Pekka Pihlanto Hannu Vanharanta 
Uhkaavatko kone ja eläin ihmisen asemaa?

Kävipä koneen ja ihmisen suhteissa kummin päin vain, ihmisarvo on ilmeisessä vaarassa. Jos edes kuvitellaan, kuten on tehty, että koneesta tulee ihmisen kaltainen, on vaarana kadottaa käsitys ihmisen ainutlaatuisuudesta, sillä samalla ihminen lähestyy konetta. Jo Chaplin irvaili ihmisen mekanisointia elokuvassa Nykyaika. Samaan suuntaan toimii eläinten inhimillistäminen. 

Ihminen-kone-eläin -problematiikan selkeyttäminen edellyttää mielestämme pitäviin teorialähtökohtiin perustuvan toimivan ihmiskäsityksen omaksumista, sillä empiiristen ihmistieteiden menetelmillään tuottamat ihmiskuvat ovat luonteeltaan tilapäisiä ja muuttuvia. Ehdotamme käytettäväksi professori Lauri Rauhalan esittämää holistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan ihminen on olemassa kolmessa olemassaolon muodossa kehollisuudessa, tajunnallisuudessa ja tilannesidonnaisuudessa. Tämän filosofiaan perustuvan ehdotuksen lisäksi toteamme, että modernin, käytännön tuloksiin perustuvan aivotutkimuksen mukaan ihmisen tietoinen kokemus syntyy hyvin monen eri aivoalueen edustaman tiedostamattoman prosessin samanaikaisen yhteispelin tuloksena. 

Perinteisesti on ajateltu, että eläimen tajunnallisuus ei ole ns. henkisen kokemisen osalta verrattavissa ihmiseen. Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin sekä myös kykyä eettisiin kannanottoihin. Peruseroavuutta kuvaa hyvin se, että eläimet eivät ole kehittäneet mitään kulttuuriimme verrattavaa. Kehollisuudeltaan monet eläimet ovat toki, aivoja lukuun ottamatta, ihmistä kehittyneempiä. Esimerkiksi eläinten oikeuksista puhuminen voi antaa vaikutelman eläinten ihmisen kaltaisuudesta, mutta eläin ei pysty tätä ihmisen luomaa käsitettä koskaan tajuamaan. 

Koneiden ihmismäisyys on tekoäly- ja monien muiden alojen tutkijoiden ihannoima tavoite. Hans Moravec uskoo, että ihmisen tajunta voidaan tulevaisuudessa siirtää tietokoneen muistiin niin, että tämä uusi persoona kokee olevansa edelleen sama ihminen. Holistisen ihmiskäsityksen valossa visio ei tunnu uskottavalta, sillä siinä on oletettu kolme erittäin suurta muutosta ihmisessä. Tilannesidonnaisuus eli suhteet kaikkeen reaalimaailmassa olevaan katkeaa ja muuttuu virtuaaliseksi. Sähköisten ja kemiallisten elollisten prosessien monimutkainen kokonaisuus, aivot - ja myöskin muu keho - on nyt korvattu elottomalla materialla. Tajunnan prosessit, joissa tapahtuu ymmärtäminen olisivat nyt vain tietokoneohjelman varassa. On vaikea uskoa, että hienovireisinkin ihmisen kokemus, esimerkiksi pyhyyden, kauneuden, rakkauden, tyytyväisyyden, hiljaisen tiedon, oman olemassaolon jne. kokeminen tapahtuisi kuten elävässä ihmisessä. 

Loppuarviomme on, että ei ole tarvetta huolestua pitkälläkään aikavälillä ihmisten korvaamisesta koneihmisillä. Nyt meidän kaikkien olisi vain keskityttävä tuntemaan ihminen entistä perusteellisemmin. Ihmiskuvassa ollaan Airaksisen kuvaamalla tavalla menossa taaksepäin. Ihminen pysyy kuitenkin aitona ihmisenä, jos riittävän monet sitä haluavat, mutta kuten sotien aikoina on nähty, ihminen voi muuttua petoeläintäkin julmemmaksi. Koneet pysyvät kehittyessäänkin aina koneina, ihmisten suunnittelemina ja tekeminä apuvälineinä. Oltakoon hyviä eläimille - muistaen kuitenkin myös ihmisten tarpeet. Eläin voidaan nostaa jalustalle kuten eräissä kulttuureissa on tehty, samoin kone, mutta ihmistä ei niistä kummastakaan saada tekemälläkään. Pysykäämme siis aidosti ihmisinä, vaikka ihmisenä oleminen on varsin vastuullinen tehtävä ja rooli. 
  
 

Pekka Pihlanto professori  Turun kauppakorkeakoulu

Hannu Vanharanta  professori  Tampereen teknillinen korkeakoulu  Porin korkeakouluyksikkö

Lähetä palautetta!