20090507-0825 olin Asko Korpelaa vastassa Leningradin aseman laiturilla. Hän vihdoin tuli Moskovaan Suomesta (aluksi autolla Nilsiästä Helsinkiin, sitten junalla ’Helsinki-Moskova’ (31). Molemmat päivät melkein kokonaan vietin Askon kanssa yhdessä. Hän toi 4 kappaletta Helsingissä julkaistua Askon suomeksi kääntämää kirjaani "Практическая философия" (Käytännön filosofia). Kaikkiaan kirjoja on 50. Asko maksoi painoksesta 650 euroa (kirjaa kohti vähän yli 12 euroa). Asko sai painoksen juuri edellisenä päivänä, 20090506 Helsingissä. Käännökseen Asko käytti 100 päivää, kuten hän itse sanoi. Tarjouduin edes osaksi kattamaan kirjan julkaisemisesta koituneet kustannukset, mutta Asko jyrkästi kieltäytyi. Kirja näyttää suurenmoiselta. Erinomainen paperi, luja sidonta, ihanteellinen typografinen fontti. Kirjassa on 475 sivua. Tämä on kirjan korjattu ja laajennettu laitos. Verrattuna ensimmäiseen painokseen (vuodelta 2001) sitä on laajennettu melkein kaksinkertaiseksi. Aion lahjoittaa yhden kappaleen Suomen suurlähetystölle Venäjällä. Nyt Asko kääntää Käytännön filosofiaani englannin kielelle. Hän aikoo lähettää tätä käännöstä sitten maailman eri kustantamoille ja toivoo, että joku kustantamo kiinnostuu tästä kirjasta ja julkaisee sen. Sovimme, että tästä tulee yhteinen julkaisuprojekti ja Asko tulee edustamaan minun kirjaani ei vain sen ensimmäisenä kääntäjänä vaan myös kirjallisena agenttina.
Rautatieasemalta ajoimme metrolla kotiini, söimme aamiaista. Sitten, kahden tunnin kuluttua, lähdimme hotelli Budpestiin (os Петровские линии). Matkalla ostimme metrosta liput "Сатирикон" teatterin näytelmään "Король Лир" (Kuningas Lear, 800 ruplaa kpl, rivi 7 paikat 1 ja 2). Sitten söimme lounasta ravintolassa "Ёлки-палки" Kuznetsin sillan ja Neglinnajan kulmassa. Asko halusi syödä jotakin venäläistä. Kerroin ’okroshkasta’ (окрошкa, kylmä kaljakeitto [aivan mielettömän hyvää - AJK]). Niinpä menimme tähän ravintolaan. Joimme ’по 100 грамм водки Столичной’ (100 grammaa mieheen Stolitshnaja votkaa, suuresti miellytti), söimme okroshkaa, ja sitten valinnan mukaan lämmintä ruokaa. Asko maksoi lounaasta 2000 ruplaa (50 e).
Ravintolan jälkeen ajoimme taksilla teatteri Satirikoniin (500 ruplaa [12,5 e]). Teatterin osoite: Sheremetjevskaja ulitsa 8. Ennen näytäntöä istuimme kahvilassa. Näytäntö ei miellyttänyt. Pääosaa (kuningas Lear) näytteli Konstantin Raikin. Muita taiteilijoita en tunne. Ensinnäkin, nykyaikaan sovitettu ja puhtaasti symbolinen ympäristö. Toiseksi, taiteellisen kohtuuden täydellinen puuttuminen. Emotioiden, huutojen, hysterian ja tuskin ymmärrettävän, selkeästi artikuloidun tekstin meri. Täysin epäasiallinen puolialaston tytönheilakka, esitteli aika ajoin takamustaan.
Erityisen epämiellyttävät ja ärsyttävät ääni- ja valoefektit. Näytelmään kuuluu ukkonen. Niinpä olivat rummun lyönnit ja pärinät sellaisia, että rumpukalvot melkein halkesivat. Aloin jo olla sydämestä huolissani. Kuvittelen, että koettiin infarkteja ja kohtauksia. Kuuluivat ilmeisesti suunnitelmaan. Joka tapauksessa Asko, jolla on tahdistin, ei halunnut jäädä väliajan jälkeen katsomaan ja joutuin jätimme teatterin. Kun poistuimme ahdasta käytävää teatterista, Asko kiireessä kaatui. Tämä oli epämiellyttävä episodi. Häntäkään ei näytelmä vähimmässäkään määrin miellyttänyt. Minä taivuttelin häntä katsomaan loppuun (yleiskuvan saamiseksi), mutta hän päättäväisesti kieltäytyi.
Jo teatteriin tullessamme sanoin Askolle, että Moskovassa tuskin löydämme normaaleja näytelmiä. Ja, pikemminkin, törmäämme jonkinlaisiin ylimodernisoituihin näyttämösovituksiin. Sellaiseksi tämäkin valitettavasti osoittautui. Ajoimme autolla (250 ruplaa [6 e]) hotelliin, joimme teetä kahviossa ja minä suunnistin kotiin.
Seuraavana aamuna (20090508) lähdin МГУИЭ (Moskovan insinööri- ja taloustieteen valtionyliopisto), pidin luennon ja menin Askon luo hotelliin. Hotellissa olin 1150. Asko odotti minua aulassa. Menimme jalan Petrovkan poikkikadun kautta Keskuslennättimeen (Центральный телеграф). Lennättimessä luovutimme merkkien liimaamista ja lähettämistä varten postiin 85 korttia, jotka Asko oli tehnyt. Näissä korteissa on toisella puolella meidän kuvamme, ja toisella kirjan ’Käytännön filosofia’ suomenkieliset kannet. Asko lähetti kortit kaikille ystävilleen ja tuttavilleen.
Keskuslennättimen jälkeen menimme Maneesinaukiolle. Se oli suljettu (Punaisen torin paraatin harjoitus). Siirryimme "Театральная" metroon. Menimme metron viereiseen kahvilaan, joimme oluet. Sitten ajoimme metrolla Домодедовской asemalle. Sitten matkalla poikkesimme Елецкой-hin, menimme kahvila "Шашлычок"-iin. Istuimme siellä lähes tunnin. Minua ja Askoa miellytti kahvilan sisustus. Tilasimme olutta ja kylmiä alkupaloja lavash-leivän kanssa. Joimme hiljalleen oluet ja keskustelimme. Lavash suuresti miellytti. Oli vielä lämmintä, maukasta. Kahvit juotuamme lähdimme minun asuntooni. Seitsemän paikkeilla valmistin illallisen. Miellytti suuresti myös Askoa. Lämmin ruoka oli kananrintaa ja grillattuja vihanneksia. Votkaa joimme. Kello 9 paikkeilla suunnistimme kohti Leningradin asemaa. Otimme auton (kuljettaja uzbekki pyysi yhteensä 250 ruplaa (6 e) ja nopeasti ajoimme ilman seikkailuja. Asemalla istuimmne kahvila Baltikassa puoli tuntia. Asko joi teetä, minä mineraalivettä. Kello 2250 Asko lähti Suomeen. Hän matkusti 2-paikkaisessa osastossa.
Näiden kahden päivän aikana otimme paljon valokuvia, kävimme erilaisia keskusteluita, mm filosofisista aiheista. Asko minua joskus ärsytti sanomalla (ironisesti) että minä kaiken tiesin. Ei ollut aivan miellyttävä episodi taksissa uzbekin kanssa. Minä tapani mukaan haastattelin uzbekkia hänen elämästään Moskovassa. Keskustelussa jouduttiin demokratiaan Venäjällä. Silloin ampui Asko ja alkoi kritisoida meidän järjestelmäämme. Uzbekki alkoi säestää häntä ja sanoi jotakin epäedullista Venäjästä ja Asko säesti häntä. Minä vaikenin enkä sotkeutunut heidän keskusteluunsa. Lopulta en voinut pidättää ja sanoin heille molemmille, että ovat ulkomaalaisia, ja tällä hetkellä Venäjällä eikä heidän sovi mitään pahaa sanoa siitä venäläisen läsnä ollessa. Se on samaa kuin menisi vierailulle ja alkaisi moittia isäntää.
Kokonaisuutena kaikki oli oikein upeata. Asko oli tyytyväinen. Ja varsinkin minä.
Tässä päiväkirjamerkintöni.
Kunnioittaen, Lev