01 Mykäksi Thompsonista
Tällä kertaa jäin hieman mykäksi. Luin tämän
kappaleen jo ylioppilaskirjoituksiin, ja se oli jo sitäkin ennen minulle
tuttua asiaa, josta on nyt vaikea keksiä mitään repäisevää
sanottavaa.
Idealismista ja materialismistaKysymys taiteen olemassaolosta -onko se kasa valmistusmateriaalia vai jotain ideaalista- toi kyllä uuden ja mielenkiintoisen näkökulman idealismin ja materialismin ongelmaan. En ole ennen ymmärtänyt, miten idealismia voidaan perustella. Mitä järkeä on Hegelin väittää, että todellisuus on järkeä. Mutta taide todellakin on ensisijaisesti ideaalista. Musiikista tekee musiikkia se tietty harmonia äänten ja säkeiden välillä, olkoonkin että tämä harmonia voi olla hyvinkin atonaalista ja irrationaalista. Mielenkiintoinen kysymys onkin -ja varmasti askarruttanut monia ajattelijoita- olisiko musiikkia olemassa ilman tiedostajaa. Semioottisesta näkökulmasta ajateltuna merkki tarvitsee aina tulkitsijan, ja taide on juuri tällainen tulkinannvarainen merkki. Probleemaa voi hyvin valaista esimerkillä muinaisista kielistä tai hieroglyfeistä, joiden tulkinta on ollut tietyssä historian vaiheessa koko ihmiskunnalle mahdotonta. Onko hieroglyfien merkitys ollut olemassa tässä välissä, vai ovatko tutkijat keksineet tämän merkityksen uudestaan? Popperin maailmojen valossa voitaisiin siis kysyä, onko kolmas maailma olemassa, jos ensimmäinen ja toinen tuhoutuvat? Ja koska kaikki liittyy filosofiassa kaikkeen, nominalismin ja käsiterealismin välinen kiista nousee tässäkin esiin. Voiko idealisti olla nominalisti?Tiedon lajeistaYhdessä asiassa olen oppinut filosofian historiaa erilailla kuin Thompson. Tämä mennee tosin jaarittelun puolelle. Hume ei tehnyt eroa analyyttisen ja synteettisen tiedon välillä. Sen teki vasta Kant. Hume kyllä erotti toisistaan järjen totuudet ja empiiriset totuudet, joista edelliset eivät voi olla toisin (2+2=4) mutta jälkimmäiset periaatteessa voivat (kaksi ja kaksi omenaa pöydällä ei välttämättä ole neljä omenaa). Kausalitetti perustui tämän erottelun valossa vain tottumukseen, koska se ei vastannut kumpaankaan määritelmään. Koska se voi periaatteessa olla toisin, se ei ole järjen totuus, mutta sitä on mahdoton havaita, se ei ole myöskään empiirinen fakta. Ero tässä Kantin synteettiseen ja analyyttiseen tietoon on ilmeinen. Ensinnäkin Kantin erottelu koskee propositioita eli lauseita. Analyyttinen lause itsessään sisältää jo antamansa tiedon, eli se ei kerrokkaan mitään uutta (Pallo on pyöreä. Pyöreys sisältyy jo pallo-sanaan.) mutta syntettinen sen sijaan kertoo. (Jessi on hörhö. Hörhöys ei välttämättä ole ilmiselvä jessiyden ominaisuus.) Kausaliteetti ja matematiikka ovatkin Kantin mukaan synteettistä tietoa!SyistäKun luin tuossa kirjoituksiin minua rupesi naurattamaan eräs seikka, joka liittyy Aristoteleen neljään syyhyn. Nykytiedehän kiinnittää huomiota etupäässä kausaaliseen ja ehkä myös materiaaliseen syyhyn. Teleologisia syitä ei katsota juuri olevan tai ne ovat tieteellisesti merkityksettömiä. Silti koko tieteellinen tutkimus itse on teleologisesti suuntautunutta eli koko tieteellisen tutkimuksen syy on teleologinen ts. se tähtää totuuteen.Tämän enempää en jaarittele tällä erää
mutta jään innolla odottamaan seuraavaa ja etenkin sitä
seuraavaa lukua, koska ne käsittelevät minulle vähemmän
tuttuja asioita.
|
||||
Palautetta |
||||
Asko Korpela: Popper
Jessi Penttinen: Nominalismi, idealismi, Popper
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20010328 (20010328) o 
o AJK kotisivu o AjkFilo