Jenkan tahtia Penedossa
Missä vielä raavaat miehetkin tanssivat lauantai-iltaisin suomalaisia kansantanhuja, letkajenkkaa ja tiputanssia - selvin päin? Brasiliassa, suomalaisten vuonna 1929 perustamassa siirtokunnassa Penedossa. Penedo sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Rio de Janeirosta. Kun ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon yli 70 vuotta sitten, vuorten keskellä sijaitsevassa laaksossa ei ollut kerrassaan mitään. Nyt, monien vaiheiden jälkeen Penedo on varsinkin riolaisten turistien suosima vireä lomakylä. Sen viitisentuhatta asukasta pyörittävät noin viittäkymmentä hotellia ja monia muita matkailupalveluita. Turismi ei suinkaan ollut Penedon alkuperäinen idea. Suomalaiset siirtolaiset Toivo Uuskallion johdolla asettuivat aikoinaan asumaan lähes 4 000 hehtaarin kokoiselle maa-alalle tavoitteenaan elää luonnonmukaista elämää viljelemällä hedelmiä ja pidättäytymällä kaikista eläinkunnan tuotteista, kahvista, tupakasta ja viinasta. Kova arki voitti ylväät periaatteet. Työ utopiayhdyskunnassa oli ankaraa. Vaikeuksia lisäsivät suuret velat ja epäonnistumiset useissa viljelyhankkeissa. Monille kompastuskiveksi muodostui myös nautintoaineista kieltäytyminen. Suuri osa suomalaisista palasi vuosien kuluessa kotimaahan tai muutti muualle Brasiliaan ja naapurimaihin. Maatila pilkottiin ja myytiin vähitellen. Jäljelle jääneet sisukkaimmat suomalaiset jäivät palstoilleen ja saivat 1940-luvulta lähtien tulonsa pääasiallisesti täysihoitola- ja ravintolatoiminnasta. Nykyään Penedossa asuu vajaat parikymmentä Suomessa syntynyttä ja toinen mokoma suomen kielen taitoisia siirtolaisten jälkeläisiä. Suomalaisuus näkyy Penedossa monin tavoin. Lauantai-iltaisin kyläläiset pikkulapsesta vanhukseen kokoontuvat Suomi-klubille tanssimaan perinteisiä kansantansseja. Klubilla joutuu hieraisemaan silmiään parikin kertaa. Pieni tummaihoinen tyttö taitaa täysin jenkan kuviot, raavaat brasilialaismiehet heiluttelevat estottomasti peppuaan tiputanssissa ja nauhalta soivat selvät suomenkieliset sävelet. Välillä nuorten brasilialaisten kansantanssiryhmä esiintyy suomalaisiin kansallispukuihin pukeutuneena. Ulos klubin terassille on pudonnut kuuma ja kostea tropiikin yö. Voiko tämä olla totta? "Suomalaisuus täytyy säilyttää Penedossa", Helena Hildén de Sousa vastaa kauniilla suomen kielellä. Hildén de Sousan isovanhemmat Laura ja Toivo Suni kuuluivat ensimmäisiin Penedon asuttajiin. Äiti Eva Hildén perusti Penedoon suomalaisen museon, ja äidin työtä Helena nyt jatkaa. Penedon keskustaan on rakennettu raumalaisten puutalojen tyyliin Pikku-Suomi joulupukintaloineen. Vaikka paikalliset brasilialaiset tuntuvat aidon kiinnostuneilta suomalaisuudesta, he ovat tajunneet sen bisnesarvon. Kilpailu turisteista on kovaa, mutta Penedon valttikorttina on eksoottinen suomalaisuus. Hildén de Sousa ei haikaile idealistien aikoja takaisin, vaan myöntää Penedon soveltuvan paremmin turismiin kuin maanviljelyyn. Alkuperäisistä aatteista on kuitenkin säilynyt halu luonnon suojeluun. Asiaan on tarttunut myös Suomi-Brasilia-seura, joka parhaillaan aloittelee yhteistyössä penedolaisen Suomi-klubi-yhdistyksen kanssa ekoturismi-projektia. Projektin tarkoituksena on kehittää luontopolkuja Penedossa ja läheisessä Itatiaian kansallispuistossa, kouluttaa oppaita tuntemaan kasveja ja lintuja sekä kannustaa hotelleja parantamaan jätehuoltoa, kierrätystä ja viemäröintiä. Luonnonsuojeluprojektin sivutuotteena kylään saadaan toivottavasti entistä enemmän suomalaisia kävijöitä. Ehkäpä joku ihastuu paikkaan ja haluaa hankkia kylästä asunnon Suomen pitkää talvea tai eläkepäiviä varten. Niin kävi jo Hilkka Vikmanille, joka on viimeisin Suomesta vakituisesti Penedoon muuttanut eläkeläinen. Hän osallistuu suomen kielen ja kulttuurin säilyttämistyöhön muun muassa pitämällä keskiviikkoisin kotonaan videokerhoa. Kerhossa esitetään suomalaisia elokuvia ja vaihdetaan kuulumisia nykyään jo aivan sallitun kahvikupin ääressä. Vieraita on tällä kertaa kymmenkunta. Elokuvan luminen maisema kirvoittaa sotien jälkeen Penedoon muuttaneelta Kyösti Turuselta pikaisen gallupkysymyksen: "Onko muuten kukaan kokeillut hiihtämistä pienessä kekkulissa?" Kukaan ei ole kokeillut. "Se on muuten semmoinen temppu, että ei onnistu", Turunen väittää. Puheenaiheet sivuavat vuoroin Suomea, vuoroin Brasiliaa, sitten Penedon menneisyyttä ja ennen kaikkea tulevaisuutta. Kaikki odottavat innolla, mitä ekoturismi tuo tullessaan. Poika ja ilves -elokuvan lumiset metsät tuntuvat olevan ristiriitaisesti niin kaukana ja toisaalta niin lähellä. Matkalukemiseksi Penedoon: Pirjo Tuominen: Jälkeemme kukkiva maa. Romaani kertoo Laura Sunin ja Eva Hildénin tarinan. LAURA MÄNTYNEN / Helsingin Sanomat laura.mantynen@sanoma.fi HS - AAMUN LEHTI - LAUANTAILISÄ |
Asko Korpela 20010317 (20010317) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu