Järjestäjä, pyyhkikää luokkakuva

Kirjailija Jaan Kross täyttää tänään Tallinnassa 80 vuotta.

• Jaan Kross teki vuoden 1938 ylioppilasluokastaan kuuluisan
• Kymmenen vuotta sodan jälkeen 40 oppilaasta oli jäljellä kourallinen 

Kuusikymmentäkaksi vuotta myöhemmin vain he kolme ovat kotimaassa jäljellä nelikymmenpäisestä poikaluokasta.

Neljäs Westholmin, eli westun "Poika" elää Kargajan tietojen mukaan Kanadassa. Muista muualle menneistä heillä ei ole enää tietoa. .

Heidän kaikkien, elävien ja kuolleiden piirteet ja juonteet; puheet ja kepposet Kross tallensi 1988 ilmestyneessä romaanissaan, - Wikmani poisid (Wikmanin pojat; ei suomennettu), josta tehty suosittu televisiosarja nähtiin Viron televisiossa viimeksi kesällä.

Vai tallensiko? Tunnistivatko luokkatoverit itsensä?

"En tuntenut", vierustoveri Gunnar tokaisee.

"Toisia. tunnistin kyllä", Ants Kargaja lieventää. "Esimerkiksi 'Pennon' ja hänen huvittavat imitaationsa."

Kumpikaan ei oikein myönnä arvostavansa Wikmanin poikia, Heistä kirja ei ole Krossin historiallisten romaanien veroinen. Romaanissa kuvatut hyvin organisoidut kepposetkin saavat Järven ja Kargajan pudistamaan päätään: "Jos tehtiin, ei ainakaan suuria. Kross on vain antanut koneen laulaa."

Jakob Westholmin, yksityislukio oli Viron paras, Tarton Treffnerin ohella. Koulua käytiin yksitoista vuotta, alkeista abiturienteiksi. Se oli koulu, josta yleensä mentiin sinne minne toisista kouluista pyrittiin.

"Koulun päätettyään Wessun pojat osasivat sujuvasti saksaa. ranskaa ja englantia. Yhdeksännellä valittiin vielä kolmivuotinen latina tai venäjä."

Juristi Kargaja - latinanlukija - ja rakennusinsinööri .. venäjänlukija - pohtivat hetken kielivalinnan etuja ja haittoja.

"Latinan opettajamme ei ollut erityisen pätevä. Hän oli entinen tsaarin armeijan upseeri, joten houkuttelimme hänet esittämään äksiisiä tai selvittämään mitä radio tai konekivääri on latinaksi. Sen verran silti opimme, että yliopistossa pystyin vaikeuksitta kääntämään roomalaisen oikeuden tekstejä", Kargaja muistelee.

Latinanlukijoilla näytti tosin sitten ensimmäisinä neuvostovuosina olevan suurin todennäköisyys joutua vankileirille. Järvekään ei pidätykseltä välttynyt. mutta hän sentään osasi valmiiksi venäjää.

"Koulu oli ahdas - kahdessatoista luokkahuoneessa oli 550 oppilasta. Meitä oli alakoulussa viisikymmentä poikaa, koulun päättyessä kymmenen vähemmän", Kargaja kertoo.

Leiriltä palattuani viisikymmenluvun puolivälissä kävi tapaamassa entistä luokanvalvojaamme. Hän laski, että meitä - silloin 35-vuotialta nuori miehiä - oli jäljellä enää kuusi. No, myöhemmin saimme sitten tietoja Kanadaan tai Etelä-Afrikkaan menneistä tovereistamme."

Wikmanin pojissa koulunsa päättävät luokkatoverukset suunnittelevat tapaavansa uudelleen juhannuksena 1943. Tapaaminen toteutuu aiottua paljon suppeampana. Monet pojista ovat rintamalla. kuka Neuvostoliiton kuka Saksan joukkoihin mobilisoituna, jotkut Suomen armeijassa.

Muutamat ovat lähteneet maasta. moni on viety väkisin. Tallinnaan jääneet tekevät työtä Saksan sotaponnistusten hyväksi tai yrittävät vältellä työpinnareiden metsästäjiä. Parikymppisillä virolaismiehillä oli elämässään vaihtoehtoja, mutta ne olivat kaikki hengenvaarallisia.

Tosielämässä yhteistä tapaamista ei enää ollut. ennen kuin Viro oli taas itsenäinen. Silloin luokkakuva oli entisestään harventunut.

"Sain saksalaisilta 2,5 päivää lykkäystä diplomityöni lopettamiseksi. Sitten oli lähdettävä armeijaan", Kargaja muistelee vuotta 1943. "Kaksi vuotta myöhemmin makasin haavoittuneena Prahan sotasairaalassa, kun venäläiset saapuivat vapauttamaan minut.

"Vapauttamisella" oli nuorelle virolaiselle aivan erityinen kaiku: seuraavat yksitoista vuotta hän vietti neuvostovankilassa ja pakkotöissä napapiirin pohjoispuolella Vorkutan hiilikaivoksissa, osan ajasta kuolemaantuomittuna.

Gunnar Järve yritti sodan jälkeen paeta Suomeen mutta joutui turvallisuuspoliisin ansaan. Hänet lähetettiin kuudeksi vuodeksi Vorkutaakin pohjoisemmaksi Norilskiin.

Hän palasi Tallinnaan koulutustaan vastaavaan työhön. juristiksi valmistuneelle Kargajalle järjestyi mestarin paikka Norman peltitehtaalla, kun papereihin oli kirjattu työkokemus "turvallisuusviranomaisten alaisessa tuotannossa".

Krossilta kysyttiin äskettäin, tuntuiko hänestä kuin hänen sukupolvensa olisi joutunut koulusta suoraan helvettiin. Kirjailijan mukaan se ei siltä tuntunut vaikka maailma muuttui uhkaavaksi ja valinnan vapaus kapeni. "Nuoruutemme lisäsi olosuhteisiin vähän myös seikkailun henkeä."

Kargaja ja Järve eivät hekään näe syytä valittaa. "Elämän parhaat vuodet menivät leirissä, mutta vaikeudet ovat nyt takana. Georgialaisilla oli tapana sanoa, että neuvostojärjestys on hyvä järjestys, mutta kestää liian kauan.

"Yhteys luokkatovereihin katkesi kyllä jo aiemmin, kun menimme opiskelemaan. Krossin kanssa pidimme yhtä, koska molemmat luimme lakia Tartossa."

Kargaja ja Järve muistavat Krossin olleen älykäs ja varhaiskypsä poika, hyvä kielissä, mestari äidinkielessä. tiedoiltaan ensyklopedinen. Suunnilleen tuollaiseksi kirjailija kuvaa luokan priimuksen Jaak Sirkelin Wikmanin pojissakin.

"Muisti hänellä oli hirmuinen", Kargaja kertoo. "Kerran ensimmäisen vuoden opiskelijoina kokeilimme paljonko kahden minuutin vilkaisulla jää mieleen Viron oikeushistonan oppikirjan oikeustapausindeksistä. Se oli käsittämätöntä tekstiä, vuosilukuja, päivämääriä, lyhenteitä ja viitteitä. Kross muisti sivulta 23 tapausta tietoineen, ja vielä viikkoa myöhemmin niistä kolmetoista.

Vanha Erika laulaa ullakolla

TALLINNA. Jaan Kross ei aio 80 vuoden iästä huolimatta jäädä eläkkeelle, vaan kirjoittaa niin kauan kuin jaksaa vanhaa Erika-kirjoituskonetta laulattaa kotonaan kirjailijaliiton talon ylimmässä kerroksessa.

Tietokoneesta Kross ei perusta, vaikka sellainenkin talossa on. Sillä työskentelee Krossin puolisö, kirjailija Ellen Niit.

Krossilla on tälläkin hetkellä tekeillä uusi romaani. Sen alkuvaihe oli takkuinen, sillä kirjailija kadotti salkun. jossa oli 33 liuskaa valmista tekstiä. Kross on kirjoittanut ne uudelleen ja lisää tulee. Aihe on Viron elämä 1990-luvulla, uuden itsenäisyyden aikana.

Neuvostoliiton romahdettua romahti myös kirjailijoiden taloudellinen asema.

"Kulttuuri-ihmisten asema on alkanut palautua, vaikka monilla on vielä vaikeuksia. Se on vähän makuasiakin: kumpi on tärkeämpää, sensuuri vai makkarakilon hinta?"

Kross on Viron käännetyin kirjailija. Hänen töitään on julkaistu 23 kielellä. Kääntäjien löytämisestä hän ei ole huolissaan:

"Onneksi maailmassa on hulluus aika hyvin levinnyt. Minulle soitti ihminen, joka halusi tietää. kuinka erään kirjassani esiintyvän saaren nimi taivutetaan genetiivissä. Soittajan viron kielessä oli lievä aksentti; selvisi, että hän oli viroa opiskellut japanilainen ja haki tietoa ystävälleen, joka oli päättänyt kääntää japaniksi romaanini Keisarin hullu."

TAUSTA

Koulumestareita, kepposia ja luokkataistelua

Forseliuksen seminaarissa Tarton lähellä opiskeli neljän vuoden aikana satakuusikymmentä virolaispoikaa rahvaankoulun opettajiksi. Kysymys kuuluu: millaisen omakielisen sivistyneistön virolaiset olisivat ehtineet saada ja kuinka paljon aikaisemmin. jos Forselius olisi neljän vuoden sijasta toiminut neljäkymmentä vuotta.

Viron kohtaloihin mahtuu paljon samanlaisia katkeria jossitteluja. Krossin viime

syksynä suomeksi ilmestynyt romaani Paikallaanlento henkilöityi yhteen "Wikmanin koulun" poikaan, Ullo Paerantaan itsenäisen Viron ensimmäisen sukupolven lahjakkuuden. osaamisen ja energian - ja sen miten neuvostovalta sen haaskasi.

Koulunkäynti ja sosiaalinen nousu - myös nousu kansakuntien joukkoon - sivistyksen avulla on virolaisen kirjallisuuden suuri teema.

A.H. Tammsaaren viisiosainen Totuusja oikeus alkaa suon laidasta kuten; Linnan Pohjantähti, mutta ponnistaa jo toisessa osassa Tarttoon herra Maurusin maineikkaaseen kouluun ja seuraa siitä pitäen sivistyneistöön nousevan Indrekin vaiheita.

Viron luetuin kirja, Oskar Lutsin Kevade (Kevät, suom. nimellä Arno ja kumppanit) on omaelämäkerrallinen maalaiskoulun kuvaus.

Jaan Krossin Wikmanin pojat on kirjoitettu varsin tietoisesti näiden kansalliskirjailijoiden muottiin, sivistysihannetta arvostaen mutta kepposia ja värikkäitä tyyppejä unohtamatta.

Kross kuvasi kuitenkin jo parikymmentä vuotta aiemmin Kolme katku vahel (Kolmen ruton välissä) -romaanissaan, miten Tallinnan Kalamajan esikaupungin ajurimestarin Simon Rissan pojasta koulutettiin Balthasar Russowina tunnettu pappi ja kronikoitsija. 1500-luvulla eläneen todellisen Russowin kouluvuosista ei paljon tiedetä, mutta Kalamajassä itsekin varttunut Kross on taitavasti täyttänyt aukot omilla koulumuistoillaan ja samoilla opettajiensa ja toveriensa muotokuvilla. joita hän sitten hyödynsi Wikmanin pojissa.

Wikmanin poikien keskushenkilö Jaak Sirkel on Krossin tavoin Kalamajassa asuva keskiluokkaistuneen työnjohtajan poika. Koulutus ei ole hänenlaisilleen enää hampaat irvessä puurtamista pohjalta ihmisarvoon. mutta kuitenkin riittävän vakava asia - ehkä pikemminkin sarja itse asetettuja älyllisiä haasteita.

Neuvostosensuurin ei kaiketi ollut vaikea hyväksyä Krossin historiallisten romaanien peruskuviota, halpasäätyisen kansanihmisen ponnistelua kohti sivistystä.

Mutta miten ihmeessä sen onnistui olla katsomatta kuvion kääntöpuolelle: luokkataistelun toinen osapuoli piti väkivalloin kiinni oman kielensä ylivallasta ja sivistysmonopolista, toiselle kysymys oli säilymisestä kansana.

Neljäkymmentä "Wikmanin poikaa"

Cuido Allas

"Asui Tallinnassa. Tapasimme viimeisen kerran viisi vuotta sitten."

Elmar Anderson

"Pidätettiin jo 1941, eikä päästetty vuosikymmeniin palaamaan Venäjältä. Asui viimeiset vuotensa pienessä puutalossa Tartossa, molemrnat jalat amputoituina."

Enno Andrusson

"Istui myös vankilassa."

Harri Aring

"Luokan hiljaisia. Pakeni Ruotsiin."

Joachim Jervan

"Kuoli jo sodan aikana."

Gunnar Järve

"Pyrki Suomeen. Pakkotöissä Norilskissa. Elää Tallinnassa."

Arved Kallo

"Luokan hauskuttaja, Wikmanin poikien Pennon esikuva. Menestyi kaikkialla: karkotuspaikassaan Kazakstanissa maalivahtina ja koripalloilijana, Tallinnaan palattuaan arvostettuna mekaanikkona.

Vallot Kare

"Tuli joukkoomme jäätyään luokalle. Kuoli varhain."

Ants Kargaja

Juristi. Jaan Krossin opiskelutoveri myös Tarton Yliopistossa, Saksan armeijassa, joutui haavoittuneena Prahassa venäläisten käsiin. 11 vuotta pakkotyössä Vorkutan hiilikaivoksissa.

Udo Kasemets

"Etevä pianisti, isä oli Estoniateatterin johtaja. Päätyi Kanadaan."

Elvo Kilgas

"Kaatui keväällä 1944"

Sigurd Kister

"Näin viimeksi syksyllä 1944 vähän ennen kuin venäläiset tulivat. Siirtyi ulkomaille."

Aleksander Kitsnik

"Pääsi Ruotsiin ja tuli Ruotsista takaisin. Ainoa sellainen tapaus."

Kaljo Kornei

"Soti Suomessa, istui vankilassa ja kuoli Jämejalan mielisairaalassa parantumattomasti sairaana."

Igor Kraus

"Saksan armeijassa upseerina, eli vielä kymmenkunta vuotta sitten Kanadassa."

Jaan Kross

Luokan Priimus. Saksalaisten vankina 1944. Vangittiin Tartossa 1946 ja oli kahdeksan vuotta Siperiassa. Viron merkittävin sodanjälkeinen prosaisti.

Endel Käärik

"Kaatui Saarenmaalla."

Harri Kölvand:

"Konservatorion käynyt viulisti. Kuoli parikymmentä vuotta sitten."

Georg Larka

"Oli Saksan armeijassa, muuta en tiedä.,,

Paavo Loosberg

"Sodan aikana Suomen laivastossa. Meni Kanadaan."

Uno Maasepp

"Etelä-Afrikassa, jos vielä on elossa."

Oleg Mutt

"Isä oli lähettiläänä Yhdysvalloissa ja Oleg osasi kouluun tullessaan täydellisesti englantia. Työskenteli sitten englannin kielen dosenttina Tartossa. Poika Mihkel Mutt on tunnettu kirjailija."

Ferdinand Oha

"Ammattiupseeri. Mobilisoitiin monien muiden tavoin neuvostoarmeijaan ja kaatui."

Aavo Paas-Rannala

"Suomen armeijassa, haavoittui vaikeasti. Myöhemmin Kanadassa."

Eduard Parmet

"Neuvostotoimihenkilö, toimi kaupan alalla johtajana."

Rolf Paulson

"Meni Etelä-Afrikkaan ja palasi Viroon jo 1945. Vietiin heti saapuessaan."

Uno Päid

"Saksan armeijassa, asui myöhemmin Kanadassa."

Ralf Rein

"Tiedän vain, että on kuollut."

Heino Remma

"Huomattava yliopistomies, kuoli viitisentoista vuotta sitten."

Harry Roopalu

"Roopalu? Ai niin, Rosenrot! Saksan armeijassa."

Cornelius Rämmer

"Palveli neuvostojoukkojen selustassa. Taisi kuolla jo sodan aikana."

Egon Saaristu

"Sotakoulussa? Ei, palveli jalkaväessä. Kuollut kauan sitten."

Ilo Sarva

"Saksan armeijassa. Tietääkseni siirtyikin Saksaan. Näin viimeksi vuonna 1944 pienikasvuisesta pojasta oli tullut kookas mies."

Arvo Sauks

"LääkärinäKanadassa, ja minun tietääkseni vielä elossa."

Väino Sisask

"Mobilisoitiin neuvostoarmeijaan ja kuoli sodassa."

Avo Taimre

"Kauan sitten kuollut. Näin hänet Virossa vielä vankeudesta palattuani."

Aleksander Terras

"Jos on elossa, asuu Ruotsissa."

Johannes Tops

"Ulkomailla? Ei, mitä nyt sodan alussa jonkun vakoilu. syytteen vuoksi pidätettynä."

Karl Venter

"Oli Virossa, kauan sitten kuollut."

Osvald Võrk

"Pyrki kuudennella luokalla veneellä Etelä-Amerikkaan ja tavoitettiin puolimatkassa Paldiskiin. Sittemmin tosin itse välttyi niin pakolaisuudelta kuin vangitsemiseltakin. Työläisenä Tallinnassa, missä näimme häntä usein kaupungilla."