| Sellainen on Hannu Tulkin kirjoittama kirja Virolahti ja
kirjallisuus. Pienestä sivumäärästä huolimatta
tämä teos on suuri pikku jättiläinen. Se on Virolahti-kirjallisuuden
tietoteos, oiva lähdekirja ja erittäin sujuvalla kynällä
kirjoitettu esittely. Sen lukee helposti kannesta kanteen tunnissa, mutta
se pyörii mielessä pitkään sen jälkeen. Onko todella
näin paljon kirjallisuutta, jolla on kosketuskohta kotipitäjään?
- Kyllä vain on.
Hannu Tulkki on teosta valmistellut toista kymmentä vuotta. Alkunsa se on saanut hänen pitämästään esitelmästä pääkaupungin virolahtelaisille. Jäi pyörimään esitelmöitsijän mielessä, palasi asiaan kertomansa mukaan silloin tällöin kunnes kuluvan vuoden alussa päätti lopettaa 'iäisyysprojektiksi' jo nimittämänsä hankkeen kirjoittamalla siitä kirjan. Teoksen alussa esitetään kysymys: Mitä on Virolahti-kirjallisuus? Tähän kysymykseen ei sitten sanan tai kahden vastausta annetakaan, vaan vastaus on koko kirja. Sisällysluettelosta selviää, että Virolahti-kirjallisuutta ovat kirjat joissa kerrotaan Virolahdesta ja kirjat, jotka on kirjoittanut virolahtelainen. Molempia on esitelty selkeästi luokiteltuina Kirjailijoista mainitaan yksi yli muiden: Samuli Paronen, jolla mainitaan olevan pysyvä paikka suomalaisessa kirjallisuudessa. Sitten on vielä aikamoinen joukko Virolahdella syntyneitä ja eläneitä kirjailijoita, erityisesti pappeja ja kaikkiaan kahdeksan sellaista Virolahdelle tärkeätä kirjailijaa, jotka eivät ole syntyneet tai asuneet täällä, mutta ovat kirjoittaneet Virolahdesta. Tunnetuin on tietysti Sakari Topelius, joka Maamme kirjassaan esitteli Pyterlahden kivilouhoksen (Granitbrottet i Pytterlaks). Mukana on myös muistelmia, tilityksiä ja historiikkeja, mm veljekset Tauno ja Ilmo Nurmela, Armas Tasa, Veli A. Klami. Mainittu on myös oppikirjat ja tieteelliset teokset, sukujulkaisut ja historiat, kylistä, asukkaista. Eräs Virolahden suurimmista pojista on ilman muuta ollut Johannes Takanen. Takasen erittäin hienon elämänkerran on kirjoittanut huomattava kulttuuripersoona Eliel Aspelin. Se ilmestyi 1888, kolme vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Toinen suuri taiteilija on Uuno Klami. Hänestäkin on elämänkerta. Virolahtelaisten oppilaitosten historiikkeja on useita. Niissä on myös virolahtelaisten henkilöiden hengentuotteita, runoja ja kirjoituksia. Mainittu on myös lehdet, vuosikertomukset ja Virolahden esilläolo mitä erilaisimmissa kirjoissa. Joutuu ihmettelemään, miten on näin laaja aineisto koottu. Lopussa on henkilöhakemisto, joka käsittää n 250 nimeä. Kirjan alussa mainitaan koko joukko bibliografisia lähteitä sekä kirjasto ja kotiseutuarkisto, mutta sittenkin... Taitaa tekijällä olla elefantin tai hevosen muisti itselläänkin. Totisesti, kuten Pääkaupunkiseudun Virolahtelaisten keulamies Pertti Pennanen sanoo: kirja on mitä mainioin tuliainen mökkivierailulle tai sukuloimaan menevän kourassa! Kirjaa myydään kotiseututapahtumissa, mm Sepramarkkinoilla. Kustantajayhdistyksen johtokunnan jäseniltä sitä voi myös tilata. [Hinta on 7 euroa.] |
Asko Korpela 20020601 (20020601) o 
o AJK kotisivu