Useimmille yhdentekevää missä käytiin
Mari Manninen HELSINGIN SANOMAT
Toimittaja otti äkkilähdön viikoksi Tunisiaan
MONASTIR. Kotiinpaluuta Monastirin lentokentällä odottaa
tyytyväisiä ruskeita naamoja.
> "Viimeiset päivät ovat olleet märkiä, mutta lämmintä
on ollut. Ihan hyvä reissu", järvenpääläinen
Taina Hyvärinen ynnää. mukavinta on ollut, kun on saanut
olla vaan. "Mennä valmiiseen pöytään syömään."
Oppivatko Hyväriset Tunisiasta jotain? Eivätpä
juuri, perhe miettii.
Suurin osa lentokentällä istuvista suomalaisista ei tiedä
viikon loman jälkeen Tunisiasta paljon mitään. Eikä
heitä klinnostakaan, eikä tarvitsekaan, sillä se ei ole
seuramatkailun idea.
Matkustajille on sama, olivatko he Tunisiassa vai Kreikassa, kunhan
tulivat lämpöön
ja turvalliseen seuramatkakaupunkiin, jossa kaikki toimi kuten ennenkin.
Oli ranta, ravintolat ja shoppailut.
Ne harvat meistä, jotka ovat vaivautuneet pitemmille retkille,
ovat saaneet annoksen historiaan maantietoa, uskontoa ja perinteitä.
Kaikki tieto on tullut oppaalta.
Saharan safarin bussimatkalta muistan Tunisiasta, että "tämä
on demokraattinen yksinvalta. Mutta niin se pitääkin olla,
jotta maa toimisi".
Lisäksi tiedän, että Kekkonen kiipesi palmuun Tunisiassa,
että kissat ovat pyhiä, että liikenneonnettomuuksia sattuu.
Entä tutustuivatko Hyväriset yhteenkään tunisialaiseen?
Eivät. Viikko on lyhyt aika. Taina sanoo, ja jatkaa, että
vaikea oli edes yrittää, kun Hyväriset eivät osaa ranskaa
tai arabiaa eivätkä paikalliset englantia.
Kerran Marokossa he oppivat vähän paremmin tuntemaan paikallisia
- mutta se olikin kahden viikon matka.
Epäilen, että pakettimatkalaisten yleisin eksoottisin kaveri
on saksalainen turisti.
Seuramatkakaupungissa turistille paikallinen on palveleva myyjä,
tarjoilija tai akrobaatti, turisti paikallisille oudosti käyttäytyvä
rahanlähde.
Turistinaiset saattavat joskus solmia tuttavuuksia. Soussen rannoilla
muutamat viidenkympin ylittäneet turistirouvat tulivat hyvin juttuun
paikallisten nuorukaisten kanssa.
Varakkaat pohjoisen naiset näyttivät Pitävän tiukasti
kiinni oikeudestaan maksaa omat ja seuralaisenkin juotavat ja syötävät.
Kiitolliset nuoret pitivät naisia kädestä ja hieroivat aurinkorasvaa
selkään.
Lentokentälle yhtä nuorempaa naista saattelee paikallinen
mies. Pusut vaihdetaan, halataan ja vielä passintarkastuksesta
viskellään lentosuukkoja. Vaikea päätellä,
onko kyseessä lomaromanssin loppu vai jonkin vakavamman alku.
Onnellisten ja vähemmän onnellisten turistien lentomatka
kestää lähes neljä tuntia.
Itse kuulun niihin vähemmän onnellisiin, sillä vatsatauti
ei ole vielä täysin nujerrettu.
Kotimaan lentokentällä pälkäneläisten Seija
Mäkisen ja Emmi-Sofian, 11, naamat venähtävät.
Perheen isän piti olla vastassa, mutta auto hajosi. Naisväki
jää pohtimaan, kuinka kotimatka taittuu.
|