1000 |
Aallon maljakot
Taide pystyy monesta asiasta sanomaan ytimen nasevammin kuin tiede tai
kaiken maailman sanalliset selitykset tai me tavalliset pulliaiset. Tähän
uskoen suuntasimme Kansalliseen Taidemuseoon (Museo Nacional de los Bellas
Artes). Jouduimme toteamaan, ettemme eilisestä mitään oppineet,
kun emme tulleet tarkistaneeksi aukioloaikaa. Se avautui taaskin vasta
1230, olimme kiusallisesti vajaan tunnin etuajassa. Menimme nauttimaan
jotakin kostuketta, koska olimme tulleet kuumuudessa jalan. Läheltä
löytyi avoin terassi ja sisätilat, Bellas Artes Design. Nautimme
ison lasillisen paikalla puristettua grape-mehua. Kotona juon joka aamu
Valion grape-mehua ja pidän sitä Valion parhaana tuotteena, tuodaan
tiivisteenä Yhdysvalloista. Nyt löysi voittajansa. Niin hyvää,
että ihan tässä kertomuksessa ansaitsee tulla mainituksi.
Oli muutakin: ystävällinen ja asiantunteva opas tai intendentti,
mutta ei niin asiantunteva kuin me. Oli nimittäin esillä parin
vuoden takaisesta näyttelystä kolme vitriinillistä suomalaista
lasia. Osasimme kertoa yhtä ja toista Aallon maljakoista ja Iittalan
laseista. Intendentti oli hyvillään, kun sai 'ensi käden'
tietoa. |
|
o
o
o
o
|
|
Florida kauppakatu
Emme jääneet odottamaan taidemuseon avautumista, vaan ajoimme
taksilla kauppa- ja kävelykatu Floridalle. Matkalla taksi meitä
kovasti varoitteli taskuvarkaista. Väitti, että ovat poliisin
kanssa samassa juonessa, joten poliisista ei ole mitään hyötyä,
valitettavasti, kuten hän hyvin painokkaasti sanoi. Meillä ei
pitänyt mitään varastettavaa ollakaan, ihan vähän
valuuttaa salataskuissa. Ostimme vähän musiikkia erittäin
palvelualttiilta myyjältä isossa musiikkikaupassa. Minä
etsiskelin karttaa. Yhden etsimäni näinkin eräässä
kioskissa heti alkuun, mutta kun ahneuttani etsin halvempaa, en enää
löytänyt edes tätä, Etelä-Amerikan karttaa, jossa
oli pinnanmuodostus ja valtioiden rajat. Missasin vielä yhden oikein
hyvän kirjan, taaskin luullen, että kyllä niitä pian
löytyy lisää. Niin että meni osittain pommiin koko
retki. Kotihotelli putkahti nenän eteen jotenkin ihan yllättävästä
kulmasta. Päätimme syödä lounasta alakerran Torre de
Paris ravintolassa. Se osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Vilkuttelimme
ohi kulkeville kanssamatkalaisille ja minä söin koko retkeh herkullisimman
aterian, täytettyä turskaa. Oli mielenkiintoista seurata myös
muita asiakkaita. Enimmäkseen näyttivät olevan firmansa
kustannuksella asiakkaansa kanssa lounastavia liikemiehiä, yksi kuiva
käppänä oli kuviteltavissa kolleegaksi, eläkkeellä
olevaksi professoriksi. En tiedä mikä on paikallinen tapa, mutta
kokille lähetin terveisiä. |
|
Taidetta tavoittamassa
Sitten teimme uuden, tällä kertaa onnistuneen yrityksen taidemuseoon.
Emme oikein saaneet selvää kuvaa argentiinalaisesta taiteesta.
Sen sijaan oli kohtalaisesti eurooppalaista ja nimenomaan brasilialaisen
taiteen näyttely. Brasilialaisessa oli modernia pensselinhuisketta.
Oikein mukavan näköistä värinkäyttöä,
mutta muuten en sanomasta saanut irti, kun on vaatimus, että pitää
sanoa selvästi, mitä tarkoitetaan ja lähtökohtana on
taito ja taide rakentaa tämän päälle. Ei ihan välttämättä
tarkoita näköistaidetta, vaikka mielestäni vain kovin harvat
osaavat muilla keinoilla. Loistavia esimerkkejä kuitenkin Hiltusen
Sibelius ja Särestöniemen unikuvat. Eurooppalainen taide oli
vähän hollantailaista, taisi olla joku Rubenskin ja ranskalaista
impressionismia, kuitenkin vähän niinkuin toisen luokan tasoa. |
|
Jäähyväisillallinen
(Eeva Sundqvistin [toinen oikealta eturivissä] kameralla ottettu
kuva)
Illalla oli sitten viimeinen yhteinen tilaisuus: pihvi varmassa paikassa
Los Troncos. Pihviin ei taaskaan tarvinut pettyä, mutta melkein harmittaa,
että tuli ruvettua uteliaaksi ja ryhdyttyä selvittämään
mitä Los Troncos todella tarkoittaa. Nimi tarkoitti sitä mitä
kuvittelinkin: tarjoilijan (ja sanakirjan) mukaan pölkkyjä, tässä
tapauksessa sisustuksen mahtavia, suorastaan ylimahtavia palkkeja, näytti
että ainakin 50x70. Olisin ihan hyvin voinut jättää
illusion elämään ja olla menemättä seinän
viereen koputtelemaan. Tuli kuitenkin tehtyä: onttoa peltiä oli
koko komeus. Tarkkasilmäisimmät olivat näkevinään
totuuden pöydän äärestä saakka: ilmastointiventtiilejä
oli palkeissa niiden koko paksuudelta. No, nämä yksityiskohdat
eivät lopulta sittenkään olleet ratkaisevia. Joku onneksi
keksi vielä, että käydään yhteiskuvaan. Niin tehtiinkin.
Tarjoilija räpsytteli puolen tusinaa kameraa. Olisivat kuvat olleet
vieläkin heikompia, mutta vaadin ottamaan toista metriä lähempää.
Sittenkin ne kuvat tulivat liian kaukaa. Tämän kertomuksen kansikuvasta
minä olen poissa, itse kuvaa ottamassa vielä metrin pari lähempää
kuin tarjoilija. Ei näy pöytiä etualalla kuten varmasti
kaikissa muissa. Ylivoimaisesti yleisin kuvausvirhe: kuva otetaan liian
kaukaa: kuvattava näkyy pienenä pisteenä kuvan keskellä. |
|
o
o
o
o
|