0815 |
Lento Buenos Airesiin
Herätys ani varhain, oliko peräti 0445, kun kentälläkin
piti olla jo 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Kaikki meni kuitenkin
hienosti. Missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua ja nälkäisenä
ei tarvinut matkaan lähteä, vaan hotellin tuhti aamiainen tarjottiin
varhaisesta aamuhetkestä huolimatta ystävällisen hymyn höystämänä.
Matkalla lentokentälle näimme Rion heräävän. Kukaan
ei näinä muutamana päivänä tainnut nähdä
sen käyvän nukkumaan. Me ainakin edellisenä iltana tulimme
puolen yön jälkeen Sambashowsta ja pistelimme hotellimme baarissa
vielä varsin kohtuulliseen hintaan kunnon voileivät ja oluet.
Eivät valittaneet, että kokin päivä loppui klo 21 kuten
monissa ravintoloissa meillä kotona.
Paikallista Ullaa ei perillä ollut, mutta oli Suzana ja hyvin pärjättiin
näinkin. Suzana kertoi Reetalle Englanniksi ja Reeta meille suomeksi.
Jo tullessa huomasimme, että Argentiina on ihan toisenlainen maa kuin
Brasilia. Siinä missä Rion kauneus perustui sen sijaintiin kauniin
luonnon keskellä Buenos Airesissa vaikutuksen tekivät komeat
bulevardit, aukiot ratsastapatsaineen ja mahtavat rakennukset. Väkikin
oli ihan eri näköistä. Täällä kasvot näyttivät
melkein pelkästään eurooppalaisilta. Intiaaniväestön
osuus on hyvin vähäinen, afrikkalaista perimää ei ollenkaan.
|
|
Kaupunkikierros
Kun niin varhain saavuimme, ennätimme aikamoisen kaupunkikierroksenkin
tehdä. Aloitimme sen Plaza de Mayolta, itsenäisyyden aukiolta.
Sitä jotenkin ei tule ilman muuta ajatelleeksi, että Etelä-Amerikan
maiden itsenäisyys on sata vuotta vanhempi asia kuin Suomen itsenäisyys.
Niinpä Argentiinakin julistautui itsenäiseksi jo 1810 toukokuussa
(Mayo). Siltä ajalta ovat Plaza de Mayon rakennukset, niistä
näyttävin hallituspalatsi Casa de Gobierno eli värinsä
mukaan Casa Rosada (ruusunpunainen). Jäi mieleen, että Mayolla
koettiin 35 leveysasteen (Euroopassa vastaavasti Kreeta ja Kypros, molemmat
Sisilian eteläpuolella) kuumuus. |
|
o o
|
|
Tangon tyyssijat
Kuumaa oli La Bocassakin, missä argentiinalaisen tangon perinnettä
vaalitaan erityisesti suunnitellulla ja säilytettävällä
miljööllä, jonka keskipiste on El Caminito (pieni polku),
taide- ja tangokatu. Varjossa teki mieli istua ja jotakin virvoittavaa
juoda. Täällä minä ainakin kohtasin konkreettisesti
sen suuren hintaeron, joka vallitsee Brasilian ja Argentiinan välillä.
Postimaksu Suomeen $1.50 ja kortti $1 (=$2.50 eli 15 mk), Brasiliassa vastaavasti
3 mk ja 2 mk (=5 mk), siis kolmannes. Onneksi tuli Brasiliasta lähetettyä.
Mielestäni ei kuitenkaan esim ruoka ollut lopulta sen kalliimpaa kuin
Suomessakaan. |
|
o
o
o
o
|
|
o
o
|
|
Eva Peronin hauta
Sitten mentiin Recoletan kaupunginosaan ja siellä tarkemmin hautausmaalle,
Eva Peronin hautaa katsomaan. Tämä olikin itselleni erikoinen
tilanne, sillä toimin ensi kerran eläissäni espanjan kielen
tulkkina, kun Reetan kurkku tarvitsi lepoa. Eipä ollut ongelmia. Tietenkin
helpotus on että tätä hommaa tein aika paljon 70- ja 80-luvuilla,
mutta vain venäjästä ja venäjään. Ehkä
nytkin olisi toisin päin ollut tottumattoman sönkkäämistä,
vaikkei keskustelussa ongelmia olekaan. Hautausmaa on sikäli erikoinen,
että hautaus tapahtuu maan päällisiin mausoleumeihin. Olen
näitä ennenkin nähnyt, mm New Orleansissa Yhdysvalloissa,
missä pohjavesi on maanpinnan tasalla eikä maan alla mikään
mätäne. Mutta mielestäni ei missään ole ollut
näin suuria kuin täällä. Eva Peronin (Duarten) mausoleumi
kuitenkin oli pienemmästä päästä. |
|
o
o
o
|
|
Argentiinalainen pihvi
Iltaohjelmana oli yhteinen ateria kunnon pihvipaikassa, La Chacrassa. Pulska
härkä seisoi porttaalissa ja näyteikkunassa loimutettiin
nuotiolla lihaa niinkuin meillä lohta. Oli pihveissä sekä
makua että kokoa. Täällä ei rasvakammoa tunneta, vaan
naudanlihapihviinkin oli jätetty aikamoinen rasvaköynnös
ympärille. Epäilen että sillä on osuutensa siihen,
että liha todella maistui. Argentiina on myös viinimaa toisin
kuin Brasilia. Eipä tarvinut kertaakaan koko retkellä viiniä
etikaksi epäillä, enää en muista missä, mutta
joissakin paikoissa saatiin hyvinkin tuhtia tuhdin lihan kanssa sopivaa.
Lihan suhteen ei todellakaan vähäisintäkään huomauttamista,
mutta matkan parhaan aterian söin kuitenkin Buenos Airesin hotellin
alakerran naapurissa Torre de Parisissa kalaa, taisi olla turskaa, aivan
mestarillisesti laitettuna, pinaattia ym. |
|
o
o
|