Asko Korpela

Pistäydymme Prahassa

20080218-22 Kolmas kerta toden sanoi

Matka Euroopan sydämeen

Todellakin oheisesta kartasta syntyy mielikuva: Euroopan sydän. (Näpäytä kuvaa!)

Lyhyt katsaus Tsekkien maan historiaan
http://www.saunalahti.fi/wpoet/his/tshekki.htm

Lento kestää melko tarkkaan 2 tuntia, kunhan ensin päästään ilmaan, kun lähtö jonkin verran viivästyy Euroopan ilmatilassa vallitsevan kovan kuhinan takia. Matkalla syödään sämpylävoileipä ja otetaan ensi tuntumaa tshekkiläiseen olueen. Lentokentällä odottaa pikku bussin kanssa vallan mainiosti suomea puhuva paikallinen opas. Hän selostaa retkimahdollisuudet. Tässä vaiheessa vielä kuvittelemme pariin retkeen voivamme osallistua. Mutta ei, oman privaattiohjelman takia ei yleisiin retkiin ole lainkaan aikaa. Tämä ei todellakaan ole tavanomainen viikonlopun kaupunkilomamatka siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä läheiset ystävät ottavat meidät hoiviinsa ja ystävien tapaaminen on paljon tärkeämpi asia kuin paikkakunnan nähtävyydet.

Siellä jo lentokentällä Sergei odottaakin meitä. Neljääntoista vuoteen emme ole tavanneet, vaikka jatkuvasti olemme yhteyttä pitäneet. Tutustuimme Moskovassa 1970 kirkontornissa, josta oli huippu pyyhkäisty pois. Sellainen samanlainen on ollut sodan jälkeen Berliinisissä Gedächtniskirche. Kansan suussa siitä käytettin paikallisella murteella nimitystä 'nen hohlen Zahn' eli 'ontto hammas'. Moskovan ontossa hampaassa oli 1970 Moskovan kauppakorkeakoulun eli Plehanov-instituutin tietokonekeskus. Ja siellä työskenteli Sergei. Hän otti haltuunsa mukana tuomani reikäkorttinipun, jolla oli lisensiaattityöni tilastoaineisto.

Seuraavana aamuna tapasimme uudelleen. Sergei iski pöydälle suunnilleen yhtä paksun, mutta noin kaksi kertaa niin paljon reikiä sisältäneen korttinipun kuin oli oma alkuperäiseni. Toisessa kädessä hänellä oli jatkolomakenippu. Varmaan lähes 50x50 cm lomakkeilla oli nätisti taulukoina kaikki mahdolliset regressiolaskelmat, jotka tästä aineistosta oli mahdollista tehdä. Polvet lysmysivät, kun Sergei oli selittänyt tulleja tuonnin määrällä ja kansantulolla, eli 'väärin päin'. Viitisen vuotta myöhemmin aloin tehdä kansantalouden Ajka-malliani. Kansantaloudessa loppujen lopuksi kaikki riippuu kaikesta ja niin myös ehkä tullimaksutkin niistä tekijöistä, joita tavanomaiseti tullimaksuilla selitettän. Olikohan koko yön laskelmiaan rustannut. Ei enää muistanut, kun nyt kysyin.

Sittemmin on Sergein kanssa viestejä vaihdettu ja tavattu monta kertaa Moskovassa ja kaksi kertaa Suomessa. Kolmas kerta toden sanoo tarkoittaa tässä sitä, että olen kaksi kertaa sairauden takia joutunut viimeisen tapaamisen jälkeen peruuttamaan matkan, mutta nyt kolmannella kerralla onnistuu.

Vielä on ihan pakko muistella Sergein ensimmäistä Suomen matkaa 1989 toukokuussa Silloin pyyhkäisimme autolla reippaasti päälle 500 km päivämatkoina Rovaniemelle ja takaisin mennen itäistä reittiä ja palaten läntistä. Ruotsissakin käytiin kääntymässä ja Ahvenanmaalla. En ole ikinä ollut niin tarkan kartanlukijan kyydissä tai siis paremminkin kyydinnyt niin tarkkaa kartanlukijaa kuin oli Sergei. Joka hetki oli tarkoin perilla missä ollaan. Ja jälkikäteen Moskovassa piirsi matkasta aivan mainion kertomuksen, johon on merkitty kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät pysäyspaikat, kahvitauot, ruokailut ja yöpymiset. Tässä se on
http://askokorpela.fi/harraste/matkat/198905-Suomi/Sergei00.htm

Uskomattoman tarkan suunnistustaidon takia häivähti matkalla mielessä, että onkohan erikoiskoulutuksen saanut naapurin agentti. Tuskin oli, mutta koulutusta Sergeillä kyllä on vaikka toisille jakaa. Alun perin hän oli radioinsinööri, kerran sitten korjasikin kuntoon meidän vanhan puukuorisen ja sen takia loistosointuisen radiomme. Sitten hän ryhtyi tietokoneohjelmoijaksi Plehanov-instituuttiin. Tätä teki kun tutustuimme.

Sergei ja perhe

En tiedä missä välissä hän on suorittanut laajat matemaatiikan opinnot. Itse opetin parikynmmentä vuotta matemaattista taloustiedettä kauppakorkeakoulussa saatuani vuosien ajan henkilökohtaista ohjausta kolleegoilta, jotka olivat alan asiantuntijoita. Kerran matematiikasta keskusteltiin Sergein kanssa. Enää en muista mistä tarkkaan ottaen oli kysymys, mutta parin lauseen jälkeen huomasin, että miehellä oli hanskassa huomattavasti lukion matematiikan tietoja laajemmat tiedot. Onkin sitten suorittanut tohtorin tutkinnon tässä asiassa uudessa kotimaassaan.

Nyt sanoo, ettei ole missään tekemisissä tietokoneohjelmoinnin kanssa. Välillä olikin kirjanpidon asiantuntija, kylläkin juuri tietokoneella tehdyn kirjanpidon. Nyt luennoi yritystaloutta ja toimii yrityksissä konsulttina. Jälkimmäistä pitää mieluisimpana työnään. Sellainen on ystäväni Sergei. Ikinä en ole häntä nähnyt huolestuneen näköisenä tai hermostuneena. Tähän kertomukseen liitty varmaan 20 kuvaa Sergeistä. Hangonkeksihymy on kasvoilla joka kuvassa. Sopii katsoa.

Tiistai-iltana sitten tapasimme vielä Anjan ja Sergein peräti kolmena versiona! Isä-Sergei, jättipoika-Sergei, jonka olimme edelisen kerran nähneet pikku-Sergeinä Suomessa, ja sitten vielä nelivuotiaan pojanpojan eli nykyisen pikku-Sergein. - On siinä isoäiti-Anjalla Sergeitä! Jättipoika-Sergei oli Suomessa erityisen kiinnostunut Riihimäen Rautatiemuseosta ja eikö vain olekin nyt Tshekin rautateiden palveluksessa teknisellä puolella. Mutta hän on myös todellinen taiteilija: valokuvaaja. Näytti meille tietokoneellaan aikamoisen määrän maisema- ym otoksia, joissa todella on jotakin. Tarkoitus oli, että saisin linkin hänen kuviinsa. Ehkä sainkin, mutta nyt sitä ei löydy. Ehkä liitän myöhemmin.

Herkuteltiin

Kyllä kaupunkiakin katseltiin kuten kuvista näkyy. Ja oikein tietoisesti pyrittiin herkuttelemaan tshekkiläisittäin eli possua, perunaa ja olutta. Vaikutelma oli, että ikäänkuin olisi vähän kevennetty parinkymmenen vuoden takaisesta, jolloin ei muuta oikeastaan saanutkaan kuin p, p ja o. Eipä tullut pidetyksi tarkkaa kirjaa herkuttelusta, mutta sellainen mielikuva jäi, että hieman edullisempaa on kuin koti Suomessa.

Kaupunkikuvia

Heti ensimmäisenä iltana 30 eurolla kolme henkeä nautti asiallisen illallisen, pääruoka, oluet ja slivovicat ja vielä teetä. Viimeisenä iltana lähellä kahvila Zanzibarissa 25 euroa ja todella herkulliset kevyehköt annokset: Kaiser-salaatti, kanasalaatti, grillattu paprika, oluet, palacinta, kahvi, tee.

Kaupungin katselulle sen sijaan löytyy askeltarkka mitta. Joululahjaksi saatu askelmittari oli koko ajan taskussa ja kotiin tullessa päivistä, lähtöpäivä ja paluupäivä mukaanlukien eli 5 päivää, kertyi tarkalleen ottaen 51721 askelta, mikä tekisi normaalilla 75 cm lenkkiaskelellani lähes 39 km. Luulenpa kuitenkin että askel oli aika paljon lenkkiaskelta lyhyempi. Joka tapauksessa askelmittarin mukana tullut 10000 askelen päivänormi tuli juuri täytetyksi. - Ja se kyllä tuntuikin siltä. Keskiviikko taisi olla, kun mittariin kertyi melkein 20000 askelta.

Käynti hautausmaalla

Keskiviikkona oli toinen tärkeä ohjelmanumero, kun kävimme jättämässä kukkatervehdyksen kanssa jäähyväiset pari vuotta sitten kuolleelle Sallin täkäläiselle kolleegalle Ruzhenalle katolisella hautausmaalla. Hänen miehensä Frantisek eli Fanda oli mukanamme. Ruzhena oli Sergeitäkin vanhempi tuttavuus, 1960-luvulta. Kävi monta kertaa Suomessa ja Salli tapasi usein myös muualla. Minäkin olin pariskunnan tavannut Prahassa ja rouvan monesti Suomessa. Haudalla käynnin jälkeen nautimme kakkukahvit muistojen kera. Olimme kovin tyytyväisiä, kun tällä tavoin nämä henkilökohtaiset ystävyyssuhteet tekivätkin tavanomaisesta kaupunkivisiitistä kovin, kovin paljon persoonallisemman.

Keskiviikon kuvat

Mitä sitten kaupungilla nähtiin? Tärkeimpiä oli mainio metro, jolla hieman syrjässä olevalta hotellilta pääsi nopeasti mihin vain, 3 linjaa. Lippu muistaakseni 26 paikallista eli aavistuksen verran yli euron. Sitten tietenkin kävimme keskustassa eli Vaclavske Namestilla ja vanhassa kaupungissa eli Stare Mestossa, siellä kävimme erityisesti kahdessa synagogassa ja juutalaisella hautausmaalla. Keskiviikkona, jolloin matkaa kertyi eniten, kävimme kaksi kertaa keskustassa: aamupäivällä ja illalla herkuttelemassa.

Tarkastelimme ravintoloiden ruokalistoja ja kasvattelimme nälkää toteamalla: katsotaan vielä seuraava. Tällä kertaa kävi mielestämme hyvin. Lopuksi tupsahdimme ihan kuin vahingossa ravintolaan nimeltä Shvejk. Siellä tuntui olleen ulkomaalaisia ja paikallisia lapsiperheitä. Ankanrintaa ja possupaistia vihannesten kanssa maistelimme. Olimme kovin tyytyväisiä, lasku ei tarttunut ainakaan minun lompakkooni, mutta mielikuva oli, että kohtuullinen. Torstai-iltana Sergei oli taas seuranamme ja kävimme linnavuorella. Olemme siellä käyneet aikaisemminkin, vuosia sitten. Onpa nyt laitettu hienoksi. Erityisesti ihastelin hienoa kiveystä linnan pihalla ja ympäristössä. Raitiovaunulla porhalsimme kotikulmillemme ja kävimme lähikahvila Zanzibarissa syömässä kevyehkön, mutta ehkä retken herkullisimman illallisen.

Torstain kuvat

Kotiin, kotiin...

Perjantai-aamuna sitten lentää lehautimme takaisin koti-Suomeen kovin tyytyväisinä kauan kaavailtuun matkaan, joka nyt näin erinomaisesti onnistui. Paljonkohan tuo olisi maksanut? Tavallisesti pystyn laittamaan esille melko tarkan hinnan. Nyt taitaa jäädä. Muistaakseni lentomatkat olivat 345 euroa per henkilö. Jaa, mutta niissähän oli jo myös hotelli aamiaisineen. Lompakostani löytyneistä kuiteista kertyy vain 175 euroa. Tapana on emännän kanssa jakaa tasan, joten puuttuvat kuitit lienevät hänellä, jos on niitä säilyttänyt. Tällä tavoin tulee hinnaksi ehkä 550 euroa per henkilö. Eikö se ole varsin kohtuullinen? Suorastaan käsittämättömän edullinen, jos ajatellaan matkan erityisen arvokasta antia.