Mielen filosofia eli filosofinen psykologia on sellainen filosofian ala,
jonka tehtävä on tutkia ruumista, mieltä ja persoonaa, 'leikellen'
niitä ja elvyttäen niitä uudelleen henkiin älykkään
elämän ymmärtämiseksi.
-
Voidaanko ruumiini tunnistaa? Voidaanko mieleni?
-
Olenko jotenkin näiden kooste?
-
Olenko olemassa ruumiini ulkopuolella?
-
Jos olen, voinko jatkaa olemassaoloani ruumiin kuoleman jälkeen?
-
Onko mieleni sama asia kuin aivoni?
-
Ellei, missä mieleni on?
-
Voinko koskaan todella tietää muiden mielen vai onko minun tyydyttävä
vain katsomaan, kuuntelemaan ja arvailemaan mitä muut ajattelevat?
-
Entä mitä tarkoittaa tietokoneen tekoäly?
Mielen ja ruumiin suhde
Mielen ja ruumiin suhteen ääripäät:
-
Vain fyysinen ruumis ja sen toiminta on todellista (materialismi ja behaviorismi)
-
Kaikki on pohjimmiltaan mieltä (idealismi) [harvinaisempi]
-
Ruumis ja mieli ovat erilliset, mutta ne ovat suhteessa toisiinsa (dualismi)
[monia alateorioita]
Materialismi
Kaikki pyritään selittämään fyysisten ilmiöiden
kautta. Mieli on vain tapa kuvailla fyysisiä ilmiöitä. Tunteet
ovat vain sähköimpulsseja tai kemiallisia tai muita reaktioita.
-
Sähköshokki muuttaa persoonallisuutta.
-
Aivovaurion kärsinyt henkilö ei ole enää sama kuin
ennen. Vakavassa tapauksessa hän on vain elävä ruumis ilman
mielen normaaleja tunnusmerkkejä.
Onko mahdollista ilmaista, mitä on se joka tarvitaan, jos materialistinen
selitys osoittautuu riittämättömäksi.
Mietittävää:
-
Mitä vilkutusja hymy merkitsevät?
-
Voidaan analysoida liike, kemiaksi, sähköimpulsseiksi, ravinnoksi...
-
Syy ja seuraus: mieli. Kausaliteetti - Kant. Kantin mukaan mieltä
ei voida aistein havaita. Materialismin mukaan muuta ei ole kuin aistein
havaittavissa oleva.
Behaviorismi: karkea materialistinen teoria, jonka mukaan mielen
ilmiöt ovat itse asiassa vai fysikaalisia ilmiöitä. Filosofian
empiirinen käsittäminen - kaikki on havaittava asistein.
Idealismi
Descartes: ainoa varma on oma ajatus. Lähtökohta dualistiselle
näkemykselle, sillä hän ei kieltänyt ruumiin olemassaoloa.
Berkeley ja Leibniz.
Dualismi
Jos ei puhdas materialismi eikä idealismi tyydytä, tarjolla on
dualismi: sekä ruumis että mieli ovat olemassa erikseen. Mutta
miten ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään?
Platon Phaedossa:
-
Ruumis on yhdistelmä ja siis voi hajota. Mieli on yksi eikä siis
voi hajota.
-
Mieli ja tieto ovat universaalisia, ikuisia luokkia (kuten esim hyvyys).
Sielu on kuolematon ja elää ruumiin kuoltuakin.
Nykyään kaksi laajalti hyväksyttyä ruumiin ja sielun
yhteyttä koskevaa käsitystä:
-
Sielu (mieli) ei kuulu tilaan ja aikaan eikä se ole materiaalinen
- sitä ei siis voida tunnistaa aivoissa.
-
Mieli toimii kommunikaation välityksellä - ei rajoitu yhden ruumiin
toimintoihin. On suhteessa henkilöiden väliseen kommunikaatioon.
Descartes: Ajattelen siis olen. Gilbert Ryle: 'Ghost in the machine'
- Koneen henki.
Descartes: Oleellista, että sielun todellisuus ei ole aistein
havaittavissa, ei empiiristä, sillä ei ole avaruusulottuvuutta.
Mieli ei sijaitse ruumiissa.
Dualismin muotoja
Epifenomenalismi. Lähinnä materialismia. Riippumaton mieli,
vaikka fysiikan lait täysin kontrolloivatkin. Oleellista: mieli ei
vaikuta ruumiiseen, on vain ruumiin monimutkaisten systeemien tuote. (Epi
- yläpuolella)
Interaktionismi. Fyysinen maailma on ja pysyy suljettuna systeemimä,
johon mieli vaikuttaa, mutta kuinka se tapahtuu?
Occasionalismi: ulkoisen tapahtuman johdosta...
Ennalta vallitseva harmonia: fyysinen ja psyykinen erillään,
mutta tuntuvat vaikuttavan toisiinsa, todellisuudessa vallitsee harmonia.
Monadit, sielu on dominoiva monadi.
Teleologia: maailma järjestetty tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kaksoisaspektin teoria. Identiteettihypoteesi: ideat ja aivojen
toiminta ovat saman asian kaksi puolta: ajattelu sisäinen - aivotoiminta
ulkoinen.
Ongelmana vapaus. Spinoza: vapaus on illuusio, emme tiedä päätöstemme
todellisia syitä.
Mielen käsite
Pitäisikö 'mind' tässä kääntää
sanalla 'merkitys'?
'Mutta missä on yliopisto?' - käsite jotain muuta kuin fyysisten
komponenttien summa. Descartes: kahtiajako ruumis ja mieli (sielu). Gilbert
Ryle: Concept of Mind (1949) Descartesin mieli on 'ghost in
the machine', koneen henki'(?).
Mitä merkitsee: 'Hän on älykäs'?
-
Ajattele jotakin tuntemaasi henmkilöä.
-
Mitkä erityiset ominaisuudet tekevät hänestä älykkään?
-
Miten perustelisit hänen älykkyyttään?
-
Mitä pitäisi tapahtua, että muuttaisit käsitystäsi?
Fyysisen ja psyykisen erottamisessa esimerkki: kipu.
-
Kieriskely, huuto ilmaisevat, kuvaavat kipua, mutta itse kipu on jotakin
muuta.
-
Näyttelijä voi näytellä kipua, mutta katsoja ymmärttä
ettei kipua ole.
Missä mieli sijaitsee?
-
Peruskysymys:
-
Voiko jotakin olla olemassa ilman, että sillä on määrättyä
sijaintia maailmankaikkeudessa tai ajassa?
Kaikella mihin kielen sana viittaa on paikkansa maailmassa.
Dualistin mielestä sielua, mieltä ei ole olemassa ruumiin
ulkopuolella. Sitä ei ole olemassa paikassa ja ajassa.
Esim musiikki - ääniaallot. Muusikko ja fyysikko kuvailevat
musiikin eri tavoin. Mitään salattua ääniaaltojen lisäksi
ei ole olemassa. Aivot ja hermosto siis muuttavat ääniaallot
mielekkäiksi, musiikiksi.
Aivot ovat äärimmäisen monimutkainen järjestelmä,
jonka kautta persoonallisuus eli mieli syntyy.
Olennainen mielen osa on kommunikointi. On mahdotonta kuvitella mieltä
ilman kommunikointia (sanoin, elein, kirjoittaen,...) Viulukonserton kiehtovuus
ei selviä purkamalla Stradivarius.
Neuronit ja tietokoneet
Francis Crick The Astonishing Hypothesis: The Scientific Search
for the Soul (1994). Aivoissa on erityisiä 'tietoisuusneuroneja'
(awareness neurons). Ennustus: tutkimus tulee paljastamaan tietoisuuden
'sielun' olinpaikan päässä. Hylkää kaksi käsitystä:
-
sielu tai mieli eivät voi elää ruumiin kuoleman jälkeen
-
sielu ei sijaitse jossakin aivojen ulkopuolella.
Tietoisuusneuronit olisivat DNAn vastine. DNA on ruumiin fyysisen ja kemiallisen
olemassa olon perusta.
-
DNA ei ilmaise, missä elämme tai mitä koemme, mutta se määrittelee
meidät yksiselitteisesti yksilöiksi. Elämä perustuu
DNAhan, mutta elämä ei ole yhtä kuin DNA.
-
Ei myöskään tietoisuusneuronin löytäminen selittäisi
ihmisten ajatuksia. Se vain näyttäisi fyysisen perustan ajatuksillemme.
-
Tietoisuusneuronit eivät ole yhtä kuin minä enempää
kuin DNA
Keinoäly ja neuraalitietokone
-
Keinoäly: tietokone pannan tekemään aivojen tehtäviä.
Tietokone tallettaa tallettaa muistoja ja on ohjelmoitu reagoimaan tämän
hetken tilanteeseen niiden perusteella. - tietoisuus ei kasva.
-
Neuraalitietokone pyrkii saamaan aikaan tietokoneen, joka toimii
kuten aivot: tunnistaa esineitä, muodostaa niistä mielikuvia,
uneksii, tuntee. Toimii kuten aivot. - tietoisuus 'kasvaa'.
Älykkyys ei merkitse vain tietämistä, vaan myös tiedon
soveltamista. - Vain toisen luokan taiteilija tekee oppien ja sääntöjen
mukaan. Ensimmäisen luokan taiteilija tekee itse myös opit ja
säännöt. Neuraalitietokone pyrkii samaan: ymmärtämään
maailmaa ja kehittymään sen mukaan. Jokainen uusi kokemus saa
aikaan muutoksen.
Neurologien ja neurofilosofien taistelukentällä:
-
Kaikki ovat sitä mieltä, että mieli on aivotoiminnan tulosta.
-
Jotkut sitä mieltä, että tietoisuus on korkeamman tason
aivotoimitaa
-
Jotkut sitä mieltä, että kysymys on ruumiin saamista havainnoista,
jota aivot tunnistavat ja suhteuttavat toisiinsä.
Roger Penrose: The Emperor's New Mind (1989). Mahdotonta
tehdä älykästä robottia, koska tietoisuus edellyttää
tietoisuutta myös itsestä ja siihen ei tietokone pysty.
Kiinalainen kirjoitus: sitä voi käyttää ymmärtämättä
sitä. - Samaa tekevät tietokoneet: lukevat ja laskevat
ymmärtämättä.
Ruumis - sielu ajatuksen historia:
-
Platon: sielu ikuinen, rajoittuneen ruumiin vankina
-
Aristoteles: sielu on ruumiin 'luokka' antaen sille ykseyden.
-
Descartes: (Ajattelen siis olen) Sielu on ensisijainen.
-
Hume: ei voi olla yleistä itseä, koska en voi astua itseni ulkopuolelle.
-
Kant: Olen fenomenaalisesti rajoittunut, mutta noumenaalisesti vapaa. Mieli
on havaintokategorioiden ulkopuolella.
-
Wittgenstein: 'subjekti on maailman rajalla'. Empiirisesti en ole olemassa
- maailma on kaikki mikä ei ole minua, sisältää myös
fyysisen minäni.
Tunnen itseni, tunnen sinut
Vapaa tahto
Tahdon vapaus on eräs pääteemoista keho - sielu tarkastelussa.
Materialismi ja epifenomenalismi: mieli on vain aivotoiminnan sivutuote.
Silloin tahdon vapaus on tuntematon käsite. Näyttää
siltä, että olemme vapaita vain koska emme ymmärrä
syy- ja seuraussuhteita. Olemme kohtalon pantteja. Jos tietäisimme
kaikki syyt meillä ei olisi mitään vapautta eikä mitään
vastuuta siitä, mitä (virheellisesti) nimitämme aivotoiminnaksi.
Jos taas vapaus ja moraalisuus katsotaan osaksi ihmisyksilön olemukseen
kuuluviksi, on mahdotonta pitää sielua 'vain' aivotoiminnan sivutuotteena.
Fyysisestä olemuksesta
vapaa mieli
Tässä on kysymys kahdesta asiasta: elämä kuoleman jälkeen
ja 'kehon ulkopuoliset' kokemukset. Molemmissa vaikeus todistusaineiston
saannissa.
On kertomuksia...
Tieto muista mielistä
Ankaran dualistisessa mielessä toisten mielistä ei voi olla välitöntä
tietoa. Niistä voi kuulla, lukea ja saada muulla tavoin vihjeitä,
mutta suoraa pääsyä niihin ei ole. Dualistisessa mielessä
tieto on analogista. Rylen mukaan ei ongelmaa ole. Kommunikaatio yhtä
kuin mieli.
Välitön tieto: telepatia? OK, jos se hyväksytään
todistuskelpoiseksi.
Tietäminen toisesta ja itsestä hyvin erilaista. Jotkut väittävät:
tiedämme vain itsestämme (solipsismi).
Esimerkki: Pidätkö mansikoista?
-
Kertooko totuuden?
-
Jos tiedän rehelliseksi, saan tietää, mutta jos mielistelee,
en voi olla varma.
-
Voin tarkkailla: syökö nautiskellen, nopeasti, ottaako lisää?
-
Syökö myöhemmin mansikoita?
Tieto toisen mielestä perustuu havaintojen arviointiin.
Henkilökohtainen identiteetti
Kuuluminen johonkin yhteisöön: perhe, seura, seurue, kansalainen.
Aristoteles: ystävyys on identiteetin perusta. Miten olisi, jos olisimme
kaikki samanlaisia?
Muisti
Olet se mikä olet, koska olet oppinut menneisyydestä - ja se
oppiminen taphtuu muistin avulla. Hume: muisti on sarja yksityisiä
kuvia päässämme. Muilla ei ole niihin pääsyä.
Muistilla hämmästyttäviä suorituksia erikoistapauksissa.
Muistin menetys - identiteetin menetys.
Muistin merkitys toimintamme taustan kehittelyssä. Menneisyyden
kokemukset vaikuttavat muistin kautta. Muisti etsii vastaavia tilanteita
menneisyydestä.
Yhteenveto:
-
Ajattelu on mielen toimintaa. Filosofointi merkitsee mielen ja aistimaailman
välistä suhdetta.
-
Se koskettaa monia muita alueita:
-
epistemiologiaa: miten tiedämme mielestä?
-
metafysiikkaa: voidaanko mieli muuttaa materiaksi ja päinvastoin
-
kieltä, jolla kuvailemme älyllistä elämää
-
Se koskee 'persoonia' ja sen vuoksi on merkityksellistä moraalin kannalta.
Henkilökohtainen jälkikirjoitus
Mieli/keho ongelma havainnollistaa enemmän kuin moni muu asia monimutkaisen
ongelman tarkastelua analyyttisesti tai reduktionistisesti.
-
Wittgenstein: mieli on maailman raja pikemminkin kuin osa siitä
- ei analysoitavissa.
-
Itse ei ole kiinteä kokonaisuus. Hume: Mieli on prosessi syntymästä
kuolemaan. Tämän päivän ajatus muovaa sitä mitä
olemme huomenna.
-
Koko elämän ajan jätämme itsestämme merkkejä
maailmaan ympärillämme.
-
Myös mietiskelymme on riippuvainen ulkomaailmasta. Kieli ja kulttuuri
vaikuttavat.
-
Filosofit ajattelevat, paikantavat itseään maailmassa.
Ne jotka meditoivat pääsevät selville jostakin aivan
muusta: itseys tyhjenee.
|
Kalervo Krekula: Materialismista
Voisi väittää, että maailmankaikkeus on ääretön.
Jos se ei olisi ääretön, niin mitä sitten? Me voisimme
kysyä, että mitä on ennen alkua ja mitä on lopun jälkeen.
Mitä Te vastaisitte näihin kysymyksiin? Jos Te tulette tarkastelun
jälkeen siihen tulokseen, että maailmankaikkeus on ääretön,
niin Teidän on suhtauduttava erittäin vakavasti filosofiseen
Materialismiin sillä se ainoana tällä hetkellä tarkastelee
näitä ongelmia.
Jos maailmankaikkeus on ääretön, niin onko Suhteellisuusteoria
loogisesti korrekti. Suhteellisuusteorian pätevyyttä voisi miettiä
myös universaaliteorian ja partikulaariteorian kannalta. Jos kaikki
on havaitsijasta, liiketilasta, ajasta ja paikasta riippuvaisia, niin miten
voidaan loogisesti korrektisti yleistää fysikan, kemian ja taloustieteen
kaavat loogisesti korrektisti kaikkiin mahdollisiin maailmoin? Jos ennen
mainuttu toimenpide voidaan tehdä, niin silloin ainakin minusta filosofinen
Materialismi joutuu suuriin vaikeuksiin ja suhteellisuusteoria ja idealismi
syrjäyttää materialismin.
Miksi on minusta näin?
Filosofiassa on substanssin käsite tärkeä (eli se mistä
teoriakehitelmä alkaa)
Idealismissa substanssi on esimerkiksi
a) henki, käsite
b) n-ulotteinen avaruus
Materialismissa substanssi on esimerkiksi
a) aine, materia
b) kolmiulotteinen avaruus
Jos materialismin substanssi määriteltäisiin
a) aine, materia
b) n-ulotteinen avaruus,
niin voitaisiin löytää sellainen teoreettinen malli,
että substanssi särkyy kuten kymmenennessä ulottuvuudessa
aine häviää (täällä aine on vain vektoripätkä).
Minusta tämä osoittaa, että on tehtävä valinta
Suhteellisuusteorian ja Materialismin välillä sillä ne eivät
voi olla yhtäaika totta.
Voisikohan Suhteellisuusteorian voittaa sillä, että erottaa
kolmiuloitteisen luontoavaruuden ja n-ulotteisen laatuavaruuden? Luonnossa
on pituus, pinta-ala ja tilavuus ja tässä vaikuttaa n-ulotteinen
laatuavaruus kuten esimerkiksi se, mitä on taloustieteen panos-tuotostaulun
takana.
Kalervo Krekula
|
o AJK kotisivu o AjkFilo