1000 |
Vierailu Sternin jalokiviliikkeessäYmpärilleen katsellen sai sen kuvan, että Stern on paikallinen yleissponsori. Nimi tuntui olleen esillä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Meikäläisen kannalta parasta tuntui olevan erinomainen pieni Rion kartta, mutta monet muutkin ilmaiseksi jaetut brosyyrit taisivat olla Sternin tavaraa. Stern on myös menestystarina. Eräältä Sternin esittelysivulta selviää, että Hans Stren perusti liikkeensä 54 vuotta sitten. Paikan päällä kerrottiin, että Ukko Sternin saattaa yhä nähdä liikkeessään. Kartan tietojan mukaan hänellä on 175 haarakonttoria 14 maassa. Sternin autot kuljettavat asiakkaat hotellista liikkeeseen ja taas takaisin, mikä varmaan onkin asiallista tällä alalla huomioonottaen kadulla rehoittavan nimenomaan koruihin erikoistuneen pikkurikollisuuden. Sternin ovelta kiireisin askelin lähtevä ympärilleen epäluuloisesti pälyilevä turisti olisi varmaan kovin helppo saalis. Sternin näyttelyyn mennessämme kyselin lupaa valokuvata. Turvamies oven ulkopuolella sanoi, että siitä vaan, mutta myymälässä tultiin kieltämään. Kun kerroin, mitä turvamies oli sanonut, kävi myyjä tarkistamassa ja sanoi mielestäni järkevin perustein: luonnonkiviä saa kuvata, mutta muotoiltuja ei. Toisen alla olevan kuvan ennätin napata ennen kuin kiellon tarkennus tuli voimaan. Samanlaisia olin jo kuvannut hotellin vieressä olevan kaupan ikkunassakin. Sternin jälkeen käytiin läheisessä ostoskeskuksessa matkamuistoja haaliskelemassa. |
|
|
2030 |
Illallinen BronskyssaSitten iloinen seurueemme illasti Bronskyllä ennen Samba showta. Makean elämän vietolta kuullostaa. Kuten kuvista näkyy riemu kattoa tapaili. Täällä katto olikin harvinaisen matalalla, ainakin kuvaannollisesti. Liekö isännältä (näitä ulkomailla tunnettuja suomalaisia elokuvaohjaajia) loppuneet rahat, kiinnostus vai taito, mutta paikka paljain silmin katsoen oli lähinnä 'räkälän' tasoinen. Onneksi ruoka loppujen lopuksi ei niin kehnoa ollutkaan kuin ympäristö. Ja kuten sanottu, tunnelma oli korkealla. Ensin laulettiin ja mekastettiin omin voimin. Jostakin oli Jaakolle haalittu hanurikin. Taattua tavaraa tuli Marjatalta ja Jaakolta ja osin omasta kurkusta. Mutta sitten koettiin yllätys. Paikalla oli Irene Mutanen, suomalainen nimi ja ulkonäöltäänkin suomalaiseksi kelpaava, ei kuulemma osannut sanaakaan suomea. Laulajaksi ymmärsin. Jaakko auttoi hanurin olkavarsilleen. Ajattelin: mitähän tuostakin tulee, kun toisen pitää auttaa. Mutta se oli hämäystä, Jaakon aina valppaita herrasmiesotteita. Irene ei ollutkaan mikään Anna Mutasen sukulainen, ei laulaja varsinaisesti, vaan soittaja, ja millainen soittaja! Heti ensimmäinen vetäisy karmaisi selkäpiitä oikein kunnolla. En nyt enää muista mitä hän soitti, mutta sen mitä soitti, soitti temperamentilla ja mestarin ottein, päivän paras, mielestäni ohitti samba shownkin, ei mahda mitään. |
|
|
2200 |
Samba showSambashowssa meillä oli paikat ensimmäisellä ja ainoalla parvella. Sieltä ei paljastunutkaan kuinka suuri paikka oli kysymyksessä. Se kävi selväksi vasta kun itse show kesti minkä kesti ja saman verran aikaa käytettiin lopuksi kaiken maailman kansallisuuksien kutsumiseen lavalle laulamaan. Varmaan kaikki Euroopan maat, Amerikka ja suurin osa Aasiaa oli paikalla, ainakin 50 maata. Järjestäjiltä oli tietysti ovela veto nostatella näin kansallistunteita ja vielä saada oma show näyttämään entistäkin paremmalta, kun vertailukohtana olivat amatöörimäiset yleisön esitykset. Me pidättäydyimme viisaasti yläparvelta saakka lavalle änkeämästä, vaikka nimeltä mainittiinkin ja sillä kohdalla itse äläkän päästimmekin. Tällaisessa kavalkaadissa ei tietenkään ollut sijaa kuin pikku kiekaisulle ja parille jalan heilautukselle, mutta Marjatta oikein puhisi esiintyjien huonosta laulutaidosta. Meikäläiseen meni täydestä. |
|
|
|
|
Mutta entä itse show? Kyllä siinä syke oli ja kuvista näkyy loput eli se kuinka rahat oli otettu pois turisteilta ja pantu hepeniin. Keskiviikkoillan väkevää tunnelmaa ei täällä tavoitettu, ei ollut yhteiskunnallista sanomaa, ei kummunnut syvältä kansan parista, ei ollut koko skaala vauvasta vaariin mukana. Ilman muuta olivat ammattilaisia ja ammattitaitoisia, jalka nousi kevyesti ja pakarat ja muutkin paikat vemputtivat justiinsa tahdissa. Ja kauniitakin olivat. Etukäteen olisin kuvitellut, että niin pitkälle viety alastomuus vaikuttaisi jotenkin riettaalta ja pornolta, mutta niin ei ollut. Sitäpaitsi tytöillä olikin ihonväriset verkkosukat jalassa. Ennen esityksen alkua, yleisöllä oli tilaisuus kuvauttaa itseään uhkeiden tanssijattarien ja tanssijoiden likistyksessä. Yritin viime tipassa provosoida vedonlyöntiä eli ottaa vastaan tarjouksia paljonko maksat, jos nipistän tännekin ilmeisesti tulevaa tyttöä nätisti pyllystä. Ei rohkeus riittänyt, eikä sitten enää niin mielikään tehnyt kun lähelle tuli, ihan näytti tavalliselta ihmiseltä.- Vahtikin oli kiusallisen lähellä. Kuvat tulivat olosuhteiden pakosta jonkin verran liian kaukaa, mutta kyllä niistä varmaan mukana olleille tapahtumat mieleen muistuvat. |
Asko Korpela 20000202 (20000122) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu o Matkasivu