Yasmina Reza

Kansallisteatterin 'Taide' ohjelmalehti, toim. Pirjo Manninen ja Arto af Hällström

NÄYTELMÄN TEKIJÄSTÄ

Syntyi vuonna 1957 Pariisissa. Opiskeli muutaman lukukauden sosiologiaa ja teatteritiedettä Nanterren yliopistossa, pyrki sitten Pariisin Konservatorioon pianonsoiton linjalle, mutta epäonnistui pääsytutkinnossa ja aloitti näyttelijänopinnot Jacques Lecocqin teatterikoulussa. Esiintyi muutaman vuoden eri teatteriryhmissä, mutta jätti näyttelemisen, koska ei halunnut tehdä työtä, jossa joutui olemaan riippuvainen niin monista muista ihmisistä.

Reza on tähän mennessä kirjoittanut näytelmät Conversations après un enterrement (1986, esitetty Teatteri Kehä III:ssa 1988 nimellä Hautajaiset huvilalla), La Traversée de 1'hiver (1990), Jascha (1992), "Art" (1993, esitetty Lilla Teaternissa 1997 nimellä Handlar det om konst?), ja L'Homme du hasard (1995, esitetty Tampereen Teatterissa 1997 nimellä Satunnainen mies).

"Taide" sai kantaesityksensä Pariisin Comédie des Champs-Elysées -teatterissa lokakuussa 1994, ja näytelmän esitysoikeudet myytiin välittömästi kaikkiin maanosiin, yksin Saksassa 40 eri teatteriin. Vuonna 1995 "Taiteelle" myönnettiin vuoden parhaana näytelmänä Ranskan merkittävin teatteripalkinto Prix Molière, jonka Reza oli jo aiemmin voittanut kahdesti. Englannissa "Taide" palkittiin arvostetulla Evening Standard -palkinnolla kauden parhaana komediana. Tällä hetkellä Reza on kiistatta Ranskan tunnetuin näytelmäkirjailija, joka valvoo tarkoin näytelmiensä esitysoikeuksia. Esim. "Taide"-näytelmän rooleihin hän on kelpuuttanut vain ns. huippunäyttelijöitä "On suuri ero hyvien ja todella hyvien näyttelijöiden välillä", hän on todennut.

"Itse asiassa minä en ole iranilainen, niin kuin yleisesti luullaan. Isäni, joka ei muuten ole koskaan astunut jalallaan Iraniin, polveutuu Espanjan juutalaisista, jotka Inkvisitio karkotti maasta. He pakenivat Uzbekistaniin ja muuttivat espanjalaisen nimensä Gedalia enemmän persialaissävyiseksi Rezaksi. Isäni syntyi Moskovassa Venäjän vallankumouksen aikaan, ja perhe, joka ei enää voinut palata sosialistiseksi muuttuneeseen Uzbekistaniin, asettui Pariisiin, jossa minä olen syntynyt ja kouluni käynyt. Äitini oli Unkarin juutalainen.

"Taide" sai alkunsa, kun eräs ystäväni näytti minulle ostamansa Martin Barrén täysin valkoisen taulun ja sanoi maksaneensa siitä kaksisataa tuhatta frangia. Purskahdin hillittömään nauruun ja samantien mieleeni tuli tehdä aiheesta näytelmä. Aloitin kahdella roolihahmolla. Kun minulle selvisi, että henkilöitä pitää olla kolme, kirjoitin näytelmän puolessatoista kuukaudessa valmiiksi poistamatta siitä mitään, vaikka yleensä olen herkkä yliviivaamaan.

On typerää typistää näytelmä väittelyksi modernin taiteen puolesta tai vastaan. Minä pidän kovasti joistakin abstrakteista teoksista, mutta taidemarkkinoiden kaupallinen pintakiilto on yleistynyttä petkutusta. Valkoinen taulu valkoisella seinällä ei ole mitenkään epärniellyttävää! Minä yksinkertaisesti vastustan taidetta, joka tarvitsee väittelyä voidakseen olla olemassa ....

Olen hyvin varauksellinen moderni - käsitteen suhteen. Se ei ole itseisarvo. On fasistista sanoa, että on oltava in, muuten on off. Minusta taide, joka perustuu yllätykseen, on kuin mainonta; siitä ei jää jäljelle mitään. Taide on olemassaolon syvää tunnetta, levottomuutta, kirkkautta......

Le journal du Théatre, Décembre 1996
suom. Inkeri Kivirikko

ko Korpela 19991023 (19991023) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu