|
|
|
Pekka Pihlanto |
|
Turun kauppakorkeakoulu |
|
Alustus Luonnonfilosofian seurassa |
|
Helsinki, Tieteiden talo 22.5.2003 |
|
Yhteenveto |
|
|
|
|
Holistinen ihmiskäsitys |
|
Teatterimetafora |
|
Metafora ja ihmiskäsitys |
|
Mitä opimme? |
|
Kirjallisuus |
|
Liitteet |
|
Palaute |
|
|
|
|
Ihmisen määrittelyä tarvitaan ainakin niiden tieteiden
alueella, joilla tarkastel-laan tavalla tai toisella ihmisen toimin-taa tai
sen tuloksia. Näin voitaisiin ekspli-koida, minkälaiseksi kuvitellun ihmis-olion
toiminnasta on kyse. |
|
Tästä tarpeesta huolimatta ihmisen mää-rittely
jää usein suorittamatta: pide-tään itsestään selvänä, mikä ihminen on. |
|
|
|
|
|
|
Näin on tilanne myös liiketaloustie-teessä ja
sen osa-alueella laskentatoi-messa (accounting), joissa tutkitaan lähin-nä päätöksentekoa
ja sen laskennallisia apuvälineitä. |
|
On siis tarpeen tietää, minkälaiseksi ajatellaan
päätöksentekijä eli päätök-senteon apuvälineiden käyttäjä sekä ra-kentaja. |
|
|
|
|
|
|
Seuraavassa ihmisen määrittely nojataan holistiseen
ihmiskäsitykseen (Rau-hala 1986) ja tietoisen kokemisen teatte-rimetaforaan
(Baars 1997). |
|
Nämä teoriat -- filosofinen ja aivotutki-mukseen
perustuva -- yhdistetään yh-deksi kokonaisuudeksi ---> Kattavampi
kuva(us) ihmisestä, kuin näitä erikseen soveltaen. |
|
|
|
|
Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on
monimutkainen kokonaisuus. |
|
Ihminen koostuu kolmesta olemassa-olon muodosta,
jotka kietoutuvat toi-siinsa monimutkaisella ja vuorovaikut-teisella
tavalla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Tajunnallisuus: olemassaolo psyyk-kisenä ja
henkisenä toimintana. Tajun-nallisuus muodostuu ihmisen kokemisesta --
kansanomaisesti sanoen: “ajattelusta”. |
|
Situationaalisuus: olemassaolo suhteis-sa omaan
elämäntilanteeseen eli situaa-tioon. |
|
Kehollisuus: olemassaolo orgaanisena
tapahtumisena. |
|
|
|
|
|
|
Ihmisen kokemus muodostuu kun hä-nen
situaatiossaan olevasta kohteesta syntyy tajuntaan mieli (noema), joka
kuvaa tätä kohdetta (kuvio 1). |
|
Kun
ihminen ymmärtää tämän mielen
avulla kohteen joksikin, syntyy merkitys eli merkityssuhde. |
|
|
|
|
|
|
Merkitykset liittyvät tajunnassa verkos-toiksi,
joiden muodostama kokonaisuus on henkilön maailmankuva. |
|
Maailmankuva on ihmisen kaikki siihen-astiset
kokemukset sisältävä merkityksistä koostuva“tietovarasto” (sen
psykolo-ginen vastine on muisti). |
|
|
|
|
|
|
Uudet merkitykset muodostuvat suh-teessa maailmankuvaan
eli aikaisempiin merkityksiin: ymmärtäminen tapahtuu aikaisemmin ymmärretyn
perusteella (vrt. kokemuksen vaikutus asioiden ymmärtämisessä). |
|
|
|
|
|
|
Ihmisen toimintaa voidaan tarkastella hänen
tajunnallisuutensa, situationaa-lisuutensa ja kehollisuutensa välisenä vuorovaikutuksena,
jossa merkitykset syntyvät ja muuttuvat. |
|
Merkitykset voivat olla luonteeltaan hyvin
erilaisia, esimerkiksi tietoa, arki-tietoa, tunnetta, tahtoa, intuitiota, uskoa,
harhaa jne. |
|
|
|
|
|
|
Maailma eli todellisuus on kaikkea sitä, mihin
ihmiset voivat olla suhteissa. |
|
Situaatio on se osa maailmaa, johon yksilö on
suhteissa. |
|
Situationaalisuus on kaikken niiden suhteiden
kokonaisuus, jotka yksilöllä on situaatioonsa. |
|
|
|
|
Yksilön situaatiossa olevia kohteita kutsutaan situaation
komponenteiksi. |
|
Ne luokitellaan kahteen ryhmään: |
|
Konkreettiset komponentit: kaikenlaiset
reaaliset ja fyysiset tekijät: luonto, ihmis-ten konkreettiset luomukset,
vaikkapa or-ganisaatioon, sen ympäristöön ja järjestel-miin liittyvät
reaaliset tekijät. |
|
|
|
|
Ideaaliset komponentit: arvot, normit, ideat,
tavoitteet, kulttuurit, taiteet, ihmis-suhteet ja kaikki muut tämän
tyyppiset, lähinnä aineettomat tekijät. |
|
|
|
|
Kehollisuus eli olemassaolo orgaanisena
tapahtumisena, kehon prosesseina. |
|
|
|
|
Oleellista tarkasteltavassa ihmiskäsityk-sessä
on juuri sen kokonaisvaltaisuus ja siihen liittyvä dynamiikka: Kaikki kolme
olemassaolon muotoa liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa
keskenään. |
|
Kun jossakin niistä tapahtuu muutos, se ilmenee
kahdessa muussa. |
|
|
|
|
Esimerkiksi situaation eli elämäntilan-teen muuttuessa
joltakin osin, ihmisen kokemus muuttuu. |
|
Samalla kehollisuudessa tapahtuu muutos eli
kokemuksen hermostolliset ehdot muuttuvat. Tämä merkitsee jälleen kokemuksen
muuttumista, jolloin situ-aatio saattaa näyttäytyä uudessa valossa. |
|
|
|
|
Kielteiseksi koettu situaatio voi ilmetä fyysisenä
pahoinvointina, ja fyysinen kipu voi saada ihmisen kokemaan koko olemassaolonsa
synkkänä. |
|
Pelkkä ajatus, siis tajunnallinen ilmiö, voi
puolestaan ilmetä kehollisena reaktiona ja situaation näyttäytymisenä
erilaisena kuin hetki sitten. |
|
|
|
|
|
|
Tullessaan minkä tahansa informaation
vaikutuspiiriin päätöksentekijät reagoi-vat siihen kokonaisvaltaisen
ihmiskäsityk-sen osoittamien kolmen olemassaolon muodon luonteen ja yhteispelin
mukai-sesti -- kukin yksilö omalla arvaamatto-malla ja
epärationaalisellakin tavallaan, yksilöllisten kokemustensa ja
rajoitus-tensa ohjaamana. |
|
|
|
|
|
|
Tämän kokonaisvaltaisen ja samalla
vuorovaikutteisen ilmiön oivaltaminen saattaa ehkäistä liian
yksinkertais-tavan ja mekanistisen käsityksen omak-sumisen päätöksentekijän
tai muun akto-rin toiminnasta. |
|
|
|
|
Teatterimetafora (Baars 1997): Tietoisuus edellyttää keskeistä
“työtilaa” (“work-space of the mind”), jota voidaan havainnollistaa
teatterin näyttämön käsit-teellä (--->“Global workspace theory”). |
|
Lähes kaikki nykyiset kognitioteoriat edustavat
Baarsin mukaan jonkinasteista teatterimallia. Kaikissa niissä on: |
|
|
|
|
1) työmuistin elementtien tapaisia “aktiivisia”
osioita, ja |
|
2) suuri määrä tiedostamattomia mekanismeja
(esim. pitkäkestoinen muisti). |
|
Lähtökohta: aivojen toiminnot suuressa määrin hajautettuja
ja suhteellisen itse-näisiä. |
|
|
|
|
Baars perustelee metaforaansa: on ole-massa
runsaasti näyttöä siitä, että tietoi-suus luo pääsyn moniin aivojen tiedon
lähteisiin, ja kuitenkin vain pieni osa aivoista näyttää välittömästi
tukevan tietoista kokemusta. |
|
|
|
|
Baarsin metafora on aivopainotteinen, mutta hän
korostaa myös henkilökohtaista kokemista, ja puhuu subjektiivisuudesta. |
|
“Aivoissa realisoituu sekä objektiivinen että subjektiivinen
dimensio -- saman asian eri aspekteja”. |
|
|
|
|
“Tieteelliseltä kannalta emme voi jakaa toisen yksilön
kokemusta. Voimme pu-hua vain yksilön kuvaamasta kokemuk-sestaan”. |
|
Baars ymmärtää tietoisuuden yksilön ha-vaitsemisen
termein, mikä on lähempä-nä holistista ihmiskäsitystä kuin aivotut-kimuksen
kanta yleensä. |
|
|
|
|
Vallitsee kuitenkin selkeä (näkökulma-) ero: ihmiskäsityksen
mukaan henkilö-kohtainen kokemus on
aivoista eril-linen, joskin sen kanssa tiiviissä vuoro-vaikutuksessa oleva
dimensio (tajunnal-lisuus). |
|
Baarsin
mukaan tietoisuus on aivojen ominaisuus (“the publicity organ of the brain
and the major adaptive faculty of the brain”). |
|
|
|
|
Baarsin metodi: “contrastive phenom-enology”: |
|
1) Korostaa yksilön subjektiivisten koke-musten
selvittämistä yksilön omien ha-vaintojen pohjalta -- aivohavaintoihin
kytkettyinä. |
|
2) Käsittelee tietoisuutta muuttujana: voimme
havainnoida samanaikaisesti sekä tietoisia että tiedostamattomia
prosesseja. |
|
|
|
|
|
|
Aivotutkijat eivät aina tiedosta, että
tie-dustellessaan koehenkilön tuntemuksia, he ovat siirtyneet tajunnallisuuden
alu-eelle. |
|
Vrt. Rauhala: “ihminen itse
tutkimusme-netelmänä”. Ihminen tarkkailee tajunnalli-suutensa sisältöjä. |
|
|
|
|
Työmuisti vastaa teatterin näyttämöä. Tietoiset
sisällöt esiintyvät huomion “spot-tivalossa”; muut osat näyttämöstä
edusta-vat välitöntä työmuistia (Appendix 1). |
|
Työmuisti vastaanottaa aistihavaintoja ja
abstraktia informaatiota, kontrolloi sisäistä keskustelua, “uses imagery
for spatial tasks”. Se käsittelee vain yhtä asiaa ker-rallaan. |
|
|
|
|
Tietoisen kokemuksen sisällöt ovat meta-forassa näyttelijöitä. |
|
Tietoiset sisällöt ilmenevät kun huomion “spottivalo”
kohdistuu näyttelijään työ-muistin näyttämöllä. |
|
Näyttelijöiden kesken vallitsee kilpailu-, mutta
myös yhteistyösuhde, niiden pyr-kiessä valokeilaan. |
|
|
|
|
1. Sisäiset aistimukset: kuvittelua, sisäistä
puhetta, jne. |
|
2. Ulkoiset aistimukset: aistihavaintoja
ulkoisista kohteista. |
|
3. Ideat: kuvitellut ja verbalisoidut ideat ja
tietämisen tunne. |
|
|
|
|
1. Ohjaaja (director) |
|
2. Valaistusmestari (spottlight con-troller) |
|
3. Paikalliset kontekstit (local con-texts). |
|
Ovat tiedostamattomia tietolähteitä, jotka
muovaavat tietoista kokemusta. |
|
|
|
|
|
|
Esim. näköhavaintoa muokkaavat monet tilannetta
koskevat oletukset. Ne määrittävät taustan,
jota vasten spottiva-lossa esiintyvät näyttelijät esittävät roolin-sa. |
|
|
|
|
|
|
Kuten “oikeassa” teatterissakin yleisö on
metaforassa hyvin keskeinen. Valokeilassa olevat näyttelijät jakavat informaatio-ta
yleisölle. |
|
Yleisö koostuu erikoistuneista yksiköistä
(“specialised experts”), jotka edustavat ai-voissa sijaitsevia muistin ja
erilaisten au-tomaattisten mekanismien tiedostamat-tomia resursseja. |
|
|
|
|
Yleisöön kuuluvat seuraavat toiminnot: |
|
1. Muistijärjestelmät |
|
2. Tietoisten sisältöjen tulkinta |
|
3. Automaattiset toiminnot (“automatisms”) |
|
4. Motivaatiojärjestelmät |
|
|
|
|
Tietoisuuden valokeilasta välittyy pieniä määriä
informaatiota kerrallaan tiedos-tamattomalle yleisölle. Valokeilassa
esiin-tyvä viesti jaetaan eri tahoille aivoja, siis globaalisti, mutta
yleisön jäsenet tulkit-sevat sen paikallisesti. |
|
Yleisön jäseniä yhdistää laaja verkosto, joka
tekee mahdolliseksi tiedostamatto-mien rutiinien suorittamisen. |
|
|
|
|
Esimerkiksi visuaalinen kokemus (näyt-telijä
valokeilassa) sattaa käynnistää ylei-sön keskuudessa lingvistisen
analyysin, kohteen tunnistusrutiinin, tunneperäi-sen reaktion, jne. Yksilö ei
tiedosta niitä, ainoastaan niiden valokeilaan ilmestyvän tuloksen. |
|
|
|
|
Tärkeimmät näyttelijät valikoituvat spottivaloon
ja yleisön tietoon, joka koostuu tiedostamattomista rutiineista ja
tietolähteistä. Yleisö voi “viheltää tai osoittaa suosiotaan” pyytäen lisää
tai vähemmän miltä tahansa näyttelijältä. |
|
|
|
|
Yleisö voi vaihtaa keskenään tietoa ja liittoutua
tuodakseen uusia näytteli-jöitä lavalle. Yleisö voi laukaista
auto-maattisia reaktioita -- esim. palauttaa mieleen informaatiota ja
toimintoja, jotka ovat yhtäpitäviä yksilön motivaatiojär-jestelmän kanssa. |
|
|
|
|
Metaforan termit ja ihmiskäsitys: |
|
Näyttelijät: Merkityslajeja tajunnassa. Sisäiset
aistimukset ja ideat syntyvät lä-hinnä suhteessa maailmankuvaan, ul-koiset
aistimukset lähtevät situaatiosta. |
|
Näyttelijöiden tulo valokeilaan: Merkitysten muodostumista
tajun-taan, ymmärtämistä, ts. tajunnan proses-seja (Appendix 2). |
|
|
|
|
|
Näyttämön takaiset resurssit: Maailmankuvan
sisältöjä, aikaisempaa ymmärrystä, joka osallistuu merkitysten
muodostumiseen tajunnassa. Näistä: |
|
Paikalliset kontekstit: horisontteja. Myös
uskomusmerkitykset vastaavat kontekstia. |
|
Ohjaaja: tahtoa edustava merkityslaji. Ehkä myös
valaistusmestari voidaan tulkita tahto-merkitykseksi. |
|
|
|
|
Tiedostamaton yleisö: Maailmankuvan sisältöjä --
merkityk-siä, niiden muodostamia verkostoja ja horisontteja. Yleisöhän
käsittää tiedosta-mattomia automaattisia tietovarastoja ja mekanismeja,
jotka aktivoituvat valo-keilaan tulevien näyttelijöiden vaiku-tuksesta.
Samaan tapaan esim. havaittu kohde (siitä syntyvä noema) suhteessa
maailmankuvaan synnyttää ymmärryksen. |
|
|
|
|
Ihmiskäsityksen kannalta: 1. Aivojen rakenne ja
toimintatapa tulevat korostetusti esille. 2. Merkityksen käsitteelle
täydentäviä ulottuvuuksia näyttelijälajien (sisäiset ja ulkoiset
aistimukset, ideat) luokittelun kautta. 3. Maailmankuvan
käsite jäsentyy (näyttämön takaiset resurssit ja yleisö). |
|
|
|
|
4. Tiedostamattoman (maailmanku-van) rooli
korostuu ja jäsentyy. |
|
5. Tajunnan rajallinen kapasitetti esiin
(spottivaloon mahtuu vähän). |
|
|
|
|
Teatterimetaforan kannalta: 1. Metafora saa
täydennyksekseen filosofisen humanistisen ulottuvuuden käsitteineen.
2. Tajunnallisuuden ja kehollisuuden (aivojen) selkeä
periaatteellinen ja toimin-nallinen eroavuus. 3. Merkityksen käsite antaa
lisävalais-tusta näyttelijän käsitteeseen. |
|
|
|
|
|
|
4. Merkityslajit (tieto, arkitieto, usko-mukset,
tunteet jne.) jäsentävät näytteli-jöitä uudella tavalla. 5. Maailmankuva
yläkäsitteenä näyttä-mön takaiselle kontekstille ja yleisölle.
6. Situationaalisuuden oivaltaminen osaksi ihmistä. Yksilöllinen
situaatio ul-koisten aistimusten lähteenä. Metafora on suljettu järjestelmä. |
|
|
|
|
7. Ihmisen vapaatahtoisuus (tahto-merkitysten
hallinta) korostuu. Teatteri-metaforassa ihminen kuvataan paljolti tiedostamattomien
aivoprosessien ohjaamana “automaattina”. 8. Ihminen kokonaisuutena
kolmine olemassaolon muotoineen. Aivot ymmär-retään paremmin, kun ne
sijoitetaan kon-tekstiinsa. |
|
|
|
|
Käytettäessä metaforan ja ihmiskäsityksen
yhdistelmää esimerkiksi (liike)taloustie-teessä vieläkin yleisen ärsyke-reaktio-tyyppisen
mekanistisen ja rationaa-lisen homo economicuksen sijasta edut ovat
ilmeiset: |
|
|
|
|
1. Ihminen onkin tietokapasiteetiltaan ra-joitettu,
subjektiivinen, jopa oikukas olio, joka toimii usein tiedostamatto-mien
impulssiensa mukaan ei-determi-noidusti. |
|
2. Hänessä vaikuttavat siis “järjen” ohella tiedostamattomat,
mm. tunne- ja uskoperäiset elementit. |
|
|
|
|
3. Ihminen ei prosessoi vain aistihavain-toja,
faktaa yksi-yhteen, vaan merkityk-siä/näyttelijöitä ja samalla tulkintoja on
erilaatuisia. 4.Ihmisellä on rikas
sisäinen, osittain tiedostamaton maailman(kuvan)sa. |
|
|
|
|
5.
Ihminen on tajunnallisuutensa, situ-ationaalisuutensa ja kehollisuutensa
(mm. aivojen) muodostama vuorovaikutteinen “situationaalinen säätöpiiri”
(Rauha-la), jossa kukin kolmesta olemassaolon muodosta heijastuu aina kahteen
muuhun hyvin monimutkaisella tavalla. |
|
|
|
|
|
|
|
Baars, B.J. (1997) In the Theater of
Consciousness. The Workspace of the Mind. Oxford University Press: Oxford. |
|
Rauhala, L. (1986) Ihmiskäsitys ihmistyössä. Helsinki:
Gaudeamus. |
|
Pihlanto, P. (2002) Understanding Behaviour of
the Decision-Maker in an Accounting Contex. The Theater Metaphor for
Conscious Experience and the Holistic Individual Image. Publications of the
Turku School of Economics and Business Administration. Series A-1: 2002. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muistiinpanot