| Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski kuuluivat eri aikaan Ivan Turgenevin
kirjalliseen salonkiin. Molemmat ajautuivat välirikkoon Turgenevin
kanssa ja lähtivät rakentamaan uraa omillaan.
Turgenjevin kirjallisen salongin tähdet Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski eivät koskaan tavanneet toisiaan JUKKA PETÄJÄ
|
| He eivät koskaan tavanneet toisiaan, vaikka olivatkin aikalaisia
eikä heillä ollut ikäeroa kuin vaivaiset seitsemän
vuotta.
"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan", kirjoitti nuorempi heistä erään kuuluisan romaaninsa yhtä kuuluisaksi avausvirkkeeksi. Romaani on Anna Karenina, kirjoittaja luonnollisesti Leo Tolstoi Jasnaja Poljanan patriarkka, jonka kootut teokset Neuvostoliiton valtion kustannusliike julkaisi 1936. Laitokseen kuului peräti yhdeksänkymrnentä nidosta. "Tavattoman helteisenä päivänä heinäkuun alussa, iltapuolella. lähti eräs nuori mies syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella verkalleen kuin epäröiden K-n sillalle päin", avasi puolestaan toinen heistä aivan yhtä kuuluisan romaaninsa. Se on Rikos ja rangaistus, kirjoittaja on tietenkin Fjodor Dostojevski - Pietarin suuri mystikko, joka joutui profaanissa, kovassa maailmassa suoltamaan koko ajan tekstiä elääkseen - toisin kuin kreivi Leo Tolstoi, jonka ei tarvinnut kirjoittaa ansaitakseen rahaa. Dostojevskin Rikos ja rangaistus julkaistiin Venäjällä alkuvuodesta 1866, Tolstoin Anna Karenina taas loppuvuodesta 1877 - lähes 12 vuotta myöhemmin. Lienee sattuma, että Dostojevski liittyi Ivan Turgenevin ja runoilija Nikolai Nekrasovin pitämään kirjalliseen salonkiin Pietarissa 12 vuotta ennen Tolstoita. Yllättävää sen sijaan on, että nämä kaksi mestaria eivät koskaan kohdanneet, vaikka sama kirjallinen salonki nosti heidät maailmanmaineeseen. Silti he olivat tietoisia tosistaan. "Leo Tolstoi miellyttää
minua äärettömästi, mutta minä luulen, ettei hän
tule enää paljon kirjoittamaan (saatan tosin erehtyä)",
kirjoitti 32-vuotias Dostojevski luettuaan Tolstoin Lapsuuden. Dostojevski
oli vapautettu juuri Siperian vankileiriltä ja komennettu viideksi
vuodeksi tavalliseksi sotilaaksi jalkaväkirykmenttiin Semipalatinskiin.
|
Fjodor Mihaliovits Dostojevski (1821-1881)
| Paikkakunta |
Aika
|
Tapahtuma/teos | Ikä |
| Pietari |
1838
|
Sotilasakatemia | 16 |
| kesäkuu 1838 | Isän kuolema | ||
|
1843
|
Teknisenä piirtäjänä Sotaministeriössä | ||
|
1844
|
Tutustuu Nikolai Nekrasoviin ja Ivan Turgenjeviin | 22 | |
|
1846
|
Kaksoisolento | 24 | |
|
1848
|
Valkeat yöt | 26 | |
|
5.5.1849
|
Pidätys. Saa kuolemanrangaistuksen | 27 | |
|
3.1.1850
|
Valeteloitus ja rangaistuksen lieventäminen | ||
| Omsk |
1850
|
Kärsii nelivuotista rangaistusta | |
| Semipalatinsk |
1854
|
Viisivuotinen asepalvelu | 34 |
|
helmikuu 1857
|
Vihitään Marja Smitijevna Issajevan kanssa | 35 | |
| Pietari |
1860
|
Muistelmia kuolleesta talosta | |
|
1861
|
Aikakauslehti Vremjan perustaminen | 39 | |
| Länsi-Eurooppa |
1862
|
Matkoja | 40 |
|
huhtikuu 1863
|
Vremjasta erottaminen | 41 | |
|
1864
|
Julkaisee aikakauslehti Epohaa | 42 | |
| Kellariloukku eli kirjoituksia kellarista | |||
| Länsi-Eurooppa |
1865
|
Matkoja | 43 |
| Pietari |
1866
|
Rikos ja rangaistus | 44 |
|
27.2.1867
|
Toinen avioliitto: uusi aviopuolisoAnna Grigorijevna Snitkina | 45 | |
| Saksa/Italia |
1867
|
Neljävuotinen matka | |
| Pelurit | |||
| Firenze |
1867
|
||
|
1868
|
Idiootti | 46 | |
| Dresden |
1870
|
Ikuinen aviomies | 48 |
| Pietari |
1871
|
Riivaajat | 49 |
| Kirjoittaa aikakauslehti Grashdaniin | 51 | ||
| Kirjailijan päiväkirja | |||
|
1875
|
Keskenkasvuinen | 53 | |
|
1876
|
Lempeä luonne | 54 | |
|
1877
|
Naurettavan ihmisen uni | 55 | |
|
1879
|
Karamazovin veljekset | 57 | |
|
9.2.1881
|
Dostojevski kuolee | 59 |
| Suomenlinnassa syntynyt kirjallisuuskriitikko Vissarion Belinski
esittelee 22-vuotiaaan Dostojevskin Turgeneville ja Nekrasoville loppuvuodesta
1844. Dostojevski on juuri saanut valmiiksi esikoisteoksensa Köyhää
väkeä, joka saa painoluvan vasta 1846. Dostojevskin tähti
alkaa nousta, kun hän lukee vielä painamatonta romaaniaan useissa
luentatilaisuksissa Pietarissa.
Nuori kirailija astuu Turgenevin kirjalliseen salonkiin kuin paraskin dandy. Hän ei maailmalle turhia kumartele, vaan maailma saa pokkuroida hänelle: ensitöikseen hän tilaa muodikkaan puvun Zimmermannilta ja ostaa tuliterän silinterihatun. Ensi tapaaminen Turgenevin kanssa saa nuoren kirjailijan kouhuksiin - Turgenjev on vain kolme vuotta Dostojevskiä vanhempi. Hän on juuri lopettanut romanttisten runojen kirjoittamisen ja työstää kertomuksia, myöhemmin - 1852 - julkaistaan nimellä Metsämiehen muistelmia. "Turgenev on rakastunut minuun. Millainen mies hän onkaan, voi veli. Minäkin olen vähällä rakastua häneen. Kyvykäs runoilija, aatelinen, kaunis mies, varakas, älykäs, sivistynyt." Nopeasti käy ilmi, että kirjalliseen salonkiin ei sittenkään mahdu näin suurta egoa. "Mikä Dostojevskia oikein vaivaa. Hän uhuu pelkkiä typeryyksiä ja on niin onnettoman itsepäinen kaiken kukkuraksi", kuiskaa Belinski iltana Nekrasoville. Paranoiaan taipuvainen Dostojevski ei jää odo maan, vaan myös hän alkaa suhtautua uusiin ystäviinsä epäillen. "Henkilökohtaisesti en ole koskaan pitänyt Turgenevista", kirjoittaa Dostojevski myöhemmin - siinä vaiheessa, hän on oman uransa herra. "Hän vihasi minua jo silloin, olimme molemmat nuoria kirjailijoita uramme kynnyksellä, mutta minä en millään tavoin ansainnut hänen vihaansa", toteaa puolestaan Turgenjev. Veljelleen F M. Dostojevski tunnustaa, että "minulla on ollut epämiellyttävä kunnia riitaantua ikuisiksi ajoiksi Sovremennikin ja samalla henkilökotaisesti Nekrasovin kanssa. Dostojevski poistuu Turgenjevin ja Nekrasovin kirjallisesta salongista ovet pakkuen - hyvä etteivät sormet jää oven väliin - mutta ovi on auki uudelle tulokkaalle - Leo Tolstoille. Leo Tolstoi saapuu Pietariin marraskuun 19. päivän aamuna 1855. Sevastopolin sankari - nuori, innokas ja naiivi kirjailijanalku - tutustuu nopeasti Turgeneviin, jonka Nikolai I oli karkoittanut 1852 kuukauden mittaisen vankeuden jälkeen kahdeksi vuodeksi maatilalle, koska sensuuri oli löytänyt epäilyttäviä ajatuksia hänen Nikolai Gogolista laatimastaan muistokirjoituksesta. Karkoituksen jälkeen Turgenev palasi taas Pietariin. Tarina etenee tuttuja latuja - aivan kuin historia toistaisi itseään. Aluksi ihastus. "Et voi kuvitella kuinka oivallinen ja kelpo mies Tolstoi on, vaikka minä olen antanut hänelle pilkkanimen luolaihminen hänen riehakkuutensa ja jääräpäisyytensä vuoksi", Turgenev kertoo ystävälleen, kirjailija Pavel Annenkoville, joka toimii Aikalaisen avustajana. Leo Tolstoin avomielisyys liikuttaa suuresti hänen uusia kidailijatovereitaan. Vadot alkavat kuitenkin nopeasti piirtyä kirjallisen salongin seinille. "Riidoissa Turgenevin kanssa", kirjoittaa Tolstoi päiväkijaansa jo helmikuun 1. päivänä 1856. "Söin illallista Turgenevin kanssa. Sovimme taas riitamme", hän toteaa päiväkirjassaan maaliskuun 12. päivänä 1856. Toukokuussa Tolstoi masentuu, kun Turgenev matkustaa pois Pietarista maatilalleen. "Hän on poissa, ja tunnen, että olen alkanut rakastaa häntä suuresti, vaikka olimmekin yhtä mittaa riidoissa." Seuraavan kerran Tolstoi ja Turgenev tapaavat Pariisissa. Vaikeudet jatkuvat ' "Söin päivällistä Turgenevin luona. Hän on kerta kaikkiaan itserakas ja pikkumainen", Tolstoi kijoittaa päiväkirjaansa. "Turgenev ei usko mihinkään. Se on hänen onnettomuutensa. Hän ei rakasta." Siinä mielessä Turgenev ja Tolstoi löytävät toisensa, että kumpainenkin epäilee toista. Turgenev tunnustaa, ettei voi elää sovussa Tolstoin kanssa, vaikka ihaileekin tämän teoksia. "Hän on tyystin erilainen kuin minä. Hän ei rakasta mitään mitä minä rakastan, ja päinvastoin." Leo Tolstoi hyvästelee Ivan Turgenevin maaliskuun 27. päivänä 1857. Hänen vierailunsa Turgenevin ja Nekrasovin kirjallisessa salongissa on lopussa. Hän - kuten Dostojevski - päättää tästä eteenpäin rakentaa uransa itse, koska hän itse ja vain hän itse on hänen oman kirjallisuutensa mitta. Molernmat kirjailijat puhuivat Ve näjän kansan äänellä ja tavoitteliva jotakin sellaista, jota voisi vanhakantaisesti kutsua totuudeksi. "Kuka on antanut teille oikeuden puhua tuolla tavoin Venäjän kansan nimissä?" kysyttiin Dostojevskiltä kerran. Dostojevski oli juuri päässyt vapaaksi vankeudesta ja hänen
nilkoissaan oli vielä nähtävissä kahleiden hankaumia.
Hän nosti lahkeitaan ja sanoi:"Tässä minun oikeuteni."
|
Lähteet: Henri Troyatin kirjat Dos tojevski (WSOY 1995) ja Tolstoi (WSOY 1995).
Leo Nikolajevitsh Tolstoi (1828-1910)
| Paikkakunta |
Aika
|
Tapahtuma/teos | Ikä |
| Jasnaja Poljana |
9.9.1828
|
Tolstoi syntyy . | |
|
7.9.1830
|
Tolstoin äidin kuolema |
2
|
|
|
1837
|
Tolstoin isän kuolema |
7
|
|
| Kasan |
1844
|
Opintoja Juralla | 16 |
| Kaukasus |
1851
|
Asepalvelus | 23 |
|
1852
|
Lapsuus | 24 | |
|
1854
|
Kriminsodassa upseerina | 26 | |
| Poikaikä | |||
| Pietari |
1856
|
Tutustuu Nikolai Nekrasoviin,Ivan Turgenjeviin, Ivan Gontsharoviin | 28 |
| Länsi-Eurooppa |
1857
|
Matkoja | 29 |
| Nuoruus | |||
| Jasnaja Poljana |
1859
|
Kolme kuollutta | 31 |
|
1860
|
Koulun perustaminen Jasnaja Polnajaan | 32 | |
| Länsi-Eurooppa | Toinen ulkomaanmatka (vuoteen 1861) | ||
| Jasnaja Poljana |
23.9.1862
|
Avioliitto Sophia Andrejevna Behrsin kanssa | 34 |
|
1862
|
Pedagogisen aikakauslehden Jasnaja Poljanan perustaminen | ||
|
1863
|
Kasakat | 35 | |
|
1865
|
Sota ja rauha | 37 | |
|
1877
|
Anna Karenina | 49 | |
|
1882
|
Painokielto Tunnustus-teokselle | 54 | |
|
1886
|
Ivan Iljitsin kuolema | 58 | |
|
1887
|
Näytäntökielto Pimeyden valta -teokselle | ||
|
1891
|
Kreutzer-sonaatti | 63 | |
|
Syyskuu 1891
|
Luopuu kaikista tekijänoikeuksistaan | ||
|
1895
|
Isäntä ja renki | 67 | |
|
1898
|
Mitä taide on? | ||
|
1899
|
Ylösnousemus | 71 | |
|
Helmikuu1901
|
Erottaminen Venäjän ortodoksisesta kirkosta | ||
|
10.12.1901
|
Kieltäytyy Nobelin kirjallisuuspalkinnosta | 73 | |
|
1906
|
Toinen tytär kuolee, Tolstoi kantaa Arkun Kostshakin hautausmaalle | ||
|
28.10.1910
|
Salainen pako Jasnaja Poljanasta | 82 | |
| Astapovo |
20.11.1910
|
Tolstoin kuolema |
Asko Korpela 20000311 (19970813) o 
o AJK kotisivu