22la Buenos Aires 

Näpäytä kuvaa, saat suuren.  Voit vapaasti kopioida itsellesi: hiiren oikea näppäin <Save Image As>
 
0815

Lento Buenos Airesiin 

Herätys ani varhain, oliko peräti 0445, kun kentälläkin piti olla jo 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Kaikki meni kuitenkin hienosti. Missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua ja nälkäisenä ei tarvinut matkaan lähteä, vaan hotellin tuhti aamiainen tarjottiin varhaisesta aamuhetkestä huolimatta ystävällisen hymyn höystämänä. Matkalla lentokentälle näimme Rion heräävän. Kukaan ei näinä muutamana päivänä tainnut nähdä sen käyvän nukkumaan. Me ainakin edellisenä iltana tulimme puolen yön jälkeen Sambashowsta ja pistelimme hotellimme baarissa vielä varsin kohtuulliseen hintaan kunnon voileivät ja oluet. Eivät valittaneet, että kokin päivä loppui klo 21 kuten monissa ravintoloissa meillä kotona. 

Paikallista Ullaa ei perillä ollut, mutta oli Suzana ja hyvin pärjättiin näinkin. Suzana kertoi Reetalle Englanniksi ja Reeta meille suomeksi. Jo tullessa huomasimme, että Argentiina on ihan toisenlainen maa kuin Brasilia. Siinä missä Rion kauneus perustui sen sijaintiin kauniin luonnon keskellä Buenos Airesissa vaikutuksen tekivät komeat bulevardit, aukiot ratsastapatsaineen ja mahtavat rakennukset. Väkikin oli ihan eri näköistä. Täällä kasvot näyttivät melkein pelkästään eurooppalaisilta. Intiaaniväestön osuus on hyvin vähäinen, afrikkalaista perimää ei ollenkaan. 
 

Kaupunkikierros 

Kun niin varhain saavuimme, ennätimme aikamoisen kaupunkikierroksenkin tehdä. Aloitimme sen Plaza de Mayolta, itsenäisyyden aukiolta. Sitä jotenkin ei tule ilman muuta ajatelleeksi, että Etelä-Amerikan maiden itsenäisyys on sata vuotta vanhempi asia kuin Suomen itsenäisyys. Niinpä Argentiinakin julistautui itsenäiseksi jo 1810 toukokuussa (Mayo). Siltä ajalta ovat Plaza de Mayon rakennukset, niistä näyttävin hallituspalatsi Casa de Gobierno eli värinsä mukaan Casa Rosada (ruusunpunainen). Jäi mieleen, että Mayolla koettiin 35 leveysasteen (Euroopassa vastaavasti Kreeta ja Kypros, molemmat Sisilian eteläpuolella) kuumuus. 

Tangon tyyssijat 

Kuumaa oli La Bocassakin, missä argentiinalaisen tangon perinnettä vaalitaan erityisesti suunnitellulla ja säilytettävällä miljööllä, jonka keskipiste on El Caminito (pieni polku), taide- ja tangokatu. Varjossa teki mieli istua ja jotakin virvoittavaa juoda. Täällä minä ainakin kohtasin konkreettisesti sen suuren hintaeron, joka vallitsee Brasilian ja Argentiinan välillä. Postimaksu Suomeen $1.50 ja kortti $1 (=$2.50 eli 15 mk), Brasiliassa vastaavasti 3 mk ja 2 mk (=5 mk), siis kolmannes. Onneksi tuli Brasiliasta lähetettyä. Mielestäni ei kuitenkaan esim ruoka ollut lopulta sen kalliimpaa kuin Suomessakaan.

Eva Peronin hauta 

Sitten mentiin Recoletan kaupunginosaan ja siellä tarkemmin hautausmaalle, Eva Peronin hautaa katsomaan. Tämä olikin itselleni erikoinen tilanne, sillä toimin ensi kerran eläissäni espanjan kielen tulkkina, kun Reetan kurkku tarvitsi lepoa. Eipä ollut ongelmia. Tietenkin helpotus on että tätä hommaa tein aika paljon 70- ja 80-luvuilla, mutta vain venäjästä ja venäjään. Ehkä nytkin olisi toisin päin ollut tottumattoman sönkkäämistä, vaikkei keskustelussa ongelmia olekaan. Hautausmaa on sikäli erikoinen, että hautaus tapahtuu maan päällisiin mausoleumeihin. Olen näitä ennenkin nähnyt, mm New Orleansissa Yhdysvalloissa, missä pohjavesi on maanpinnan tasalla eikä maan alla mikään mätäne. Mutta mielestäni ei missään ole ollut näin suuria kuin täällä. Eva Peronin (Duarten) mausoleumi kuitenkin oli pienemmästä päästä.

Argentiinalainen pihvi 

Iltaohjelmana oli yhteinen ateria kunnon pihvipaikassa, La Chacrassa. Pulska härkä seisoi porttaalissa ja näyteikkunassa loimutettiin nuotiolla lihaa niinkuin meillä lohta. Oli pihveissä sekä makua että kokoa. Täällä ei rasvakammoa tunneta, vaan naudanlihapihviinkin oli jätetty aikamoinen rasvaköynnös ympärille. Epäilen että sillä on osuutensa siihen, että liha todella maistui. Argentiina on myös viinimaa toisin kuin Brasilia. Eipä tarvinut kertaakaan koko retkellä viiniä etikaksi epäillä, enää en muista missä, mutta joissakin paikoissa saatiin hyvinkin tuhtia tuhdin lihan kanssa sopivaa. Lihan suhteen ei todellakaan vähäisintäkään huomauttamista, mutta matkan parhaan aterian söin kuitenkin Buenos Airesin hotellin alakerran naapurissa Torre de Parisissa kalaa, taisi olla turskaa, aivan mestarillisesti laitettuna, pinaattia ym.

Asko Korpela 20000203 (20000122) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu o Matkasivu