa ja samalla hyvin sitkeä, henkisesti voimakas nainen. Ei olisi Paavoa ilman Riittaa eikä Riittaa ilman Paavoa. Jo Joonas Kokkonen sanoi, että Viimeiset kiusaukset on yhtä paljon Riitan kuin Paavon ooppera.
 

Ekumeeninen ooppera 

Ukko Paavon roolin laulaa basso Martti Wallén, joka lauloi osan jo Kansallisoopperan toisessa ensi-illassa syyskuussa 1975.

- Minä olin silloin rooliin ihan liian nuori, mutta ei ollut ketään muutakaan. Paavon roolin olen tähän mennessä laulanut noin 130 kertaa, ja se on joka kerta ollut vaativa urakka.

Oopperassa yhtyy kahden [Tlyvin erilaisen persoonan näkemys: Lauri Kokkonen, libreton kirjoittaja, oli hyvin hauras ihminen, kun taas Joonas Kokkonen juureva ja maanläheinen.

Martti Wallen on peruskoulutukse1taan ortodoksinen kanttori, mitä hän pitää suurena etuna.

- Meillähän junialanpalveluksessa kaikki tekstit resitoidaan laulaen, joten tällainen ilmaisu on minulle hyvin tuttua. Sitäpaitsi niin teoksen uskonnäkemyksessä kuin sen musiikissakin on selviä ortodoksisia vaikutteita. Kaiken kaikkiaan Viimeiset kiusaukset on hengeltään ekumeeninen, jopa yleisinhimillinen teos. Jokaisella ihmisellä on ennemmin tai myöhemmin edessään taistelu viimeisellä hetkellä.
 

Moderni Paavo etsimässä totuutta 

Viimeiset kiusaukset esitetään Aholansaaressa Paavon pirtin edustalla, niin että pirtin seinä on näyttämön taustalla.

Jo ensimmäiset haijoitukset vielä keskeneräisellä näyttämöllä antoivat sen vaikutelman, että tulossa on jotain uutta ja ennenkokematonta.

Viimeisistä kiusauksista on tänä kesänä vain kolme esitystä, jotka kaikki on loppuunmyyty.

    PENTTI RITOLAHTI

Asko Korpela 20000910 (20000910) o o AJK kotisivu