Asko Korpela

Viikko Aurinkorannikolla

• 1108ke Pariisin pyörteissä
• Kahden oliivipuun katu
• Sevillan parturit
• 1110pe Oliivit, appelsiinit ja Sevilla
• Edelleen Sevillassa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

1108ke Pariisin pyörteissä

Viimeiset pisarat valtavien tulvasateiden jälkeen tulivat taivaalta, kun siirryimme taksiin Malagan lentokentällä.

Loppujen lopuksi ennätämme hetkeksi oikaista itsemme ennen ystäviemme Marjan ja Jaskan tapaamista. Käymme matkatoimistossa varaamassa bussimatkan (2x48e) Sevillaan ennen kuin vietämme hauskan illan ystäviemme seurassa oman tutun La Fonda hotellin ravintolassa. Jäi mieleen yhtenä edellisen matkan parhaista herkuista täällä nautittu kala, ateria, harmi ettei jäänyt mieleen, mikä kala se oli, luultavasti rosetta. Nyt kuitenkin syödään rapea eli merikrottia (engl monkfish, goosefish) eli siis munkkikala tai hanhikalaa. Muuten ihan jees, mutta on siinä kovat ja terävät ruodot. Emme pety ravintolan kykyjen suhteen. Jälkiruuaksi tietenkin flan.

Kahden oliivipuun katu

Sitten lähdemme ystäviemme kanssa autolla Fuengirolaan. Maisemat ovat todella upeat. Vuoren rinteitä ja vitivalkeita rakennusryhmiä siroteltuna joka puolelle. Ja kaiken taustalla syvän sininen Välimeri. Tänään tuulee melko lailla ja aallot loiskuavat korkeina, joten rannalla kävely jää lyhyeksi. Pilviäkin on, mutta ei sateeksi saakka. Tuleepa käytyä suomalaisessa kirjakaupassa ja suomalaisessa kahvila, konditoriassa. On se kumma, kun naureskellaan suomalaisten tarpeelle syödä suomalaista ruokaa ulkomailla ja sinne vain sitten itsekin mennään. Kyllä ne pulla ja kahvi ihan tarkasti suomalaiselta maistuvat, erilaiselta kuin paikalliset. Kirjakaupasta löytyy kertakaikkiaan mainio kirja Riitta ja Seppo Teinosen Paratiisin mailla. Selviää että Seppo Teinonen on toiminut pitemmän aikaa täällä pappina ja kirjoittanut useita kirjoja. Aivan mainio omintakeinen kirjoitustyyli, yhdistelmä mielenkiintoista asiatietoa ja vallan viehättävää metafysiikkaa.

Nyt ovat matkalaukutkin saapuneet ja voidaan asettua taloksi tuttuun paikkaan. On edelliseen matkakertomukseen laitetun numeron ansiosta täsmälleen sama apartamiento, numero 53, hinta noussut kahden vuoden takaisesta 40 eurosta 43 euroon. Pidämme kohtuullisena.
http://www.askokorpela.fi/index.html

Sevillan parturit

Siestan ja kunnon ruokalevon jälkeen teemme kävelykierroksen kylällä. Olisiko pääkatu edes 500 metriä pitkä. Se kulkee vuoren rinteen suuntaisesti ilman suuria korkeuseroja. Kapeat poikkikadut sen sijaan nousevat ja laskevat rinnettä pitkin ylös ja alas. Niillä saa hyvää liikuntaa. Onneksi on tullut lenkkeily aloitettua. Ei tuota vaikeuksia, kun ei kiirettä pidetä. Tehdään pikku ostoksia ja lopuksi mennään oman hotellin ravintolaan ja syödään kevyeksi iltapalaksi munakoisopaistosta ja melonia pekonin kanssa. Tuleepa otetuksi Tiramisu ja kahvikin ja tietysti lasi viiniä ruuan kanssa. Koko kevyt kahden hengen illallinen 22.50e.
www.askokorpela.fi/index.html

1110pe Oliivit, appelsiinit ja Sevilla

Aamulla ani varhain tuttuun tapaan taksi, jolla ajetaan alas rannikon tuntumaan 'ison tien' varteen eli tällä kertaa Triton-hotellille. Kuvittelemme, että siellä ilman muuta tunnetaan tämä systeemi. Ei ollenkaan tunneta. Poistumme vastaanotosta vähän epävarmoina, kun kaksi vuotta sitten jäimme kokonaan kyydistä pyrkiessämme Gibraltarille samantapaisen yhdysliikennelinkin avulla. Silloin odotimme bussia väärässä paikassa. Nyt ei niin käy. Bussi tulee ja noukkii meidät mukaan. Meneekin varmaan tunti, kun ainakin 10 Torremolinosin hotellia kieretään ja matkalaiset niistä kerätään. Mutta mitäpä tuosta, bussi on hyvä ja istumme hyvin korkealla, joten näköalat ovat laajalle ympäristöön.

Edelleen Sevillassa

Sen sijaan tutustumme valtavaan katedraaliin, joka opaskirjoissa mainitaankin kaupungin ykkösnähtävyytenä. Se on maailman kolmanneksi suurin, Pietarinkirkon ja Lontoon - mikä se nyt olikaan, St Paul - jälkeen. Viisi laivaa, mutta kirkon suuruuden omin silmin toteaminen ei ole mahdollista, sillä keskilaivassa on puolivälissä alttarirakennelma, joka estää näkyvyyden laivan koko pituudelta. Lasimaalauksia, kappeleita, kaikkea, mitä kirkkoon kuuluu. Aikasisemmin kappelit olivat yksityisiä, ilmeiseti siis lahjoittajien 'omistamia', nykyään kuuluvat seurakunnalle, vai pitäisikö sanoa vain kirkolle. Mikä täällä lienee seurakunta käsite, varsinkin ajatellen tällaista katedraalia, siis piispan eli hiippakunnan kirkkoa. Varsinkin Pietarinkirkon Roomassa nähneenä ei oikein mitenkään erikoisesti sävähdytä tämä kirkko sittenkään.