Reetaliisa ja Ahti Karvonen

Nokian uutiset 19970103pe
(Kirjoitus lainattu tekijän luvalla)

Reetaliisa Karvosen taidenäyttely

Savi on kiehtonut lapsesta asti Reetaliisa Karvosen Taidetalon näytelyssä on kaksi teemaa: Kuusimetsän kutsu ja Ilkka - in memoriam. Yläkerrassa oleva näyttely koostuu etupäässä Ilkka Karvosen töistä, mutta mukana on Reetaliisan omaakin tuotantoa. Reetaliisan materiaalina on pääasiassa keramiikka. Hän kertoo saven kiehtoneen häntä lapsesta asti. Jokirannassa lapsuuskodin lähistöllä oli ihanaa valkoista savea, jota lapset hevostenjuottoreissullaan kiirehtivät leipomaan. Nuoruusvuosina Reetaliisa kiinnostui maalaamisesta. Hän hakeutui Vapaan taidekoulun iltaryhmään opiskelemaan sommittelua. Seinät alkoivat täyttyä maalauksista, mutta perheen perustamisen jälkeen taiteentekeminen jäi. Vasta kun oma poika, Ilkka alkoi maalata, vanha harrastus heräsi henkiin. Äiti siirsi pojalleen taidekoulussa saamiaan oppeja.

Oma alue löytyi kurssilla

- Eräässä vaiheessa päätin mennä työväenopiston keramiikkapiiriin. Olin siellä muutaman vuoden Eeva Kauppisen opissa. Veistosten tekeminen kiinnosti kuitenkin enemmän kuin maljakoiden. Kun puolalaiset kuvanveistäjät, Slavoj Ostrowski ja Edward Sitek tulivat Knuutilan kesäkurssin opettajiksi, hakeuduin mukaan. - Totesin löytäneeni oman alueeni. Sen jälkeen olen käynyt vuosittain jollakin kuvanveistokurssilla. Milloin olen halunnut hioa tekniikkaani, milloin olen perehtynyt saven ominaisuuksiin tai tähdännyt lasitteiden salaisuuksiin. Parina kesänä olen opiskellut kuvantekemistä Tero Lounaan johdolla. - Tunnen silti olevani vasta tieni alkumetreillä, Reetaliisa huokaa. Hän sanoo aiheita ja ajatuksia löytyvän vaikka millä mitalla, joskus niistä on jopa vaikea valita. Ahneutta tekemiseenkin olisi, ajasta vain on pulaa. Teosten väritys on niukka. Reetaliisa hakevansa teoksissaan lähinnä muotoaja yksinkertaistavansa asioita niin pitkälle kuin ikinä osaa.

Kiehtova kuusi

Reetaliisa Karvosen näyttely on mielenkiintoinen. Hän käyttää keramiikkaveistostensa jalustana poltettua, tervattua puuta. Hän sanoo nauttivansa pihkan ja tervan tuoksusta. Jostakin syystä kuusi on hänelle puu, joka kiehtoo voimakkaimmin. - Kuusimetsässä on aina jotakin jännittävää. Se voi olla jollekin pelottavakin, mutta samalla rauhoittava, suojan antaja. Teoksensa, Keskellä metsää, materiaalina Reetaliisa on käyttänyt paperisavea. Hän kertoo silppuavansa paperin hienoksi ja sekottavansa saveen. Veistoksen pinnan karkeus määräytyy sen mukaan, miten hienoksi hän on malttanut paperin silputa. Värit ovat metallioksideja. Teoksessa, Kuutamo, kuusi, sitkeä korven kasvatti, on kasvanut tiheikössä ja kaatuneenakin tarjonnut kasvualustan kahdelle hennolle kuusentaimelle, jotka Reetaliisa on maalannut kullanväriseksi. - Tiesitkö, että kuuset näyttävät kuutamossa kullanvärisille, hän kysäisee. Teos, Keskellä kaarisiltaa, antaa toisenlaista ajateltavaa. Vaikka silta olisi kuinka vahva, on vesi aina vahvempi ja pystyy murtamaan sillan. Tuulentupien talo on kerrostalo, jossa voi asua vaikka millaista väkeä, sanoo Reetaliisa.

Useita näyttelyitä

Reetaliisa on Nokian kuvataiteilijoiden jäsen. Hän kertoo osallistuneensa Kuvataiteilijoitten vuosinäyttelyyn viidesti. Oma näyttely hänellä on ollut kuopiolaisessa galleriassa. Poikansa Ilkan kanssa Reetaliisalla on ollut yhteisnäyttely Tukholman Suomi-galleriassa, Orivedellä ja kahdesti Helsingin Taidesalongin kellarissa. Kesällä 1992 heillä oli yhteinen näyttely Verkarannassa.

Ilkan muistoksi

- Meillä oli Ilkan kanssapaljon suunnitelmia, mutta Verkarannan näyttely jäi viimeiseksemme. Iikka kuoli jo syksyllä, vain 25-vuotiaana. Seuraavana vuonna en osannut tehdä mitään, mutta kuopiolainen galleristi, johon olin tutustunut Verkarannassa soitteli aika ajoin ja kyseli, joko jaksaisin pystyttää näyttelyni. Pari vuotta sitten sain sen tehdyksi. Reetaliisa kertoo, ettei hän vielä viime vuonna Taidetalolta näyttelytilaa varatessaan uskonut jaksavansa pystyttää Ilkan muistonäyttelyä. Nyt hän on tuonut esille sarjan, jolle hän antoi nimeksi Määvä tekijä. - Jokaisessa työssä on pohjalla ihmishahmo. Lopulta hahmot sulautuvat laivaksi, joka liukuu pois. Ilkka Karvonen asui Ruotsissa ja kuului Tukholman suomalaisten taideyhdistykseen. Ennen kuolemaansa hän sai Tukholmassa lukion päätökseen. - Ilkalla oli aina kova kiire. Hänen piti aina kiiruhtaa eteenpäin, tehdä voimakkaasti työtä. Sitä kuvastanee tuo työ, Reetaliisa viittaa tauluun, jossa mies on kellojen ympäröimänä. Reetaliisa Karvosen näyttely tarjoaa mielenkiintoista katsottavaa. Siihen voi tutustua huomisesta 26. Tammikuuta asti.

VUOKKO SUUNIITTU

Alkuun o AJK kotisivu

Asko Korpela, kansantaloustieteen lehtori, Helsingin kauppakorkeakoulu

Asko Korpela 971015 (970216) - Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute tekijälle)

19981015-300 o