Asko Korpela

Budapest 20051118-25 

• 1119la Hotelli o Márta o Teatteri
• 1120su Evankelinen kirkko ja teatteri
• 1121ma Papukeittoa ja kirjoja
• 1122ti Maksutta Pannonhalmaan
• 1122ke Museo ja paprikakanaa
• 1123to Unkarin historiaa
• 1124pe Kauppahallista tuliaiset
• Matkan kokonaishinta n 1500 e

1720 Helsinki AY755 - 1840 Budapest

Yllätys: lennolla tarjottiin 'vain' täytetty Reissumies. Itse asiassa parempi näin, jos vaihtoehtona on se mitä viime aikoina on Finnairin lennoilla saatu. Tämä on sentään selvästi 'jotakin'. Sain tilaukseni mukaan laktoosittoman version. Näytti olleen muilla kolmioleipä, jossa toisella puolella ruis- toisella vehnäviipale. Tämän herkun kanssa olut tuntui sopivammalta kuin viini, jonka laadusta ei ole ainakaan vielä tingitty.

Perillä sellainen pikku kommellus, että yhtä matkustajaa ei OK-bussiin löytynyt. Odotimme 15 minuuttia ja lähdimme. Paluumatkalla ilmoittautui ja kertoi häpeissään, että oli marssinut ulos ja tilannut lentokenttätaksin ja oli jo hotellissa kun muut tulivat.

Majoitttuminen aivan mainioon Erzsébet hotellin huoneeseen: kolme pöytää - kaikille käyttöä, hyvä vuode, hyvä televisio, jossa kuitenkin vain 2 unkarinkielistä ohjelmaa, paras kuulemma puuttui, lähes kelvollinen lukulamppuvalaistus. Täydet pisteet, vaikka tulikin käyttöä mukana matkoilla kulkevalle nipsulukulampulle. Mukana kulkevaa jatkojohtoa ei sentän tarvittu.

Kun lentomuonana oli vain Reissumies, päätin lähteä ympäristöä tutkimaan. Varmaan näin keskustasta helposti läytyisi jotakin sopivaa iltapalaksi. Kyllä löytyykin, mutta ennen sitä pieni epämiellyttävä yllätys: kaihin takia orientoituminen vaikeata, kun katujen nimikilvet ovat toivottoman korkealla, mahdotonta saada selvää. Myös kartassa kovin pieni teksti ja katuvalaistus hämyisää. Eipä passaa lähteä pitkälle hortoilemaan. Kysymällä ja taksilla tietysti...

Läheisen tutun Vaci utcan alapäästä löytyykin sitten merkillisen niminen ravintola Pertu Station. Unkarin rahaa ei tullut vaihdetuksi, joten kysyn sisäänheitäjältä käykö Visa. Kyllä käy. Saman tien olen sisällä. Ei jäänyt pieneen iltapalaan, vaan tuli nautituksi täysi illallinen juhlan kunniaksi: Gulyas leves, Sült libamaj, Somlói galuska, kahvi ja viini (5780F=25E) - Unkarin parhaita herkkuja, ettei kävisi kuten kerran aikaisemmin, kun vasta lentokentällä viime kiireessä pääherkkua eli papusoppaa pääsin maistamaan. Nytkin sitä olisin ottanut, jos olisin huomannut listalta. Muuten kaikki viimeisen päälle, mutta juhla-ateria yksin...

1119la Hotelli o Márta o Teatteri

Sitten jännittävä hetki. Tapaaminen - niin miten häntä nimittäisin? - opettajan, ei oikeastaan, chaperone, ei nyt siitäkään oikein ole kysymys, seuralainen, paremminkin johdattaja, vezetõ - siinä se: nimityksen joudun keksimään, kun olen aikoinaan ammatinkin keksinyt. Kerran Espanjassa puhelinpylväässä luin, että espanjan tunteja puhelin sejase. Sain tunnin, mutta keksin, että kun seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä Malagaan, eikö opettaja voisi lähteä mukaan samalla tuntipalkalla ja lounasedulla. Tämä sopi ja liikuimme yhdessä espanjaa puhuen. Jo kaksi kertaa ennenkin olen ollut tällä tavoin unkaria harjoittelemassa. Tämä on kolmas kerta. Aikaisemmin opettaja oli muutenkin tuttu, mutta tällä kertaa hänelle ei sopinut, joten oli hankkinut itselleen sijaisen, parhaan ystävättärensä, Mártan. Viestinvaihdolla ja kirjeitse oli puolin ja toisin perustiedot itsestämme vaihdettu.

Márta ottikin tehtävänsä vakavasti. Pääpaino ei niinkään ollut kieliasioilla kuin ohjelmalla muuten. Hän oli suunnitellut erilaisia vaihtoehtoja ja hankkinut taustatietoa, karttoja ja brosyyreja. Teatterista oli sovittu, että 1-3 kertaa pitäisi käydä ja kirjoja lentomatkan painorajoituksen puitteissa hankkia. Teatteriliput hän varailikin kolmeksi ensimmäiseksi illaksi. Hassu erikoisuus: yhtään kertaa emme istuneet vierekkäin. No eipä sitä esityksen aikana keskustella voikaan.

Hotelli kun alun perin tuli valituksi ajatellen, ettei oliki pitkä matka mihinkään, niin eipä ollut matkaa myöskään kirjakauppoihin ja divareihin. Sinne ensimmäiseksi. Näkövaivaisena siinäkin on oma hankaluutensa. Ylähyllyt saavat jäädä rauhaan ja kömpelöltä myös alahyllyt. Mutta valinnanvaraa on silmänkorkeudellakin. Helposti löydän muutaman filosofian kirjan, mutta historiaa ja kaunokirjallisuutta ei oikein tunnu sopivaa löytyvän. Visa vingahtaa ja lasti viedäänkin hotelliin. Sitten pitää etsiä Penzváltás - rahanvaihto. Löytyy. Vähän välipalaa ja teatteriin, matinea klo 15. Magyar Színház, näytelmä nimeltään Hatalom - Valta. Olinko väsynyt vai mikä lie ollut, en millään pysynyt juonessa mukana. Márta jälkeenpäin selittää. Versaillesin hovin tapahtumista 1600-luvun puolivälissä on kysymys. Sen verran tietysti itsekin ymmärrän, mutta yksityiskohtaisemmat juonen, todellakin juonittelun, kiemurat jäävät hämäriksi.

Illallinen aivan mainiossa kalaravintolassa. Se virhe vain sattui, etten ymmärtänyt, että paprikalla ärhäkkääksi maustettua kalakeittoa tuotaisiin pöytään valtavassa kulhossa, josta sopii ottaa niin paljon kuin sielu sietää. Paljon sietikin, mutta kun oli tullut tilatuksi vielä muukin kalaruoka. Ja viiniäkin koko pullollinen kahdelle hengelle. Menee tuhlauksen, mässäilyn ja ylensyönnin puolelle. Hyvää siitä huolimatta. Mike & Tsa ravintola, 8000f (32e).

1120su Evankelinen kirkko ja teatteri

Tapahtuma vilkastuu huomattavasti, kun kirkkoherra ja hänen mukanaan toistakymmentä henkeä pelmahtaa paikalle. Juttuihin joudun itseäni iäkkäämmän, lopulta selvisi, 10 vuotta iäkkäämmän, herran kanssa. Hän oli käynyt Suomessa ja toisteli paikkakuntien nimiä, toistakymmentä mainitsi ja ääntäen kaikki prikulleen kuin suomalainen. Siinä sitä taas ollaan: sukulaiskieliä. Sanoin hänelle, että saksalainen tai englantilainen saisi opetella koko ikänsä eikä sittenkään oppisi. Muutenkin on Róbert-herra kohtalotoverini, sorstársom. Tahdistin vauhdittaa käyntiä, verenpainetauti vaivaa, kaihi on leikattu pari viikkoa sitten... mutta 10 vuotta vanhempi on. Eläkkeellä oleva englannin opettaja, nyugdíjás niinkuin minäkin. [díj =palkkio; nyug tietenkin sama kuin suomen niukka, siis niukkapalkkainen eli eläkeläinen. Mutta myös eläkeläinen on yhteinen sana; unkarissa elökelõ, merkitsee kylläkin 'ylhäinen' - ihan oikein!] - niin, että hauskasti päättyy kirkkoretki, kun vielä selviää, että kysymyksessä onkin evankelinen kirkko, siis luterilainen niin kuin meilläkin.
 

Taaskin pienen välipalan jälkeen mennään teatteriin. Tapaamme Éva ystävämme ja menemme, yllätys, yllätys, kirkon omaan teatteriin Evangélium Színház. Näytelmäkin sopii profiiliin, nimi on Profeetta ja aihe on suoraan Raamatusta, Johannes Kastajan elämästä - ja kuolemasta. Nyt sentään pysyn koko ajan juonesta käryillä ja melkein kaiken puhutun ymmärrän, mutta en kuitenkaan ihan kaikkea nytkään. Tästä nyt sentään kuitenkin voi kakkosen antaa. Ammatti-ihmiset ovat asialla, siitä ei ole epäilystäkään.
 

Saisivat Suomessakin viikonlopun teatteriesitykset alkaa klo 16 kuten nyt tämä. Sitten olisi juuri sopiva aika mennä illalliselle näytännön jälkeen. Me menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintola Karpátiaan. Olin jo edellisenä iltana ulkopuolella olevista menuista katsonut, ettei nyt ihan mahdotonta hintatasoa olisi. Päinvastoin vaikutti hyvinkin kohtuulliselta, samalta kuin näissä tunnelmallisissa pikku ravintoloissakin. Kun mennään sisään, onkin edessä pieni yllätys. Ravintolassa on kaksi puolta: oluttupa ja parempi puoli. Ulkopuolella oli vain oluttuvan menut. Paremmalla puolella on tuplahinnat - vähintään. No mutta juhlaillallinen, antaa Visan vinkua. Kolmen hengen illallinen viineineen (kaksi kukkopörköltiä ja Kolozsvárin kaalikääryle, Zveigelt viini, mineraalivesi ja yksi kahvi) 15000f (60e). Onko edes paljon, varsinkin kun todella herkullista ruokaa, vain kauppahallin 130f (0,5e) valkosipulilörtsy (mitä ihmettä se oli unkariksi?). Oli jäänyt tänä syksynä perinteinen kaalikääryle maistamatta, nyt ko

rjautui tämä puute, ja todella loisteliaalla tavalla. Se ei ollut mikään karvahattukaalikääryle vaan ainakin tuplakokoinen hienostuneita makuvivahteita sisältävä keittotaidon mestarinäyte. Nimikortin lähetin kokille kiitoksen merkiksi. 'Tytöt' kikattivat keskenään, mutta eivät minuakaan unohtaneet. Hauskaa oli. Unkaria opin.
 

1121ma Papukeittoa ja kirjoja

Maanantainakin känti kirjakaupoissa ja divareissa: hankittujen kirjojen määrä kaksinkertaistuu. Kaikkiaan 16 kirjaa, yli 5800 sivua, enemmän kuin yhden vuoden lukutarve (1999 14 kirjaa). Vasta jälkeenpäin kiinnitin huomiota siihen, että Márta antoi minulle elämänkertateoksen miehestä, jonka kirjoittamaa näytelmää menisimme illalla katsomaan. Márai Sándor: Kaland (Seikkailu). Nyt oli tavallinen iltanäytäntö Piccolo Színházissa, joten illallinen syödään ennen sitä.

Jokaisen Unkarin matkan ehdoton 'must', bablevés eli papukeitto. Taaskin annos on nin suuri, että se olisi hyvin riittänyt koko ateriaksi, varsinkin palacinta eli letut jälkiruuaksi ottaen. Taaskin tuli kalaa tilattua, ihan jees, mutta ei kylä Suomen kuhalle tai ahvenelle vertoja vedä.

Näytelmä oli paras nähdyistä. Juuri mitään ei mennyt yli ymmärryksen, vaikka juoni olikin varsin monimutkainen. Kertoo pienen yksityissairaalan lääkärien välisistä jännitteistä. Näytelmän nimi Seikkailu vaivaa vieläkin. Itse en osaisi sitä seikkailuksi nimetä. Tavanomainen kolmiodraama (turhanpäiväisillä) lisähörhelöillä täydennettynä. Hyvin esitetty, mutta suuren draaman tunnusmerkit puuttuivat, eikä jättänyt aihetta jälkipohdintoihin.

1122ti Maksutta Pannonhalmaan

Ensin Budapestista 1:50 pikalinjalla Györiin ja sitten sieltä meikäläisittäin rähjäisellä paikallisbussilla puoli tuntia Pannonhalmaan. Mikä se sellainen Pannonhalma on? Halma tarkoittaa kukkulaa ja Pannon on tietysti samaa juurta kuin Pannonia, joka tarkoittaa koko Unkarin länsiosan tasankoa. Vasta perillä selviää vähitellen, mistä on kysymys. Meikäläisen voimilla aika tiukka mäki on kiivettävä. Puolivälissä on setään vuoristomajatyyppinen kahvilaravintola ja nähtävyyden dvd-esittely. Ja mikä on nähtävyys? Vuoren huipulla temppeli ja sen ympärillä mahtava seminaari. Viimeisen päälle siisti ja hoidettu paikka. Varmaan on kesällä kaikin puolin mukava, näköalatkin kauas ympäristöön, mutta näin armottomalla talvikelillä alkoi hirvittää, että Virossa saatu nuha ottaa uuden alun. Onneksi ei niin käynyt. Kirkon aarteita meille, vaikka meitä olikin vain kaksi, selostettiin ainakin puolitoista tuntia. Nuori nainen oli tavattoman innostunut asiastaan ja ainakin 200 vuosilukua lateli ilman muistiinpanoja.
 

Juuri ja juuri ennätettiin pörköltit, ennätyshuokeasti (2 annokset ja olut ja oliko kahvikin - 2000f (8e), hotkaista ennen bussin lähtöä. Kielen oppimisen kannalta yhtä hyvä päivä kuin muutkin, bussissahan sitä oli aikaa jutella. Illalla televisiota ja Naurun filosofiaa (kirja, joka oli mukana kotoa saakka).

1122ke Museo ja paprikakanaa

Museon jälkeen suuntasimme Mártan kotiin. Hän oli laittanut jo etukäteen valmiiksi kenties kuuluisinta unkarilaista ruokaa paprikás cirkeä eli paprikakanaa. Hyvää se olikin ja aina on, mutta vähän nolo juttu on todeta että Suomen jyväbroilerille ei vedä vertoja kuten eivät Amerikan Kentucky Fried Chickenit tai mitkään muutkaan. Vaikka voidaankin sanoa, että on makuasia, niin se jää vain sanaksi. En usko että kukaan, joka maistaa, panee järjestystä toiseksi. Aivan mahdottoman herkullinen on myös palacinta eli lettu. Täytyykin kysyä täytteen resepti. Kuulinkin, mutta ei jäänyt mieleen, ainakin puoli tusinaa oli aineksia: vaniljaa, rahkaa, pomeranssia...
 

Márta lähti kanssani yhtä matkaa. Hän meni lapsenlapsensa koulun vanhempain (ja isovanhempain) iltaan. Minä hotelliin lepäämään ja lukemaan, television keskusteluja seuraamaan.

1123to Unkarin historiaa

Tässä olisi ollut pien sauma neljänteen teatterielämykseen, mutta liukui käsistä, kun emme tarkkailleet ajan kulua. Syödäkin piti. Se tapahtui yksinäisen ensimmäisen illan paikassa Pertu Station. Kalaa ja paikallisia jälkiruokia. kovin isot jälkiruoka-annokset sopii pitää mielessä. Niin sitten kävi, että teatteri jäi. Koti-ilta lukien ja televisiota katsellen tai pikemminkin toisella korvalla keskusteluita seuraten.
 

1124pe Kauppahallista tuliaiset

Niin kiitettiin ja heitettiin hyvästit Mártalle. Lentokentällä konetta odotellessa sattui juttuhalukasta väkeä ja sain kerrata unkarin alkeet innokkaille kuulijoille. Sitä ennen oli jo mukavan oloinen kanssamatkustaja ihmetellut pyöreätä Unicum pulloaan, litran vetää, paljonko mahtaa olla pallon halkaisija. Minä tempaan esiin oman puolikkaani, Toteamme, että ei ole halkaisija kovin paljon pienempi. Mittailemme silmämääräisesti ja tulemme tulokseen, että litran pullon halkaisija on 12 cm. 

Mikähän tuo olisi pallon tilavuuden kaava? Täytyy olla jotakin Pii r3,mutta mitä? Ei löydy niin paljon matemaattista voimaa, että pystisi johtamaan. Vaihdamme sähköpostiosoitteet ja lupaamme kilvan selvittää. Arvelen, että löytyy netistä suoraan hakusanalla pallo. Näin onkin. Pallon tilavuus vie vieläkin nopeammin perille. Pallon tilavuus V = 4/3 x Pii x r3, Se saadaan määrättynä integraalin nollasta äärettömyyteen ympyrän pinta-alasta, joka on A = 2 x Pii x r2 , joka puolestaan on määrätty integraali ympyrän kehästä C = 2 x

Pii x r. Tässä x on kertomerkki. Tavoitimme toisemme sähköpostitse. Varmaan osaamme pallon tilavuuden lopun ikäämme.

Matkan kokonaishinta n 1500 e